Olen vapaaehtoisesti lapseton 38v nainen, en tajua miten
joku voi kuvitella että lapsettoman elämä on jotenkin tyhjää? Ilmeisesti joidenkin lapsellisten elämän täyttää 100% lapset, eivätkä he tee yhtään mitään muuta.
Minulla on päivät täynnä tekemistä ja joskus aika edes tunnu riittävän kaikkeean mitä haluaisi tehdä.
On myös niitä lapsiperheitä, joissa lapset eivät määrää tahtia vaan aikuiset. Ei lapset on osa normaalia elämää (kulkevat siinä samalla) ja jatketaan ihan samanlaista elämää mitä ennen lapsia.
Kommentit (89)
minkäänlaisesta vanhemmuudesta yhtään mitään...
enpä usko, että elämäni olisi "tyhjää" ilman heitä :D Se olisi vain jonkin verran erilaista. Lapset ovat perheenjäseniä, jotka vaativat aika paljon huolenpitoa varsinkin alussa. Mutta eivät he minun elämäni keskipiste ole. Sellainen ajattelu ei olisi reilua heitäkään kohtaan. He ovat omia persooniaan, joilla on oma elämänsä, kuten minäkin. Siinä vaiheessa kun he ovat pieniä ja vaativat paljon huomiota, otan tilanteen sellaisena kuin se on. En yritä kynsin hampain pitää kiinni kaikesta mitä minulla oli ennen heitä. Toisaalta, kun he kasvavat, en yritä pitää kynsin hampain kiinni heistäkään :)
minkäänlaisesta vanhemmuudesta yhtään mitään...
myös lapsista ja vanhemmuudesta voi tietää todella paljon vaikka ei omia lapsia olisikaan. Ihan jo vapaa-ajan harrastusten ja ammatinkin puolesta. Ethän sinä toivottavasti ajattele muistakaan kuin lapsettomista niin, että jos ei ole omaa kokemusta niin asiasta ei voi mitään tietää. ap
paistaa kateus lapsiperheitä kohtaan ja kauas.
Et taidakkaan niinvain vapaaehtoisesti olla lapseton. Miksi edes muuten roikkuisit VAUVAlehden palstalla, vaikka aihe vapaa onkin.Silti se on VAUVAlehden palsta.
enpä usko, että elämäni olisi "tyhjää" ilman heitä :D Se olisi vain jonkin verran erilaista. Lapset ovat perheenjäseniä, jotka vaativat aika paljon huolenpitoa varsinkin alussa. Mutta eivät he minun elämäni keskipiste ole. Sellainen ajattelu ei olisi reilua heitäkään kohtaan. He ovat omia persooniaan, joilla on oma elämänsä, kuten minäkin. Siinä vaiheessa kun he ovat pieniä ja vaativat paljon huomiota, otan tilanteen sellaisena kuin se on. En yritä kynsin hampain pitää kiinni kaikesta mitä minulla oli ennen heitä. Toisaalta, kun he kasvavat, en yritä pitää kynsin hampain kiinni heistäkään :)
paistaa kateus lapsiperheitä kohtaan ja kauas. Et taidakkaan niinvain vapaaehtoisesti olla lapseton. Miksi edes muuten roikkuisit VAUVAlehden palstalla, vaikka aihe vapaa onkin.Silti se on VAUVAlehden palsta.
lapsia hankkia jos niitä haluaisin??? No syitä siihen miksi vauvalehden palstalla on paljon lapsettomia (myös vapaaehtoisesti) ei varmaan tarvitse miettiä enää =) Olen ollut palstalla vuodesta -98 lähtien, silloisen ammattini takia aloitin. ap
Jos et ole, et siitä mitään tiedä. Niin se vain menee, vaikka hymyilisit poskilihaksesi puhki...
Lapsellisilla on kokemusta elämästä ilman lapsia, sinulla ei ole kuin sitä kokemusta.
Ja kyllä, kyllä minä ajattelen, että pitää olla kokemusta asiasta ennen kuin siitä voi mitään tietää. Tietenkin.
lasten saamisen jälkeen. Kyllä minä joudun lähes kaikeassa miettimään ensin kotiväkeä ja sijoittelemaan muita menoja sitten heidän mukaansa. en voi tuosta vaan lähteä vaikkapa pelaamaan golfia tai katsomaan kaverin kanssa leffaa, kyllä mun pitää ensin selvittää onko mies vapaa hoitamaan lapset jne. Matkustelua eivät lapset estä, mutta kyllä elämästä on sellainen isompi spontaanius hävinnyt, kun on monta ihmistä, jotka pitää ottaa menoissa huomioon. Mutta en minä valita, väliaikaista se tämäkin on.
niin täällä VAUVAlehden sivuilla kyllä keskustellaan aika monesta muustakin aiheesta kuin VAUVOISTA. En itsekään täällä kävisi jos aiheet tuohon rajoittuisivat.
Miten olette uskaltaneet hankkia lapsia vai tulitteko vahingossa raskaaksi? Jos siis lapsettomina ette ole tienneet mitään lapsiperheen elämästä? Minä kuvittelen tietäväni ja siksi en lapsia halua.
myös lapsista ja vanhemmuudesta voi tietää todella paljon vaikka ei omia lapsia olisikaan. Ihan jo vapaa-ajan harrastusten ja ammatinkin puolesta.
Se kirjoja kirjoittava lastenpsykiatri Torey Hayden tms. on esim. sanonut, että oma lapsi on eri asia ja yllättää. Ap, puhut paskaa. Usko niitä jotka tietävät. Mä muistan sut. Sä olet joku lto tai vastaava joka täällä säännöllisin väliajoin purkaa jotain biologisen kellon paniikkiaan.
Minusta lapset ovat elämäni suurin rikkaus, samoin miehestäni, ja sydäntä kylmää pelkkä ajatuskin, että olisin jättänyt tämän seikkailun kokematta!
Jos et ole, et siitä mitään tiedä. Niin se vain menee, vaikka hymyilisit poskilihaksesi puhki... Lapsellisilla on kokemusta elämästä ilman lapsia, sinulla ei ole kuin sitä kokemusta. Ja kyllä, kyllä minä ajattelen, että pitää olla kokemusta asiasta ennen kuin siitä voi mitään tietää. Tietenkin.
vaikka syöpälääkäreinä vaikka eivät he ole synnyttäneet eivätkä välttämättä syöpäkipuja kärsineet. Miten he voivatkaan tietää niistä mitään? Älä viitsi =)
myös lapsista ja vanhemmuudesta voi tietää todella paljon vaikka ei omia lapsia olisikaan. Ihan jo vapaa-ajan harrastusten ja ammatinkin puolesta.
Se kirjoja kirjoittava lastenpsykiatri Torey Hayden tms. on esim. sanonut, että oma lapsi on eri asia ja yllättää. Ap, puhut paskaa. Usko niitä jotka tietävät. Mä muistan sut. Sä olet joku lto tai vastaava joka täällä säännöllisin väliajoin purkaa jotain biologisen kellon paniikkiaan.
Niin, se että sinä ehkä tiedät omista lapsistasi ja perhe-elämästä niin ehkä rajoittuukin siihen, et siis tiedä mitään muunlaisista lapsista ja perheistä vai? Olet aika mustavalkoinen nyt.
vaikka syöpälääkäreinä vaikka eivät he ole synnyttäneet eivätkä välttämättä syöpäkipuja kärsineet. Miten he voivatkaan tietää niistä mitään? Älä viitsi =)
jotain tietokirjatietämistä aiheesta lapsi. Edelleenkään ne lääkärit eivät tiedä miltä tuntuu se että on vagina tai miltä syöpäkipu tuntuu, jos eivät ole sitä itse kokeneet.
Minusta lapset ovat elämäni suurin rikkaus, samoin miehestäni, ja sydäntä kylmää pelkkä ajatuskin, että olisin jättänyt tämän seikkailun kokematta!
ap
vaikka syöpälääkäreinä vaikka eivät he ole synnyttäneet eivätkä välttämättä syöpäkipuja kärsineet. Miten he voivatkaan tietää niistä mitään? Älä viitsi =)
jotain tietokirjatietämistä aiheesta lapsi. Edelleenkään ne lääkärit eivät tiedä miltä tuntuu se että on vagina tai miltä syöpäkipu tuntuu, jos eivät ole sitä itse kokeneet.
Ei kaikkea tarvitse itse kokea
He eivät tiedä mitään siitä, mitä on synnyttää, mitä ovat kuukautiskivut tai mitä vaihdevuodet.
Eivätkä he tiedä miltä tuntuu menettää hiuksensa tai millaista on pahoinvointi hoidoissa.
Tästähän on vaikka miten paljon tutkimuksia - ja mm. siitä, miten lääkärit usein laiminlyövät (keski-ikäisiä) naispotilaita tai kipua ei hoideta kunnolla.
KOSKA LÄÄKÄRIT EIVÄT TIEDÄ TARPEEKSI! Kun ei ole omakohtaista kokemusta. Juuri luin haastattelun yhdestä mieslääkäristä, joka sairastui itse syöpään. Oli koko lailla nöyrempää poikaa sen kokemuksen jälkeen. Totesi itsekin kasvaneensa ihmisenä.
Miten olette uskaltaneet hankkia lapsia vai tulitteko vahingossa raskaaksi? Jos siis lapsettomina ette ole tienneet mitään lapsiperheen elämästä? Minä kuvittelen tietäväni ja siksi en lapsia halua.
Minäkin kuvittelin tietäväni, kun olin tehnyt työtä lapsien ja lapsiperheiden kanssa. Todellisuus oli kuitenkin erilaista.
-viiden lapsen äiti
Nimimerkillä pitkälti yli kolmekymppiseksi vapaaehtoisesti lapseton. Luojan kiitos muutin mieleni. Tosin enpä olisi koskaan tajunnut mitä menetin, mutta täältä päästä katsottuna ajatus hirvittää todella.