Lue keskustelun säännöt.
Olen vapaaehtoisesti lapseton 38v nainen, en tajua miten
28.12.2011 |
joku voi kuvitella että lapsettoman elämä on jotenkin tyhjää? Ilmeisesti joidenkin lapsellisten elämän täyttää 100% lapset, eivätkä he tee yhtään mitään muuta.
Minulla on päivät täynnä tekemistä ja joskus aika edes tunnu riittävän kaikkeean mitä haluaisi tehdä.
On myös niitä lapsiperheitä, joissa lapset eivät määrää tahtia vaan aikuiset. Ei lapset on osa normaalia elämää (kulkevat siinä samalla) ja jatketaan ihan samanlaista elämää mitä ennen lapsia.
Kommentit (89)
Asioitten merkitykset muuttuu kun saa lapsia. Ei kyse ole siitä onko tekemistä, vaan kyse on perustavaa laatua olevista ihmisyyden kysymyksistä. Lapsena olisin voinut täyttää kaiken aikani vaikka kiiltokuvien keräämisellä, mutta sitten kasvoin siitä eroon ja nyt aikuisena se tuntuisi lapselliselta ja tyhjältä, jos pitäisi sillä päivänsä täyttää. Näin kärjistetysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen saanut on sitä mieltä, että hänen elämänsä olisi tyhjää ilman lasta/lapsia. Ei se ole sulta pois.
Sinä lapsettomana et mitenkään voi sanoa, että on lapsiperheitä, joissa jatketaan ihan samanlaista elämää kuin ennen lapsia. et voi sitä asiaa tietää, minkälaista jonkun elämä on ollut ennen lapsia, etkä varsinkaan sitä, minkälaista se on lasten syntymän jälkeen. Joka tapauksessa elämä ei ole IHAN samanlaista.
samanlaista kuin ennen lapsia, ei ainakaan molemmilla vanhemmilla. Esimerkki:
Illat ennen lapsia (klo16-24)
- töistä kotiin, ruoan laitto, postin luku
- vapaata istuskelua, netissä, postin lukua
- kauppaan ja kahville- kotiin, television katselua, saunan lämmitystä, netissä oloa
- nukkumaan
Lasten jälkeen sama:
- lapset hoidosta, töistä kotiin, ruoan laitto, pepun pyyhintä, toisen pepun pyyhintä, kakkapepun pyyhintä, toisen kakkapepun pyyhintä, äiti tuu leikkimään, tappelunen sovittelua, pipien puhaltamista
- ruoan laittoa, lasten kieltämistä siitä ja tästä, postien etsintää (lapset piilottaneet ne), lasten komentamista (ei saa vetää koiraa hännästä, ei saa riepotella kissaa)
- syömistä, lasten sotkujen siivoamista, lasten uhailua kun eivät syö, postin lukua (jos ne postit löytää lasten jäljiltä mistään)
- lastenhuoneen siivoamista, lasten kanssa olemista
- pyykit, astianpesukone
- kauppareissu yhden lapsen kanssa
- kotio, lapset iltapesulle & nukkumaan, lastenhuoneessa ravaamista varmaan 15 kertaa kun tappelevat, eivätkä nuku
- omaa aikaa jää ehkä tunti jos jaksaa, vähemmän jos väsyttää
Kyllä meillä ainakin lapset ovat muuttaneet elämää, vaikka eivät määrääkään tahtia. Samanlaista elämä ei voi lasten jälkeen koskaan olla. Näin voi luulla vain lapseton!
Meillä lapset 2v ja 4v. Varmaan sitten kun kasvavat, mutta enää emme voi päättää vaikkapa klo 22.30, että ajetaan 25 kilsan päälle huoltsikalle iltakahville, kuten teimme ennen lapsia. Nyt ollaan kotona, koska ne lapset jo nukkuu.
Eli kyllä ne nyt pakostakin sitä elämää jonkun verran muuttaa.
on ihan samanlaista kuin se oli kaksikymppisenä ja kolmekymppisenä. Ja on sitten viisikymppisenä, kuusikymppisenä ja seitsenkymppisenä.
Kehityskaari puuttuu.
Minä ainakin puuduin siihen täysin ja nyt kun lapseton siskoni kipuilee ja oireilee kadehtiessaan (entisten) ystäviensä isoäitiyttä ja muuta, tiedän että ainakin minä tein oikean ratkaisun.
Jotenkin se miljoonas tyttöjen meikki-ilta ja viidessadas etelän-matka ei jaksa hotsittaa.
töistä saatoin lähteä suoraan kaupungille: kävin kirjastossa, museossa, taidenäyttelyssä kaupoissa ja vielä kävellä kotiin iltamyöhällä 2h. Kotona sitten vasta söin.
lapsieni kanssa en edes yrittäisi olla reissussa noin kauan. Voimme toki mennä joko kirjastoon, museoon, taidenäyttelyyn tai ostoksille, mutta ei kaikkia yhtenä iltana. Samoin heidät pitää ruokkia päiväkodin jälkeen ja antaa iltapalaa. Enkä lähtisi lasten kanssa kävelemään yömyöhällä.
Tai minin phekuihin heti työstä tultuani ja luin 500 sivuisen romaanin alusta loppuun siltä istumalta. Voileivät otin sänkyyn. tuskin pystyisin tätäkään tekemään lapsieni kanssa. haluan olla heille läsnäoleva äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioitten merkitykset muuttuu kun saa lapsia. Ei kyse ole siitä onko tekemistä, vaan kyse on perustavaa laatua olevista ihmisyyden kysymyksistä. Lapsena olisin voinut täyttää kaiken aikani vaikka kiiltokuvien keräämisellä, mutta sitten kasvoin siitä eroon ja nyt aikuisena se tuntuisi lapselliselta ja tyhjältä, jos pitäisi sillä päivänsä täyttää. Näin kärjistetysti.
nainen voi päivänsä täyttää =) ap
lapsen saanut on sitä mieltä, että hänen elämänsä olisi tyhjää ilman lasta/lapsia. Ei se ole sulta pois. Sinä lapsettomana et mitenkään voi sanoa, että on lapsiperheitä, joissa jatketaan ihan samanlaista elämää kuin ennen lapsia. et voi sitä asiaa tietää, minkälaista jonkun elämä on ollut ennen lapsia, etkä varsinkaan sitä, minkälaista se on lasten syntymän jälkeen. Joka tapauksessa elämä ei ole IHAN samanlaista.
tapahtumissa ja harrastuksissa käyntejä mitä ennen lapsia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlaista kuin ennen lapsia, ei ainakaan molemmilla vanhemmilla. Esimerkki: Illat ennen lapsia (klo16-24) - töistä kotiin, ruoan laitto, postin luku - vapaata istuskelua, netissä, postin lukua - kauppaan ja kahville- kotiin, television katselua, saunan lämmitystä, netissä oloa - nukkumaan Lasten jälkeen sama: - lapset hoidosta, töistä kotiin, ruoan laitto, pepun pyyhintä, toisen pepun pyyhintä, kakkapepun pyyhintä, toisen kakkapepun pyyhintä, äiti tuu leikkimään, tappelunen sovittelua, pipien puhaltamista - ruoan laittoa, lasten kieltämistä siitä ja tästä, postien etsintää (lapset piilottaneet ne), lasten komentamista (ei saa vetää koiraa hännästä, ei saa riepotella kissaa) - syömistä, lasten sotkujen siivoamista, lasten uhailua kun eivät syö, postin lukua (jos ne postit löytää lasten jäljiltä mistään) - lastenhuoneen siivoamista, lasten kanssa olemista - pyykit, astianpesukone - kauppareissu yhden lapsen kanssa - kotio, lapset iltapesulle & nukkumaan, lastenhuoneessa ravaamista varmaan 15 kertaa kun tappelevat, eivätkä nuku - omaa aikaa jää ehkä tunti jos jaksaa, vähemmän jos väsyttää Kyllä meillä ainakin lapset ovat muuttaneet elämää, vaikka eivät määrääkään tahtia. Samanlaista elämä ei voi lasten jälkeen koskaan olla. Näin voi luulla vain lapseton! Meillä lapset 2v ja 4v. Varmaan sitten kun kasvavat, mutta enää emme voi päättää vaikkapa klo 22.30, että ajetaan 25 kilsan päälle huoltsikalle iltakahville, kuten teimme ennen lapsia. Nyt ollaan kotona, koska ne lapset jo nukkuu. Eli kyllä ne nyt pakostakin sitä elämää jonkun verran muuttaa.
Meidän tuttavaporukassa on sekä niitä, jotka eivät enää tee muuta kuin hoida kotia lasten jälkeen ja niitä joiden elämä ei ole jäänyt kotiin lasten tulon jälkeenkään. ap
Asioitten merkitykset muuttuu kun saa lapsia. Ei kyse ole siitä onko tekemistä, vaan kyse on perustavaa laatua olevista ihmisyyden kysymyksistä. Lapsena olisin voinut täyttää kaiken aikani vaikka kiiltokuvien keräämisellä, mutta sitten kasvoin siitä eroon ja nyt aikuisena se tuntuisi lapselliselta ja tyhjältä, jos pitäisi sillä päivänsä täyttää. Näin kärjistetysti.
nainen voi päivänsä täyttää =) ap
se lastenhoito on vaan soviteltava sinne muun elämän sekaan. Lapset saatuaan sitä tajuaa miten älyttömän paljon oli sitä vapaa-aikaa! Siis ihan sairaan paljon!
Toki äidit pyrkivät tekemään samat asiat mitä lapsettomatkin (ihannetilanne), mutta siinä sivussa on tosiaan käytettävä jokunen tunti päivässä lasten kanssa oloon työpäivän päätteeksi. Tietysti sitten kotona olevilla eri asia, heille jää enemmän omaa aikaa, kun ovat sen koko päivän kotona, eivätkä lapset samalla tavalla vaadi sitä huomiota mitä työssäkäyviltä äideiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko sinusta sitten lasten hoito ainoa tärkeä asia maailmassa, jolla aikuinen nainen voi päivänsä täyttää =) ap
vaan se tolkuton rakkaus ja kaikki siihen liittyvä. Mä muistan vieläkin yhden otteen jostain kirjasta, se kuvasi niin hienosti sitä mitä tapahtuu kun lapsi syntyy. Se meni jotenkin niin että
"Emma syntyi.
Bertta syntyi.
Maailma syntyi."
Jossa Emma on lapsi ja Bertta sen äiti.
on ihan samanlaista kuin se oli kaksikymppisenä ja kolmekymppisenä. Ja on sitten viisikymppisenä, kuusikymppisenä ja seitsenkymppisenä. Kehityskaari puuttuu. Minä ainakin puuduin siihen täysin ja nyt kun lapseton siskoni kipuilee ja oireilee kadehtiessaan (entisten) ystäviensä isoäitiyttä ja muuta, tiedän että ainakin minä tein oikean ratkaisun. Jotenkin se miljoonas tyttöjen meikki-ilta ja viidessadas etelän-matka ei jaksa hotsittaa.
minä en käy missään meikki-illoissa, mutta matkustelua jatkamme kyllä niin kauan kuin henki pihisee. Reissataan paljon lapsellisen pariskunnan kanssa (joten ei se lasten saanti matkustelua estä / vähennä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia en halua kun ne muuttaisivat elämää liiaksi. En halua evakkoon kodistani aina jos haluan rauhoittua ja rentoutua. Nytkään en jaksa harrastaa liikuntaa ja kulttuuria niin paljon kuin haluaisin, saati sitten lapsiperheen arkea pyörittäessä.
Ja ei, lapset ei estä matkustelua, mutta seura on mielekkäämpää.
Minä olen naisvaltaisella alalla töissä ja työpaikka on piukassa näitä ikisinkkuja. En kerta kaikkiaan jaksa sitä tyhjäpäisyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku voi kuvitella että lapsettoman elämä on jotenkin tyhjää?
No, sitähän ei vaan tajua että se on tyhjää ennen kuin sen lapsen saa. Eli onnekkaasti, jos et saa koskaan lapsia, et tule koskaan tajuamaan, miten tyhjää elämäsi on.
Ja ei, lapset ei estä matkustelua, mutta seura on mielekkäämpää. Minä olen naisvaltaisella alalla töissä ja työpaikka on piukassa näitä ikisinkkuja. En kerta kaikkiaan jaksa sitä tyhjäpäisyyttä!
jossain ravintoloissa iltaisin / viikonloppuisin, joissa ei nykyään käydä oikeastaan ollenkaan. Harrastukset ovat erilaisia mitä 10 vuotta sitten ja muuttuvat koko ajan. Ostettiin mökki, jota ei oltaisi voitu kuvitellakaan alle 30-vuotiaana. Onhan sitä vaikka mitä muutoksia elämässä. ap
Ja ei, lapset ei estä matkustelua, mutta seura on mielekkäämpää. Minä olen naisvaltaisella alalla töissä ja työpaikka on piukassa näitä ikisinkkuja. En kerta kaikkiaan jaksa sitä tyhjäpäisyyttä!
koen, että vasta lasten myötä minusta on tullut tyhjäpää! Ei kaksivuotiaan ja neljävuotiaan seura vaan nyt ole kovin sivistävää :D
Kyllä minä ainakin koin itseni paljon fiksummaksi ja kypsemmäksi ihmisenä ennen lapsia. Nyt joskus olo tuntuu ihan idiootilta, varsinkin jos huutaa lapsille tai jotain.
Lasten sitten vielä pitäis opettaa kypsyyttä ja pitkää pinnaa, joo, eivät ole opettaneet, vaan tuovat enemmänkin aina vaan uusia huonoja puolia minusta esiin!
Kyllä minä salaa pidän niitä lapsettomia paljon kypsempinä ihmisinä.
olet käsittänyt väärin. Tyhjyydellä ei tarkoiteta sitä, etteikö olisi tekemistä, vaan tekemisen merkityksellisyyttä. Et myöskään näy tietävän, että hyvä vanhemmuus on aika pitkälti lasten ehdoilla elämistä.
joku voi kuvitella että lapsettoman elämä on jotenkin tyhjää?
No, sitähän ei vaan tajua että se on tyhjää ennen kuin sen lapsen saa. Eli onnekkaasti, jos et saa koskaan lapsia, et tule koskaan tajuamaan, miten tyhjää elämäsi on.
elämän sisältö kaikille? ap
olet käsittänyt väärin. Tyhjyydellä ei tarkoiteta sitä, etteikö olisi tekemistä, vaan tekemisen merkityksellisyyttä. Et myöskään näy tietävän, että hyvä vanhemmuus on aika pitkälti lasten ehdoilla elämistä.
merkitystä kuin lasten hoitamisella =) Hyvää vanhemmuutta on monenlaista, ja minusta esim. kotiäitinä olo 10 vuotta ei aina ole paras mahdollinen vaihtoehto kaikille. ap
määrätä tahtia, mutta on kyllä hyvin harvinaista, että jatketaan ihan samanlaista elämää kuin ennen lapsia.
Perheessä yleensä joudutaan ottamaan tavalla tai toisella huomioon kaikki perheen jäsenet.
Tuskin sinkku muutettuaan yhteen kumppanin kanssa jatkaa ihan samanlaista elämää kuin ennenkin. Aina se elämä vähän muuttuu, kun porukka lisääntyy.