Olen vapaaehtoisesti lapseton 38v nainen, en tajua miten

Olen saanut olla yli 16 vuotta kotiäitinä. Ei se tarkoita, että elämäni pyörisi vain ja ainoastaan lasteni ymäprillä. Harrastan myös omia juttuja, teen hyväntekeväisyystyötä. Tietysti otan huomioon lapseni päätöksiäni tehdessä, mikä on mun mielestä ihan normaalia. On varmistetava onko mies tai joku muu juurio silloin paikalla, kun mun pitäisi olla muualla jne. Kai sitä lapsetonkin ottaa huomioon puolisonsa jos sellainen on. Lapset ei rajoita, lapset tuo niin paljon lisää ja sitä ei voi ymmärtää ne joilla ei lapsia ole.

Jos et ole äiti, etkä ole opiskellut yhtään mitään, niin mikä sinut pätevöittää?



Erossa yleensä erotaan puolisosta, mutta lapsen vanhemmuushan säilyy aina. Ja lapsellinen ei koskaan jää niin totaalisesti yksin kuin entinen vapaaehtoisesti lapseton, (jonka puoliso tekaiseekin itselleen perheen).

Ap on päättänyt olla omasta mielestään oikeassa ja vakuuttelee itselleen, että hyvä, ettei ole lapsia, onhan. Ap ei halua tunnustaa mitään hyvää olevan lapsissa, äitiydessä ja vanhemmuudessa. Antaa hänen nyt elää omassa erinomaisuudessaan. Jos ei halua ymmärtää, ei jankkaaminen tässä asiassa auta. T:lapsistaan onnellinen äiti

valintojen suhteen. Se, että muilla on lapsia ei ole minulta mitenkään pois. En minä vihaa lapsia, minulla on useita kummilapsia joiden kanssa vietän paljon aikaa. Enkä ole sanonut että vanhemmuudessa ei olisi hyvää (mistä sen keksit). ap

Jos et ole äiti, etkä ole opiskellut yhtään mitään, niin mikä sinut pätevöittää? Erossa yleensä erotaan puolisosta, mutta lapsen vanhemmuushan säilyy aina. Ja lapsellinen ei koskaan jää niin totaalisesti yksin kuin entinen vapaaehtoisesti lapseton, (jonka puoliso tekaiseekin itselleen perheen).

Mietis vähän vaihtoehtoja. Se, että eroaa puolisosta ei tarkoita että jäisi yksin. Tuntuu, että sinulla ei ole muuta kuin lapset, jos ajattelet että ilman lapsia jäisi yksin? eikö?

joku voi kuvitella että lapsettoman elämä on jotenkin tyhjää?

No, sitähän ei vaan tajua että se on tyhjää ennen kuin sen lapsen saa. Eli onnekkaasti, jos et saa koskaan lapsia, et tule koskaan tajuamaan, miten tyhjää elämäsi on.

Minun elämäni ei ollut tyhjää ennen lapsia. Päinvastoin. Opiskelin, matkustelin, asuin ulkomailla, kävin paljon konserteissa ja teatterissa, tapasin usein ystäviäni ja nautin täysin palkein. Lasten kanssa elämäni on niin ikään nautinnollista, mutta erilailla.

ja lapsettomien elämä polkee paikallaan. Näissä keskusteluissa ei tule koskaan mitään uutta. Puuduttavaa.

omiin lapsiin on aivan eritasoinen ja eri lailla pysyvä kuin esimerkiksi suhde puolisoon. Se suhde on rakennettu niin syvälle jo biologiaan ja psykologisiin mielen rakenteisiin. Lapset ovat aina osa minua ja "läsnä" mielessäni, silloinkin kun he eivät ole fyysisesti läsnä. Jos lapset otettaisiin pois (esim. kuolisivat), minusta myös osa kuolisi. Tätä on varmasti vaikea käsittää, jos ei itse ole äiti. Enkä väitä tietäväni, että kaikki äidit näin kokisivat, mutta minä koen ja myös parhaat ystäväni, joiden kanssa olen asiasta puhunut.

Jos et ole äiti, etkä ole opiskellut yhtään mitään, niin mikä sinut pätevöittää? Erossa yleensä erotaan puolisosta, mutta lapsen vanhemmuushan säilyy aina. Ja lapsellinen ei koskaan jää niin totaalisesti yksin kuin entinen vapaaehtoisesti lapseton, (jonka puoliso tekaiseekin itselleen perheen).

Mietis vähän vaihtoehtoja. Se, että eroaa puolisosta ei tarkoita että jäisi yksin. Tuntuu, että sinulla ei ole muuta kuin lapset, jos ajattelet että ilman lapsia jäisi yksin? eikö?

Kyllä lapset rajoittaa, älä nyt muuta edes väitä

Jos siis itse haluaa esim. olla kotosalla, niin miten lapset rajoittavat? Entäs jos ja kun tykkää kotona olosta, nauttii perheen kanssa puuhailusta jne. Miten lapset rajoittavat tällaista ihmistä?

Lisäksi lastenkin kanssa voi, kuten jo tuolla itse sanoit AP, tehdä vaikka mitä niin halutessaan. Voi matkustella, voi käydä taidenäyttelyissä jne jne (toki lapsenkin tarpeet huomioiden). Hyvinkin suurta osaa elämässä tehtävistä asioista voi tehdä lapsen kanssakin. Tai vaikkapa hankkien lapsille hoitajan siksi aikaa kun tekee sitä jotakin.

Minä en koe lasten "rajoittaneen" elämääni. Joo, en ole retkeillyt napapiirille, vaan en olisi retkeillyt ilman lapsiakaan. Joo, en biletä joka ilta, vaan en bilettäisi ilman lapsiakaan. Joo, olen poissa kotoa illasta max yhtenä iltana viikossa, mutta se on oma valintani. Voisin toki olla poissa useamminkin, vaan kun en tahdo. Koska haluan olla lasteni seurassa iltaisin, kun olen kerran päivät töissä.

näistä lapsettomista on omakohtaista kokemusta. Omitaan epiksenä muiden lapset, kun ei omia ole ja tungetaan ja jaellaan nevuoja, joita ei pyydetä! Työkaverinikin lähettää joka paikkaan aina kuvia, joissa poseeraa _siskonsa_ lasten kanssa. Siis esimerkiksi ammattilehteen omaan esittelyynsä. Aivan naurettavaa!



Kyllä erossa yleensä aika helvetin yksin aina jää. Vielä enemmän yksin, jos ei ole lapsia.

Kyllä lapset rajoittaa, älä nyt muuta edes väitä

Jos siis itse haluaa esim. olla kotosalla, niin miten lapset rajoittavat? Entäs jos ja kun tykkää kotona olosta, nauttii perheen kanssa puuhailusta jne. Miten lapset rajoittavat tällaista ihmistä? Lisäksi lastenkin kanssa voi, kuten jo tuolla itse sanoit AP, tehdä vaikka mitä niin halutessaan. Voi matkustella, voi käydä taidenäyttelyissä jne jne (toki lapsenkin tarpeet huomioiden). Hyvinkin suurta osaa elämässä tehtävistä asioista voi tehdä lapsen kanssakin. Tai vaikkapa hankkien lapsille hoitajan siksi aikaa kun tekee sitä jotakin. Minä en koe lasten "rajoittaneen" elämääni. Joo, en ole retkeillyt napapiirille, vaan en olisi retkeillyt ilman lapsiakaan. Joo, en biletä joka ilta, vaan en bilettäisi ilman lapsiakaan. Joo, olen poissa kotoa illasta max yhtenä iltana viikossa, mutta se on oma valintani. Voisin toki olla poissa useamminkin, vaan kun en tahdo. Koska haluan olla lasteni seurassa iltaisin, kun olen kerran päivät töissä.

näistä lapsettomista on omakohtaista kokemusta. Omitaan epiksenä muiden lapset, kun ei omia ole ja tungetaan ja jaellaan nevuoja, joita ei pyydetä! Työkaverinikin lähettää joka paikkaan aina kuvia, joissa poseeraa _siskonsa_ lasten kanssa. Siis esimerkiksi ammattilehteen omaan esittelyynsä. Aivan naurettavaa! Kyllä erossa yleensä aika helvetin yksin aina jää. Vielä enemmän yksin, jos ei ole lapsia.

No tottakai olen omista valinnoistani varma ja siten myös oikeassa omien valintojen suhteen. Se, että muilla on lapsia ei ole minulta mitenkään pois. En minä vihaa lapsia, minulla on useita kummilapsia joiden kanssa vietän paljon aikaa. Enkä ole sanonut että vanhemmuudessa ei olisi hyvää (mistä sen keksit). ap

Jos olisit oikeasti varma omista valinnoistasi, ei sinun tarvitsisi lytytä muita, jotka ovat valinneet eri lailla.

Minä olen varma omista valinnoistani. Halusin lapsia (monta), halusin perheen (ison). Enkä oleta kaikkien toisin valinneiden kärsivän elämässään. Minulla on lapsettomia kavereita, täysin sinkkukavereita, kavereita joilla on vain yksi lapsi (valinnasta johtuen tai ei), kavereita joilla on lapsia mitä tahansa lukumäärä sieltä 1-9 väliltä. Enkä kuvittele heidän elämänsä olevan jotenkin omaani huonompaa, koska he ovat valinneet eri tavalla kuin minä.

Jos ja kun on oikeasti sinut omien valintojensa kanssa, ei tarvitse niitä pönkittää laskemalla muita.

Etkö tosiaan keksi mitään mitä lapset eivät rajoita elämässä?

Just tuossa sanoin, että en joo ole retkeillyt napapiirille. Tosin eipä lapset estäisi napapiiriretkelle lähtöä, voisihan heidät jättää isänsä kanssa siksi aikaa. Jos nyt sattuisi haluamaan niin tehdä.

Kerrohan sinä minulle, miten lapset rajoittavat elämää?

omiin lapsiin on aivan eritasoinen ja eri lailla pysyvä kuin esimerkiksi suhde puolisoon. Se suhde on rakennettu niin syvälle jo biologiaan ja psykologisiin mielen rakenteisiin. Lapset ovat aina osa minua ja "läsnä" mielessäni, silloinkin kun he eivät ole fyysisesti läsnä. Jos lapset otettaisiin pois (esim. kuolisivat), minusta myös osa kuolisi. Tätä on varmasti vaikea käsittää, jos ei itse ole äiti. Enkä väitä tietäväni, että kaikki äidit näin kokisivat, mutta minä koen ja myös parhaat ystäväni, joiden kanssa olen asiasta puhunut.

Ihmiset meuhkaa tosi paljon "siitä oikeasta" ja rakkaudesta, kun totuus on että aikuinen ihminen voi saada elämäänsä ehdottoman rakkauden kokemuksen vain lasten kautta. Tää oli mun hirmuylläri kun sain lapsia. Siis se rakkauden määrä. Kun sydän aivan räjähtää rakkaudesta kun katsoo lasta ja tietää ettei se rakkaus voi koskaan kokoonaan kadota, ikinä. Se on erilaista kuin aikuisten välinen rakkaus. Olen kiitollinen että olen päässyt tämän kokemaan.

Etkö tosiaan keksi mitään mitä lapset eivät rajoita elämässä?

Just tuossa sanoin, että en joo ole retkeillyt napapiirille. Tosin eipä lapset estäisi napapiiriretkelle lähtöä, voisihan heidät jättää isänsä kanssa siksi aikaa. Jos nyt sattuisi haluamaan niin tehdä. Kerrohan sinä minulle, miten lapset rajoittavat elämää?

meillä ei ole varaa matkustella niin paljon kuin ennen lapsia. terveisin lapsellinen

Etkö tosiaan keksi mitään mitä lapset eivät rajoita elämässä?

Just tuossa sanoin, että en joo ole retkeillyt napapiirille. Tosin eipä lapset estäisi napapiiriretkelle lähtöä, voisihan heidät jättää isänsä kanssa siksi aikaa. Jos nyt sattuisi haluamaan niin tehdä. Kerrohan sinä minulle, miten lapset rajoittavat elämää?

lapset rajoittavat. En voi harrastaa niin paljon kuin haluaisin, en voi lähteä matkalle/elokuviin/shoppailemaan extempore, vaan on ensin selviteltävä pystyykö mies hoitamaan ja jos ei pysty, niin silloin jää menemättä jne. Paljonkin on asioita mitä lapset rajoittavat.

Etkö tosiaan keksi mitään mitä lapset eivät rajoita elämässä?

Just tuossa sanoin, että en joo ole retkeillyt napapiirille. Tosin eipä lapset estäisi napapiiriretkelle lähtöä, voisihan heidät jättää isänsä kanssa siksi aikaa. Jos nyt sattuisi haluamaan niin tehdä. Kerrohan sinä minulle, miten lapset rajoittavat elämää?

Siis sinä aloitit uuden ketjun aiheesta "rajoittavatko lapset" :-D ja kerrot siinä "16 vuotta kotiäitinä olleen mamman" sanoneen, etteivät lapset rajoita.

74, joka tässä vastasi jo pari kertaa "rajoittavat" viesteihisi, ei ole ollut kotiäitinä 16 vuotta. Tosin hän on ollut kotona yhteensä 7 vuotta elämänsä varrella äitiyslomilla ja hoitovapailla, pisimpään yhtäjaksoisesti vajaa 3 vuotta. Muun ajan hän on ollut töissä / opiskellut.

Jos sinä tapaisit minut, tietäsit, että olen täällä palstalla usein "uraäidiksi" haukuttua äitityyppiä.

palstalle kirjoitat? Luulis, että aihe ei vois sua vähempää kiinnostaa.

palstalle kirjoitat? Luulis, että aihe ei vois sua vähempää kiinnostaa.

Jollakin lapset tuovat elämään sen täyttymyksen, että enää ei ole vain liikaa vapaa-aikaa, vaan elää enempi hetkessä.