Lue keskustelun säännöt.
Te joiden kumppani petti ja jätti toisen takia, kuinka kauan kesti toipua?
22.07.2025 |
Itsellä erosta jo neljä vuotta. Edelleen on arvottomuuden tunteita, vihaa ja vaikeuksia luottaa ihmisiin. En todellakaan haluaisi tuntea näin.
Kommentit (30)
Meni jonkin aikaa mutta oikein kun se äijän uusi jätti sen 3 kuukauden jälkeen. Nautin vahigonilosta. Onneksi en tehnyt tälle lapsia ja on oma tilipussi. 🤭😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset elämääsi lisää sisältöä. Ihminen on kuin astia. Jos sisältö on mustaa, pitää vaan kaataa niin kauan kirkasta tilalle, että musta laimenee ja lopulta katoaa kokonaan.
Minä menin pysyvästi epäkuntoon. Erosta on kahdeksan vuotta. Pystyn enää ainoastaan kevytsuhteisiin miesten kanssa. Se toinen nainen on tutun tuttu ja edelleen jos esimerkiksi näen sen juttuja somessa, tunnen vihaa.
Vierailija kirjoitti:
noin 3 päivää. Keskiviikkona näin yhden asunnon, torstaina kävin katsomassa ja vuokrasin sen. Perjantaina muutin ja totesin mitä minä paskalla. En ollut aikoihin nukkunut niin hyvin kuin sinä yönä.
Ei tainnut olla kovin pitkä suhde.
Suht nopeasti. Tapahtui vielä kesälomalla, kuopus 1,5 v. Tuntui oli tosi vaikeaa mennä syksyllä töihin, äitiyslomalta. Puoli vuotta määräsin tahdin, minä otan silloin lapset, sinä maksat jne. Ensimmäisenä jouluna, kun olin itkenyt silmät punaiseksi, ex appivanhemmat kävivät. Anoppi halasi ja sanoin minä kyllä pärjään. Kävin juttelemassa ammattilaisen kanssa 5 krt, se auttoi.
Ex jossain vaiheessa sanoi mitä olen mieltä yhteen muutosta. Oli tässä välin mennyt naimisiin, tullut taas isäksi ja eronnut. Minun kanssa kaikki oli niin helppoa.
Luult ex llä ei mene kovin hyvin. Ero nro 3 on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä menin pysyvästi epäkuntoon. Erosta on kahdeksan vuotta. Pystyn enää ainoastaan kevytsuhteisiin miesten kanssa. Se toinen nainen on tutun tuttu ja edelleen jos esimerkiksi näen sen juttuja somessa, tunnen vihaa.
Tosiasia on se, että miehet ovat polygamisia. Usein joko valehtelevat tai kokemattomuuttaan kuvittlevat olevansa monogamisia, mutta kuitenkin esim. katsovat pornoa vaihtuvilla naisilla, eli simuloivat jo polygamiaa.
Eli et mennyt rikki, törmäsit vaan todellisuuteen.
Nisäkkäät eivät pääsääntösesti sitoudu toisiinsa. Koiraan funktio on yrittää siittää mahdollisimman paljon. Naisen ei kannata haaveilla miehestä "elämänkumppanina"
Alle vuorokausi...vahinko vaan kiertämään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suht nopeasti. Tapahtui vielä kesälomalla, kuopus 1,5 v. Tuntui oli tosi vaikeaa mennä syksyllä töihin, äitiyslomalta. Puoli vuotta määräsin tahdin, minä otan silloin lapset, sinä maksat jne. Ensimmäisenä jouluna, kun olin itkenyt silmät punaiseksi, ex appivanhemmat kävivät. Anoppi halasi ja sanoin minä kyllä pärjään. Kävin juttelemassa ammattilaisen kanssa 5 krt, se auttoi.
Ex jossain vaiheessa sanoi mitä olen mieltä yhteen muutosta. Oli tässä välin mennyt naimisiin, tullut taas isäksi ja eronnut. Minun kanssa kaikki oli niin helppoa.
Luult ex llä ei mene kovin hyvin. Ero nro 3 on tullut.
Juu sama juttu kävi itselle. Lakkasin kaiken yhteydenpidon tyyppiin ja puolen vuoden sisään oli pahoinpidellyt uuden tyttöystävänsä ja eronnut. Sairas mies.
Ohis mutta toistuuko tuossa nyt jotkut lapsuuden traumat (hylkääminen, k.päinen kohtelu, luottamuksen pettäminen.) Jos niin on paljon, paljon rajumpi juttu kuin jos ei ole ennestään traumoja pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannattaisi vertailla muihin, kenelläkään toisella ei ole ollut samanlaista elämää
Vierailija kirjoitti:
Alle vuorokausi...vahinko vaan kiertämään..
Ymmärrän tarpeen esittää kovaa ja pärjäävää, mutta jos tuo on totta, suhde ei taatusti ollut kummoinen alun perinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikään mies ei ole sen arvoinen, että kannattaisi oma elämä pilata ja unohtaa elää. Nyt kannattaisi ap ehkä hakea apua jostain, ja jatkaa sitten omaa uutta tietä. Elämä on ainut kertaista ja se valuu sinulla nyt hukkaan.
No mutta eihän se alun perinkään ollut SE ihminen joksi sitä luulitte? Miksi pitäisi pilata yhtään enempää oman elämänsä vuosia sillä, että piehtaroi itsesäälissä ja ikävöi moista paskakasaa? Kerää itsesi, analysoi tekemäsi virheet ja väärät johtopäätökset, tunnusta tosiasiat eli mitkä tuon toisen ihmisen hyveistä olivat vain ja ainoastaan oman mielikuvituksesi ja toiveikkuutesi keksintöä? Mutta eivät koskaan olleet sen ihmisen oikea luonto. Vedä tapahtuneesta johtopäätökset, usko itseesi, ja mikä tärkeintä: Ihminen tekee virheitä, se on inhimillistä. Mutta älä tee samaa virhettä kahta kertaa peräkkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta toistuuko tuossa nyt jotkut lapsuuden traumat (hylkääminen, k.päinen kohtelu, luottamuksen pettäminen.) Jos niin on paljon, paljon rajumpi juttu kuin jos ei ole ennestään traumoja pohjalla.
Ihan mahdollista. Myös suhteet molempiin vanhempiin on olleet vaikeita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset elämääsi lisää sisältöä. Ihminen on kuin astia. Jos sisältö on mustaa, pitää vaan kaataa niin kauan kirkasta tilalle, että musta laimenee ja lopulta katoaa kokonaan.
Olet liian tasokas vauvapalstalle.
Ap,
kipu hellittää ennen pitkään. Taistele katkeruutta vastaan, koska se taas karkottaa hyvät puolisoehdokkaat. Teet vaan hallaa itsellesi.
Työstin eroja terapiassa, kun toinenkin puoliso paljastui pettäjäksi. Oli virhe laskea rima liian alas. Muutama vuosi meni etsinnässä ja sinkkuillusta nauttien kunnes löysin tarpeeksi tasokkaan puolisoksi.
Taisihan siinä mennä varttitunti, kun oin jo lohtuseksiä hakemassa.
Itsellä traumaattisessa erossa meni näin:
Ensimmäisen vuoden vain itkin, enkä pystynyt nukkumaan kuin valot päällä ja rentoutumismusiikki täysillä. Töissä oli ainoat hetket, jolloin en ajatellut asiaa. Ajatukset olivat erittäin synkkiä.
Toisen vuoden aikana kyyneleet loppuivat, pystyin nukkumaan paremmin ja aloin saada joitakin arjen rutiinejani takaisin. Silti ajattelin asiaa edelleen pakonomaisesti ja voin huonosti.
Kolmannen vuoden aikana muistan tunteneeni jo iloa sekä kykenin katsomaan elämääni jo hieman eteenpäin. Asia oli yhä paljon mielessä - päivittäin, muttei enää jokaisena hetkenä.
Neljännen vuoden aikana tapasin nykyisen puolisoni. Ajatusmaailmassani tapahtui selkeitä muutoksia ja aloin nähdä asian niin, että parempi, ettei eksä enää ole elämässäni. En ajatellut asiaa enää päivittäin, enkä välttämättä enää viikoittainkaan.
Viidennen vuoden aikana koin, että olen täysin toipunut ja että olen aiempaa vahvempi ihminen. Kuulin myös eksän eronneen tästä henkilöstä, jonka takia minut hylkäsi, eikä se herättänyt minussa mitään tunteita. Koko ihminen on tästä eteenpäin ollut yhdentekevä.
Itse näen naisesta heti, jos on petturiluonne, jolloin päätän olla sitoutumatta. Sometus, selfiet ja fantasiat omasta paremmuudestaan saa minut poistumaan välittömästi paikalta.
Vierailija kirjoitti:
No mutta eihän se alun perinkään ollut SE ihminen joksi sitä luulitte? Miksi pitäisi pilata yhtään enempää oman elämänsä vuosia sillä, että piehtaroi itsesäälissä ja ikävöi moista paskakasaa? Kerää itsesi, analysoi tekemäsi virheet ja väärät johtopäätökset, tunnusta tosiasiat eli mitkä tuon toisen ihmisen hyveistä olivat vain ja ainoastaan oman mielikuvituksesi ja toiveikkuutesi keksintöä? Mutta eivät koskaan olleet sen ihmisen oikea luonto. Vedä tapahtuneesta johtopäätökset, usko itseesi, ja mikä tärkeintä: Ihminen tekee virheitä, se on inhimillistä. Mutta älä tee samaa virhettä kahta kertaa peräkkäin.
Ongelma näissä on se, että uhria yleensä rankaistaan ja syytetään. Yhtä lailla kuin r aiskaustapauksissakin "nainen on pilalla" ja r aiskarin kohtaamista korkeintaan vältellään.
noin 3 päivää. Keskiviikkona näin yhden asunnon, torstaina kävin katsomassa ja vuokrasin sen. Perjantaina muutin ja totesin mitä minä paskalla. En ollut aikoihin nukkunut niin hyvin kuin sinä yönä.