Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia ottaa pari päivää töistä vapaata vanhemman kuollessa
29.09.2026 |
Onko normaalia ottaa pari päivää töistä vapaata vanhemman kuollessa?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Sairauslomaa ei voi pitää, minulle ainakin sanottiin, että suru ei ole sairaus, mutta palkatonta voi tietenkin ottaa, jos työnantaja sallii.
Niin sanottiin kollegallenikin. Lisäksi lääkäri sanoi ivallisesti, että kuitenkin sitten järjestelisit hautajaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5 viikoa sain palkatonta, hetkestä jolloin ilmoitin että äiti lähtee tänään saattohoitoon (ei voitu enää yrittää leikata tai sädettää) ja hänen menehtymisen jälkeen menin seuraavalla viikolla takaisin töihin. Ei ollut ongelmaa tämän kanssa. Olin ihan sekaisin kun menin takaisin töihin ja onnekseni sain projektin jota kukaan muu ei halunnut tehdä koska oli niin manuaalisen tylsä mutta se sopi mulle todella hyvin koska tein samaan aikaan surutyötä. 3-4 kk tein tätä projektia ja siinä sivussa sitten osallistuin muihin projekteihin. 70% työstä tein kotoa käsin etänä.
Sinulla on poikkeuksellisen mukava työnantaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajani kysyi isäni kuollessa, tarvitsenko vapaapäiviä ja pidin palkallisia vapaapäiviä, kun isäni siirrettiin sairaalsta kappeliin sekä hautajaispäivän. Tuo hautajaispäivä on kai kaikilla työpaikoilla palkallinen vapaapäivä, kun lähiomainen kyseessä.
Ei ole palkallinen hautajaispäivä. Kaikissa työpaikoissa.
Meillä on. Mentiin myös työkaverin hautajaisiin palkallisena vapaana, kun ne järjestettiin viikolla. Eri
Meillä taas virallisesti ei ole, mutta työnjohtaja maksoi kuitenkin hautajaispäivän sekä sitä edellisen päivän.
Vierailija kirjoitti:
Sairauslomaa ei voi pitää, minulle ainakin sanottiin, että suru ei ole sairaus, mutta palkatonta voi tietenkin ottaa, jos työnantaja sallii.
No suru ei periaatteessa ole sairaus,ellei se mene siihen pisteeseen että se estää työnteon. Tiedän yhden ihmisen joka menetti ainoan lapsensa joka oli 17v ja yritti tulla töihin mutta suoraan tipahti töissä polvilleen surusta, että työnteosta ei tullut mitään. Aivan sama mitä muut sanoo,mutta jos ihminen ei ole työ kunnossa niin ei ole.
Kun isäni kuoli äkillisesti, ilmoitin töihin että isäni kuoli ja joudun olemaan pois pari päivää. Työnantaja sanoi että totta kai, ilmoita jos joudut olemaan enemmän poissa. Töihin palattuani merkkasin poissaolon sairaspoissaoloksi, ja esimies hyväksyi sen kyselemättä.
En tiennyt että jossakin tällaisesta asiasta tehdään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on herkempiä. Yksi kaveri oli pois koulusta varmaan kuukauden sen jälkeen kun sen vanhemmat oli kuolleet.
Yksi,kaverimtuli,kouluun tiistaina, kun molemmat vanhemmat kuolivat lauantaina. Joillekin arjen jatkuminen on parasta selviytymistä.
On totta että jotkut on herkempiä eivätkä kykene menemään kouluun tai töihin vaan tarvitsevat läheisen kuoleman jälkeen vapaata.
Olin päivän lomalla ja hautajaispäivän, mutta en minä täysin työkykyinen oikeasti ollut pariin viikkoon. Tuntuu että jotenkin huijasin sen ajanjakson läpi olematta aidosti läsnä työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajani kysyi isäni kuollessa, tarvitsenko vapaapäiviä ja pidin palkallisia vapaapäiviä, kun isäni siirrettiin sairaalsta kappeliin sekä hautajaispäivän. Tuo hautajaispäivä on kai kaikilla työpaikoilla palkallinen vapaapäivä, kun lähiomainen kyseessä.
Ei ole palkallinen hautajaispäivä. Kaikissa työpaikoissa.
Meillä on. Mentiin myös työkaverin hautajaisiin palkallisena vapaana, kun ne järjestettiin viikolla. Eri
Meillä taas virallisesti ei ole, mutta työnjohtaja maksoi kuitenkin hautajaispäivän sekä sitä edellisen päivän.
Oliko tämä nyt jotenkin huonosti tehty kun kaksi alapeukkua annettu?
Vierailija kirjoitti:
Kertoo todella sairaasta, läpeensä kovasta yhteiskunnasta, jos ei suuri suru ole muka lyhyen sairasloman paikka. Kun ihminen itkee voimattomana vähän väliä menetyksensä vuoksi, ei kykene ajattelemaan selkeästi ja toiminta on hidastunut kuin unessa, niin minkähänlaisen kivikovan tunteettomuustieteen päätelmien pohjalta hän on jumankauta sillä hetkellä työkykyinen!
Kyllä me elämme nykyään äärettömän kovassa yhteiskunnassa. Toista olisi, toisin olisi moni asia, jos vallassa olisivat empatiakykyiset ihmiset. Se vaan, kun eivät yleensä ole niitä valtaa hamuavia...
Aivan. Suru on myös fyysisesti kuluttavaa. Lisäksi velvollisuudet pitää hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai on normaalia. Vähintään pari päivää menee jo virallisten asioiden ja muistotilaisuuden järjestelyihin, eikä kaikkea todellakaan voi hoitaa netissä ja etänä. Onnekseni äidin kuoleman jälkeen hautajaisten aikaan oli jo kesäloma.
Työnantajalle oli itsestään selvää, että saan vapaata. Inhimillisyyttä täytyy olla, elämä ei ole pelkästään työtä. Jos työnantaja sopivissa kohdin joustaa, on työntekijä tehokkaampi sitten työpaikallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 3 viikkoa saikulla, koska vanhempani menehtyi yllättäen. Piti tyhjentää kuolinpesä kahdessa viikossa ja siinä sivussa tehdä perunkirjoitus ym. hoitaa viranomaisasiat. Ei ollut varaa palkata pesänjakajaa tai käyttää hautaustoimistoa. En tiedä vieläkään, miten selvisin tuosta kaikesta, kun omakin terveys reistaili. Olin silloin vielä toipumisvaiheessa.
Sen lisäksi piti huolehtia, ettei eloonjäänyt vanhempani saa päähänpistoksi tehdä itsaria surun takia. Vanhempani rakastivat toisiaan syvästi monta vuosikymmentä.
En olisi selvinnyt lyhyemmällä saikulla, eikä palkatonta vapaata olisi myönnetty keskellä sesonkiaikaa. Olen ikuisesti kiitollinen kyseiselle lääkärille.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on. Mentiin myös työkaverin hautajaisiin palkallisena vapaana, kun ne järjestettiin viikolla. Eri