Pitäisiköhän multa ottaa lapset huostaan:

hyvänen aika.



Lapset eivät "tee" kenestäkään hullua, joten jos sellainen olet syyt löytyvät muualta.



Kun nyt pystyt järjellä erittelemään tekojasi ja ymmärtämään että ne ovat väärin, niin pystyt varmasti samaa järkeilyä käyttäen karsimaan pahimmat ylilyönnit käytöksestäsi.



Pyydä joku teille kylään joka ilta. Kai osaat hieman olla "vieraskorea" etkä ala raivota ystävien/sukulaisten/tuttavien kuullen?



Mieti nyt järjellä, nukahtaisitko itse jos miehesi karjuisi ja raivoaisi vieressä, rikkoisi tavaroitasi, uhkailisi erolla jne. Jos et mitään ystävällistä osaa lapsillesi sanoa, niin älä sano mitään. Otat jonkun mantran "nyt nukutaan" tms. joka on ainut mitä sanot uniaikaan. Parempi sekin kuin järjetön huuto.



Samoin haet nyt heti apua lastensuojelusta. Mutta apua joutuu varmasti odottamaan, joten siihen asti kun odotat käytät yllä olevia keinoja. Ei sinun tarvitse tuntea mitään pakahduttavaa rakkautta lapsiasi kohtaan. Kohtelet heitä kuten työtovereitasi, ystäviäsi, naapureitasi, IHMISINÄ. Syyttömiä he ovat (vauvakin!) vaikka sinä et sitä ole sisäistänytkään.

Oletko ottanut yhteyttä jonnekin?

Mun lapset olleet joskus aivan kauheita marakatteja.

Iästä se johtu ja toinen oli erittäin vilkas.

Nyt mulla kaksi ihanaa lasta ja ikää heillä 8v. ja 10v.

Sun lapset kasvaa ja kehittyy. Yritä jaksaa sen avulla.

Nyt otat itseäsi niskasta kiinni! Et ole maailman huonoin äiti, muttet ehkä tällä hetkellä se paraskaan. Älä patoa tunteitasi sisällesi, siellä ne vain kasvaa ja voimistuu. Ja sitten purkautuu huutona ja haukkumisena.



En näe tilanteessasi lapsiin liittyen kuin kaksi ongelmaa. Toinen on kasvatuksellinen puoli. Eli lapset pitäisi opettaa menemään nätisti nukkumaan, eikä huutojen saattelemana. Tähän löytyy yksi jos toinenkin niksi, ja jos viitseliäisyys riittää, niin muutamassa illassa saat asiaan jo suuren muutoksen. Kaikki tämä vain jos sinä sitä haluat.



Toinen ongelma liittyy sinuun. Ja varmaan arvaatkin, että se on juuri tuo huutaminen ja vastaava negatiivinen toiminta, minkä purat pieniin lapsiisi. Se on väärin. Mutta siihenkin on ratkaisu. Ehdottaisin sinua tutustumaan Positiivisen ajattelumallin psykologiaan. Se on aluksi vaikeaa, mutta toimii. Jos olet kiinnostunut, niin tsekkaile vähän netistä tai kirjastosta, mistä tuo kertoo. Sillä saat asenteesi ja tunteesi muuttumaan positiiviseksi. On vain itsestäsi kiinni haluatko tarpeeksi saavuttaa nämä etapit.



Tiedän, että pystyt, jos haluat.



Mitä mieheesi tulee... Hänellä ei ole oikeutta jättää sinua yksin huolehtimaan koko perheestä. Jos mies ja sinä olette suostuvaisia, niin parisuhdeterapia voisi auttaa. Siellä terapeutti antaa molemmille puheenvuorot, ja myöskin auttaa teitä molempia ilmaisemaan asianne siten, että kumpikin varmasti käsittää kuinka suurista asioista on todella kyse.



Voimia jatkoon.

Ja molempiin vaikuttaa fyysinen ja psyykkinen väsymys. Ap on ihan selvästi liian yksin lasten kanssa ja miehen olemassaolo, mutta puuttumattomuus asioihin vain pahentaa tilannetta. Tuollaisissa tilanteissa mies on usein vain yksi murheekryyni lisää.



Mielestäni lapset pitäisi ehdottomasti laittaa päivähoitoon ja ap. sairauslomalle vähintäänkin, jos ei suorastaan sairaalajaksolle. Arvauskeskuksesta voi saada lääkkeet, mutta jos kyse on vain uupumuksesta, niin eihän siihen lääkkeet auta.



Nykyisin valitettavasti on oltava melkein pää kainalossa ennen kuin saa apua, mutta jos ap tilanne on todella noin paha, niin mene lääkäriin hakemaan vaikka M1-lähete, niin pääset sairaalajaksolle ja miehesi joutuu ottamaan vastuuta myös. Eihän tuo noin voi jatkua! Toinen vaihtoehto olisi hankkia lastenhoitoapua sitä varten, että pääset kotoa pois, jos saat yösi kuitenkin nukuttua, että jaksat sen tehdä.

minäkin syyllistyn joskus lasten haukkumiseen ja olenpa rikkonut lelujakin joskus kun apinat eivät ole muuten korvaansa lotkauttaneet. Väsymys ja turhautuminen nämä ylilyönnit yleensä aiheuttaa, mutta tärkein syy on omalla kohdallani liian korkeat odotukset. Eli jos suhtaudun niin että en kertakaikkiaan odota lasten käyttäytyvän hyvin tai miehen auttavan mitenkään, hommat sujuvat melko mukavasti. Jos taas odotan miehen tekevän jotain järkevää ja lastenkin puhaltavan samaan hiileen, hermothan siinä menee kun kukaan ei suostu yhteistyöhön.



Eli asetat vaan odotukset nollaan, niin ne kamalat marakatitkin saattavat yllättää positiivisesti, eikä mieskään enää niin paljon ärsytä. Siinä joku oli oikeassa ylempänä kun sanoi, että turhakemies on hirveä energiasyöppö. Mieheen kohdistuva vitutus vie kaikki voimat eikä sitten jaksa enää lapsia hoitaa... Eli suhtaudu mieheen kuin kolmanteen lapseen, jolle tosin voi antaa vähän enemmän vapauksia. Jos se on poissa silmistä suht turvallisessa seurassa, asiat ovat hyvin.

Minä muutun tuollaiseksi heti kun suhde mieheen rakoilee ja on muitakin ongelmia. Vielä joulukuussa tuntui että minut on kirottu kun olen saanut lapsen, joka kiukkuaa, ei tottele ja raivoaa...



Älkää haukkuko ap:ta paskaksi äidiksi, sitä hän ei ole. Hän on väsynyt nykytilanteeseen, kyllästynyt siihen ettei hänen miehensä ole koskaan kotona ja auta arjessa. Työ, kiire ym. stressi pahentaa tilannetta.

lasteni leluja! Älä ap tee niin, annat mallia. Lapsi oppii käytöksestäsi, ettei toisten tavaroita tarvitse kunnoittaa. Siinä kasvatat tulevia bussipysäkin hajottajia ja laskua itsellesi. Älä myöskään uhkaile hylätä lapsiasi. He tarvitsevat sinua.



Sanon suoraan, että harjoitat henkistä väkivaltaa lapsiasi kohtaan, ja syyllisyydentunteesi on ihan ansaittua. Yh:t selviää, lesket selviää, miten hitossa sinä et selviä? Onko sulle sun oma nenä rakkain? Itse olet haarasi levittänyt, älä syytä nuorimmaistasi siitä, että sua panetti. Kierukka pett. Sulla oli mahdollisuus aborttiinkin. Valitsit pitää lapsesi. Niin että niin makaat kuin petaat. Kasva nyt vastuuntuntoiseksi äidiksi, ja jätä ne teiniunelmat taaksesi. Sulla on ihanat lapset! Sun oma aikasi tulee vielä, usko pois, mutta nyt on ensin lapset. Unohda se äijäsi, menkööt miten menee. Kuvittele itsesi yksinhuoltajaksi.



Sun pitää muuttaa omia toimintatapojasi. Ja kun ihmisellä on 6 ja 3-vuotiaat lapset, niin se on ihan selvää, että oma aika alkaa sitten, kun muksut on nukkumassa- sitten kun ne on saatu nukkumaan. Nukkumaanlaitto voi ottaa aikaa. Omaa aikaa on, jos on. Koululaisten kanssa jo vähän helpottaa.



Mieheni tekee vuorotyötä, on joka toinen viikko illat poissa. Ja mulla on ADHD-lapsi. Kyllä, pinna on kärynnyt ja olen karjunut kurkku suorana. Ensinnäkin lasta pitää varoittaa tottelemattomuuden seurauksista. Meillä on linja, että jos ei kerta kaikkiaan totella, ja mätkitään toisia, tai rikotaan varta vasten sääntöjä, niin äärimmäisenä keinona äiti ottaa lelut ja pelit pois. Tätä ei käytetä usein. Täräytän rakkaimmat lelut jätesäkkiin ja uhkaan vieväni ne roskikseen (parkua syntyy). Yleensä se saa vipinää kinttuihin. Jos on välttämätön pakko, vien lelut kellariin, josta ne rantautuvat monen monen päivän päästä. Ikinä en riko mitään lasten omaa.



Iltapalan pitää olla hiilihydraattipitoinen (puuroa, lämmintä kaakaota, lämmin leipä) ja navan täysi, se unettaa. Ja meillä villit tarha-ikäiset saa ihmeesti petiin, kun ilmoitan, että nyt kun tulette reippaasti iltapalalle ja hampaanpesulle, niin sitten äiti lukee kivan iltasadun. Lapsi saa itse valita sadun. Mennään sänkyyn kunnon huovan alle, ja luetaan parikin satua. Siinä huovan lämmössä lapsi rauhoittuu. (Saattaa kyllä nukahtaa äitikin)



Toinen toimiva konsti saada iltasadun jälkeen lapsi sänkyyn on ilmoittaa, että "sinäpäs et ehdi sänkyysi kun äiti laskee kymmeneen" sitten aloitetaan "valmiina, paikoillanne, hep!" Marakatit haluaa osoittaa väitteesi vääräksi ja pinkoo petiin. Ja kolmantena menen itse nukkumaan, ja otan marakatit viereen, mies häätää ne sitten omaan sänkyynsä, kun tulee töistä.



Muista että riehuminenkin on huomion hakemista. Jos aina antaa vain negatiivista palautetta, lapsi hakee sitä käytöksellään. Että saisi edes jotain huomiota sinulta.



Sitten alat miettiä, mitä voisit tehdä toisin huutamisen sijasta. Voisiko tottelemisesta seurata mieluisa palkinto, voisitko antaa positiivista huomiota. Kun olet kotona, kutsu ne lapset kainaloosi ja juttele heille. Kysy miten päivä meni ja oliko jotain mälsää. Pelaa muistipeliä. Anna heille aikaasi.





Huomaat että illatkin helpottuu.



Perheneuvolaa suosittelen kasvatusavun neuvojen hakemiseksi ja lääkäriä masennuksen tutkimiseksi.



Ihan ensin ottaisin ne lapset syliin, ja PYYTÄISIN HEILTÄ ANTEEKSI. Sanoisin, että äiti on vähän väsynyt, ja sanonut teille ilkeästi, että äiti lähtee pois. Äiti ei tarkoita sitä, väsymys teettää ilkeitä sanoja. Ja pyydä anteeksi myös särkemiäsi leluja.



Ukostasi ei tarvii apua odottaa, ole siis kuin häntä ei olisikaan. Sinä ja lapset olette me. Voit saada heidän rehellisen rakkautensa - tai ajaa heidät iäksi luotasi pois ja yksinäisen vanhuuden. Kumpaako haluat?



Muuta käytöstäsi, muutat lastesi käytöstä.

Pitaa oppia valkoiset valheet. Ala usko mitaan mita ne sanoo alaka ota niilta vastaan kasvatusapua. Mita tassa tapauksessa tarkoittaisi "tukea arkeen"? Jotkut tukimuodot on niin rankkoja, ettei niita ole perheneuvolassa tarjolla. Alaka vaan ota ketaan hopotatia kotiisi tukemaan.

niin kyllä minäkin vaikka viikonlopun lastesi kanssa uskon pärjääväni, saat/saatte hieman aikaa katsoa tilannettanne realistisesti. En todellakaan ole tyyppiä, joka soittaa heti kantelupuhelun esim. lastensuojeluun (joka maineestaan huolimatta on tosi ok paikka. Sieltäkin saa oikeaa ja järkevää apua, mutta olen sitä mieltä että sitä on jokaisen kysyttävä ihan itse).



Olen itse yhden isomman lapsen yh, ja lapseni tykkää väkertää kaikenlaista pienempien kanssa. Toimin terveydenhuoltoalalla.



Asumme Helsingissä.



Ilmoittele täällä missä mennään, jotenkinhan tuo tilanne on saatava laukeamaan kaikkien edun nimissä. Tsemppiä!!!

Mitä jos olisi sinun lapset?



Etoo lukea tälläsiä viestejä, voi olla jotan säälittävää provosointiakin mutta miten joku voi olla tuollanen lapsilleen?



Mistä te siellä perheneuvolassa puhutte kuin miten mies ei osallistu?

Miten sinä osallistut? Mitä lapset saa sillä että ovat kotona kanssasi?



Jos et keksi muuta tapaa saada lapsia tottelemaan kuin heidän itkettäminen niin kyllähän sinä tarttet apua ja paljon!



Varmaan mietit millainen SINUN lapsuus oli ja nuoruus mutta mietitkö koskaan millainen olet itse vanhempana? Mitä sinä tarjoat lapsillesi?

Et. Sinä et saa hyvää parisuhdetta, kaikki on sinulta pois niin sinä hajotat leluja ja huudat lapsillesi että jätät heidät?

No: miksi et jätä? Mikä pidättelee? Anna sijotukseen. Kyllä he pärjäävät mainiosti perheessä jossa heitä hoidetaan asiallisesti.

Jotkut eivät yhtään tajua ap:n käytöstä ja toiset sanovat tekevänsä itse joskus samoin.



Ja edellinenkin viisastelija voisi sitten kertoa miten lapset saadaan tottelemaan ellei itkettämällä. Eiköhän siihen mennessä ole jo kaikki miellyttävämmät tavat kokeiltu. Jos olet itse nukuttanut paria yliväsynyttä leikki-ikäistä kiukuttelijaa, ymmärrät ehkä äidin mahdollisen hermostumisen. Haukkuminen on tietenkin ikävää, mutta laissa sitä ei kielletä, joten jos ap ei ole fyysisesti satuttanut lapsiaan, hän on vielä lain oikealla puolella. Siltä pohjalta uskaltaa ehkä vielä hakea apuakin, koska en ole ikinä kuullut että lapsia olisi otettu väkisin huostaan sillä perusteella että äiti rikkoi lelun tai haukkui.



Sinänsä tuo ärsyttävä aika lasten elämässä ei kestä hirveän pitkään. Kyllä ne siitä kouluiässä viimeistään alkavat rauhoittua.

Moni viesti pysähdytti, etenkin tuo jossa puhuttiin oman asenteen muuttamisesta ja siitä että kirjoittaja oli asettanut lapset etusijalle.

Pakko sanoa että yllätyin, luulin saavani psykomamma-huuteluja ja haukkuja kun uskallan kirjoittaa tuntojani.

Pakkohan tämän tilanteen on muuttua. niin kuin joku kirjoitti, projisoin taatusti vihaa miestä kohtaan lapsiin. Mutta minkäs teen, erota en vaan jaksa ja halua ihan jo taloudellisista syistä.

Kiitos myös muutamista käytännön vinkeistä. Tuo leikkipalkinto ja aikainen iltapala voisi toimia meillä. Ja palkitseminen nukkumaanmenosta. Näin loppuun palaneena omat aivot eivät tuollaisia pysty miettimään, kiitos teille. Ehkä tulee päivä jolloin minäkin pystyn muuttumaan.

Ei, minä en ole odotustani missään maalis-masuissa hehkuttanut. Ensimmäinen lapsi oli toivottu ja yritetty, toinen oli vahinko, kierukan pettäminen. Joskus mietin miksi minua on rankaistu toisella lapsella, miksei sitä annettu jollekin joka ehkä tälläkin hetkellä sitä kovasti toivoo? Jollekin joka rakastaisi. Jos minulla olisi vain yksi lapsi, uskon että jaksaisin paremmin. Nuoremmalla lapsella on kova taakka kannettavana, hän on se joka pilasi kaiken. :(

ap

tuossa aiemmin (lupasin ottaa lapsesi kyläilemään vaikka viikonlopuksi). Olen tehnyt aikoinani vuosia sitten yhden abortin esikoiseni syntymän jälkeen, ja ajatukset olivat kuten sinulla: miksei se lapsi syntynyt niille, jotka sellaista toivoivat ja halusivat?

Oma -ja ainoa- lapseni on 11-vuotias. Itse vietin osan joululomaa siskoni luona. Se oli ihanaa. Serkkuni on ainoa lapsi. Hän hankki 5 omaa lasta. Tuntuu olevan oikeasti hyvä juttu, että on sisaruksia. Itsekin olen miettinyt yh-profiilistani huolimatta asiaa.

mutta kuulostaapa tosi pahalle. :(

perheneuvolaan. Saat kasvatusapua.

joku päivä, jso haluat omaa aikaa tai nukkua tai jotain. Jos asut Helsingissä siis.

Mulla ei pää enää kestä lasten kanssa. 3- ja 6-vuotiaat tekee mut hulluksi. Tänäänkin olen koko illan huutanut niille miten paljon vihaan niitä kun ne pistävät joka asiassa kampoihin ja mitä ikinä yritetäänkään tehdä on niin saamarin vaikeaa noiden kakaroiden kanssa.

Illat ovat yhtä helvettiä, lasten nukkumaansaaminen on mahdotonta. Yleensä huudan ja haukun ja uhkailen mm. poislähtemisellä niin kauan että lapset itkevät itsensä uneen. Olen yrittänyt muutakin mutta eivät kakarat tottele, tuo toimii parhaiten.

En kertakaikkiaan enää jaksa. Mies ei välitä, on koko ajan poissa. Nytkin kun sanoin että mulla on jaksaminen aivan lopussa, niin pakko oli äijän lähteä silti saunailtaan ja jättää minut tänne huutamaan kakaroille ja rikkomaan niiden leluja kun eivät suostu menemään nukkumaan.

Mä olen oikeasti maailman huonoin äiti, tajuan sen. Olisikohan joku joka haluaisi nuo saatanan marakatit, saisi täältä ilmaiseksi. Voisin maksaa jollekin jos tulisi hakemaan ne pois!

Ja ukko ulkoruokintaa jos ei siitä ole avuksi, mitä sellaisiella miehellä tekee.

OMAA AIKAA ILMAN LAPSIA ja hoitoapua.

Täysin ammattitaidoton kommentti.

lapsia PALJON nykyistä enemmän. Tee selväksi, että tarvitset vapaa-aikaa tai pääsi hajoaa. Ensisijaisesti se on lasten toinen huoltaja, jonka velvollisuus on auttaa ja tukea - mielestäni yhteiskunnan tuki tulee vasta sitten, jos mies häipyy tms.

Mitä elämää se tuollainen on? Hienoa kuitenkin on, että tunnistat väsymyksesi ja tiedät toimivasi väärin.

Tsemppiä!!

Kahden taaperon kanssa kanssa yksinhuoltajana sinnitellyt (ja nyt elämä jo hymyilee!)

Mulla ei pää enää kestä lasten kanssa. 3- ja 6-vuotiaat tekee mut hulluksi. Tänäänkin olen koko illan huutanut niille miten paljon vihaan niitä kun ne pistävät joka asiassa kampoihin ja mitä ikinä yritetäänkään tehdä on niin saamarin vaikeaa noiden kakaroiden kanssa.

Illat ovat yhtä helvettiä, lasten nukkumaansaaminen on mahdotonta. Yleensä huudan ja haukun ja uhkailen mm. poislähtemisellä niin kauan että lapset itkevät itsensä uneen. Olen yrittänyt muutakin mutta eivät kakarat tottele, tuo toimii parhaiten.

En kertakaikkiaan enää jaksa. Mies ei välitä, on koko ajan poissa. Nytkin kun sanoin että mulla on jaksaminen aivan lopussa, niin pakko oli äijän lähteä silti saunailtaan ja jättää minut tänne huutamaan kakaroille ja rikkomaan niiden leluja kun eivät suostu menemään nukkumaan.

Mä olen oikeasti maailman huonoin äiti, tajuan sen. Olisikohan joku joka haluaisi nuo saatanan marakatit, saisi täältä ilmaiseksi. Voisin maksaa jollekin jos tulisi hakemaan ne pois!