Onko vanhuksena ihan mukavaa?

Olet jo siirtymässä vanhainkotiin?

Eutanasia on varmaan kivempi kuin jatkuva riistuutavana oleminen, tai olla komennettava objekti muille. Iäkäs voi haluta omaa elämää siinä missä muutkin.

Silloin voi saada iloa juuri tuollaisista pienistä ja arkisista asioista. Kun on kipeänä tai muuten huonossa kunnossa, niin silloin sen yleensä huomaa. Eikä tarvitse olla edes palvelutalon vanhus.

Eikö ne kysy onko suoli toiminut hyvin? Olen ymmärtänyt, että se on vanhuksille päivän tärkein asia.

Ovat jo nukkumassa tähän aikaa.

Omat sukulaiseni viihtyivät tuon ikäisenä kotona ja heille olisi ollut kauhistus jos joku hoitaja olisi tullut huutamaan jotain tuollaista. Itsemääräämisoikeus oli heille tärkeää ja omat rutiinit ja tavat. Luontoa ihmettelivät ja saivat siitä nautintoa, samoin seurasivat maailman tapahtumia ja lukivat paljon. Hyvä ruoka oli tärkeää ja eivät syöneet valmisruokia. Kuolemaa ajattelivat, mutta eivät joka päivä. Tiedostivat sen läheisyyden, kun ikääkin oli. 

Mitä olen omia vanhuksiani seurannut ennen kuin menevät tuonilmaisiin, niin tajunta jotenkin hoivakodissa supistuu, ulkomaailma menettää merkitystään, jopa luonto. Oma sänky on se elinpiiri ja se riittää, jos tajunta on riittävän sumentunut.

On mukavaa, kun saa olla terveenä, ei taloudellisia huolia, on rakastava aviomies, ja aamulla saa kääntää kylkeä ja jatkaa unia jos siltä tuntuu! t. N75

On vanhuksenakin varmaan mukavaa se että on päivällä ollut ulkona hoitajan kanssa puistossa syksyllä ruskan aikaan, ja sitten tulee takaisin sisälle omaan kotiin (vaikka se olisikin palvelutalossa), syö lämpimän aterian ja käy sohvalle viltin alle juomaan teetä tai pikarillisen sherryä ja kuuntelemaan äänikirjaa. Avoin konvehtirasia tietenkin sohvapöydällä. Jos kipuja tai muita jatkuvia vaivoja ei ole niin en näe syytä miksi tuollaisesta ei voisi nauttia.

Faith kirjoitti:

On vanhuksenakin varmaan mukavaa se että on päivällä ollut ulkona hoitajan kanssa puistossa syksyllä ruskan aikaan, ja sitten tulee takaisin sisälle omaan kotiin (vaikka se olisikin palvelutalossa), syö lämpimän aterian ja käy sohvalle viltin alle juomaan teetä tai pikarillisen sherryä ja kuuntelemaan äänikirjaa. Avoin konvehtirasia tietenkin sohvapöydällä. Jos kipuja tai muita jatkuvia vaivoja ei ole niin en näe syytä miksi tuollaisesta ei voisi nauttia.

Ihanan romanttista 🍁 Totuus on kyllä se, että hyvä jos edes kerran kuussa pääsee 30min pyrähtämään pihalle, jos jollain sattuu olemaan aikaa viedä sinne.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen omia vanhuksiani seurannut ennen kuin menevät tuonilmaisiin, niin tajunta jotenkin hoivakodissa supistuu, ulkomaailma menettää merkitystään, jopa luonto. Oma sänky on se elinpiiri ja se riittää, jos tajunta on riittävän sumentunut.

Luonnonvalo voi olla silti joskus kiva ja maiseman katselu, ei kirkas. Kuin taas hoitokodin loisteputkivalot jotka porautuvat takaraivoon saakka.