Mies sanoi, että jos kumppani muuttaa hänen omistusasuntoonsa, alkaa hän periä vuokraa
Onko teillä kokemusta seuraavasta tilanteesta (joko omakohtaisia tai läheisten kokemuksia): jos olet muuttanut seurustelukumppanin omistusasuntoon, niin millä tavalla olet osallistunut asumiskuluihin? Oletko tehnyt vuokrasopparin tai maksanut vain esim. osan yhtiövastikkeesta ja osan vesi-/sähkölaskuista jne?
Minulle eräs 40+ ikäinen mies, jolla on kaksi esiteini-ikäistä lasta vuoroviikoin, sanoi, että hän ei aio tästä nykyisestä omistusasunnosta muuttaa mihinkään niin kauan kuin lapset asuvat hänen luonaan (ihan ymmärrettävää) eli noin 7-8 vuoteen ja jos hän joskus ottaisi seurustelukumppanin asumaan hänen luokseen, niin hän tekisi vuokrasopimuksen hänelle.
Mietin vaan, että onko tuo ihan normaalia? Siis että seurustelukumppani muuttaa vuokralle avopuolisonsa omistusasuntoon? Mä olen siinä käsityksessä, että yleisintä on se, että asuntoon muuttava henkilö maksaa osan yhtiövastikkeesta ja osansa sähkö-/vesilaskuista (tässäkin tapauksessa miehellä on kaksi isoa lasta, jotka kuluttvat vettä oman osansa, niin mun mielestä silloin miehen kuuluut maksaa yli puolet vesilaskusta). Tässäkin tapauksessa se mies oli varsin hyväpalkkaisessa työssä (ei mikään juristi, mutta kuitenkin varsin hyvät tulot) eli fyrkkaa pitäisi olla.
Kommentit (232)
Ilmakseksiko pitäisi saada olla? Ja, sitten on ok että nainen vie puolet omaisuudesta erossa jota ei ole missään vaiheessa ansainnut.
Noh riippuu hinnasta onko järkevää vai ei
Ja asumistukea saava ek onnistu
Jokainen pariskunta voi sopia keskenään mitä vain. Minusta vuokran veloittaminen parisuhteen toiselta osapuolelta olisi kovin erikoista, mutta jokainen tekee omat valintansa.
Itse ehdottaisin, että asunnon kulut jaetaan kahtia:
- yhtiövastike
- vesi
- sähkö
Asunnon rahoitusvastike ja oma asuntolainani olisi asunnon omistajan juttu.
Ihmisiä ja tilanteita on erilaisia, mutta jos tilaa on mä varmaan ilomielin vuokraisin häneltä vaikka huoneen vaikka 300 eurolla ja hän saisi sitten maksella sähköt ja muut. Olisi kiva jos olisi oma "työhuone" jossa olisi omat tavarat vaatteet jne.
Ei ole normaalia tämä vuokrasopimusjärjestely. Minun korviini tämä kuullostaa hyvin vahvasti narsistiselta mieheltä, joka pyrkii hyötymään toisesta ensisijaisesti vain taloudellisesti. Manipuloi ja pelaa tunteilla oman taloudellisen aseman parantamiseksi. Tämä vuokrasopumus on ehkä vain ensimmäinen askel. Itse ainakin vähän miettisin tarkemmin koko kuviota tuollaisen ehdotuksen edessä.
Voivoi, siinäpä yksinäinen mies sitten.
Tollaseen suhteeseen mä en lähtisi. Jos pitäisi mua vuokralaisena, eikä avovaimona, niin voin sitten yhtä hyvin asua omassa asunnossani. En mä muutenkasn minkään vuoroviikko-isän kanssa hynttyitä yhteen löisi, siinähän joutuisi joka toinen viikko äitipuolen asemaan, halusi tai ei. En ala piikomaan ukkoa ja sen penskoja, hoitakoon itse.
Loisimisen aika on ohi, maksakaa osuutenne.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pariskunta voi sopia keskenään mitä vain. Minusta vuokran veloittaminen parisuhteen toiselta osapuolelta olisi kovin erikoista, mutta jokainen tekee omat valintansa.
Itse ehdottaisin, että asunnon kulut jaetaan kahtia:
- yhtiövastike
- vesi
- sähkö
Asunnon rahoitusvastike ja oma asuntolainani olisi asunnon omistajan juttu.
Järkevä asenne sulla, samalla tavalla ajattelen. Ilmaiseksi ei asuta, mutta ei myöskään kartuteta toisen omaisuutta.
Jos haluaa ja oletan, että on valmis jakamaan kustannuksia, niin eikö juuri tuo vaikka vuokrasopparin nimellä kulkeva kiinteä hinta olisi selkein tapa? Ei jostakin toiminnasta riippuvainen vaihteleva hinta, vaan selkeä tasasumma kuukaudessa. En ihan ymmärrä, että miksi tuosta pitäisi tuntea jotakin alemmuutta.
Hyvä diili miehelle, saa rahaa ja taloudenhoitajan kaupan päälle.
Suosittelen asumaan eri osoitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä diili miehelle, saa rahaa ja taloudenhoitajan kaupan päälle.
Suosittelen asumaan eri osoitteissa.
Enpä tiedä, jos muuttaa toisen kanssa yhteen samaan talouteen, niin kyllähän sitä voisi odottaa kodinhoitoakin tekevän, kuten siellä asuvan kuuluukin viihtyisyyden nimissä. Jonkun kumminkin pitäisi joskus imuroidakin.
Vierailija kirjoitti:
Ilmakseksiko pitäisi saada olla? Ja, sitten on ok että nainen vie puolet omaisuudesta erossa jota ei ole missään vaiheessa ansainnut.
Miten ero ansaitaan tai ei ansaita? Ja jos on kyseessä ero, jota ei ole ikinä ansainnut, niin eikö silloin olekin kohtuullista, ettei jää ihan tyhjän päälle?
Jos mä naisena omistaisin yksin omistusasunnon, josta maksaisin asuntolainaa, sähköä, vettä, jätemaksua ja kiinteistöveroa ja mahdollisesti yhtiövastiketta. Niin kyllä mä toivoisin, että mies näihin kuluihin osallistuisi. Ja jos sukupuolet kääntää toisin päin, niin ei se tilanne siitä mihinkään muutu.
Ilmaista asumista ei ole.
Siinä vaiheessa kun muutat seurustelukumppanin luo, teistä tulee avopari, kyllä siinä suhde syvenee uudelle tasolle. Mm, kulujen jaon suhteen.
Vuokrasopimus myös on molempien turvaksi. Vuokranantaja voi laittaa maksut perintään. Mutta myös vuokralaiselle se tuo turvaa, sinua ei voida asunnosta heittää päivän varoitusajalla kuin märän rätin vaan sinulla on kohtuullinen irtisanomisaika. Myöskään kumppani ei voi mielivaltaisesti muutella vuokria yms.
Tuo on yksi tapa ilmoittaa, ettei halua ketään asumaan hänen kanssaan. Se on ihan ok
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasopimus on ok. Siinä on verot maksettavana ja vuokralaisella on myös omat oikeudet. Pimeänä vuokraa ei pidä vaatia tai maksaa. Paras on asua erillään.
Miksi on paras asua erillään?
Vierailija kirjoitti:
Ilmakseksiko pitäisi saada olla? Ja, sitten on ok että nainen vie puolet omaisuudesta erossa jota ei ole missään vaiheessa ansainnut.
Ei missään nimessä pidä asua ilmaiseksikaan. Mun mielestä on täysin riittävää maksaa puolet yhtiövastikkeesta ja juurikin osa vesi-/sähkölaskusta. Jos vaikka nainen asuu yksin omakotitalossa ja hänen luokseen muuttaa kokoaikaisesti mies ja hänen kolme lasta, niin siinä sähkö- ja vesilasku kasvaa reilusti, niinmun mielestä sen miehen on maksettava suurin osa näistä.
Tajuaakohan mies tässä kohtaa, että sitten jos ero tulisi, niin tuota puolisoa ei sitten niin vaan pihalle heitettäisikään?
Jos on vuokrasopimus, niin siihen kuuluu sitten myös irtisanomisaika.
Voisi olla aika hyytävää asustella eron jälkeen puolikin vuotta saman katon alla...Ja tällä vuokralaisellahan olisi myös oikeus tuoda vieraita, myös vaikka uuden miehen, asuntoonsa.
Vuokrasopimus on ok. Siinä on verot maksettavana ja vuokralaisella on myös omat oikeudet. Pimeänä vuokraa ei pidä vaatia tai maksaa. Paras on asua erillään.