Haluanko sittenkään lapsia?
Olen aina ajatellut, että haluan lapsia, sitten kun se oikea henkilö osuu kohdalle. Nyt yli 40-vuotiaana lapsettomana miehenä olen alkanut kyseenalaistaa tätä oletusta.
Plussat lasten tekemisessä:
niin "kuuluu" tehdä
vahana on joku ihminen, joka tulee katsomaan
Plussat lapsettomuudessa:
ei tarvitse juosta rahan perässä
ei tarvitse kuljetella lapsia harrastuksiin
ei tarvitse koko ajan ostaa kaikkea roinaa
voi lähteä baariin/matkoille/harrastamaan koska huvittaa
Psykologian oppikirjan mukaan ihmiset kuulemma nauttivat lasten kasvun ja kehityksen seuraamisesta. Sen olisi voinut lisätä tuohon ylempään listaan, mutta olen vähän epävarma tämän kohdan osalta. Itse olin nuorena ns. nörtti ja sitten jos lapsesta tulee esim. jääkiekkoilija, niin varmaan kauhean "kiva" kuunnella sen saavutuksia.
Mites muut painottaa näitä?
Kommentit (5)
Sun pitäisi varmaan löytää ensin vaimo. Lapsen miettiminen ilman puolisoa on kovin hypoteettista. Joskus ajattelu selkiytyy ja sopivan puolison kanssa ratkaisu on helpompi tehdä.
No mistä minä tiedän mitä sinä haluat
Vierailija kirjoitti:
14-vuotiaana panee kovaäänisesti ensimmäistä tyttöystäväänsä, istuu nuuska huulessa ruokapöydässä ja kysyy: "Isi, mikä on murtoluku?" No, toisaalta voi olla, että liioittelen tätä kuvitelmaa :D
Vaihda nuuska nikotiinipussiksi tai taskussa pyöriväksi vapeksi
Orpon/Purran hallitus ja aikaisemmin koulukiusaamisen 100% täysin salliva kulttuuri kouluissa vei lapsentekohalut. Nyt vielä sodanuhka. Niin paljon lapsiani rakastan että sallin heidän jäädä syntymättä tänne saaatanann Albaniaan. Täällä heidät vain hakattaisiin ja häväistäisiin koulujärjestelmässä ja näännytettäisiin nälkään tai tapatettaisiin sodassa.
14-vuotiaana panee kovaäänisesti ensimmäistä tyttöystäväänsä, istuu nuuska huulessa ruokapöydässä ja kysyy: "Isi, mikä on murtoluku?" No, toisaalta voi olla, että liioittelen tätä kuvitelmaa :D