Tyhmä kysymys kosimisesta.

Miehen kysymys, naiset pliiis vastatkaa. OLen ollut naieni kanssa kohta tänä keväänä 7 vuotta yhdessä. Vasta nyt näyttää siltä, että tässä voisi ottaa seuraavan askeleen. Alkuvuosina hän on puhunut ellasia, ettei pidä avioliitto-instituutiota arvosaan. Olemme asuneet lähes alusta asti näihin päiviin asti niin, että kummallakin samasa kaupungissa oma pieni kämppä suht lähekkäin ja jossa olemme vuorotellen olleet. Minä olisin halunnut muuttaa varsinaisesti yhteen jo aiemmin, mutta naiseni on pitänyt tätä parempana. Meillä on tavallaan kaksi kotia, mutta aika pitkälti yhteinen talous. Nyt olen asunut puoli vuotta hänen kanssaan samasa osoitteesa hänen vanhempiensa omistamasa vuokrakämpässä juurikaan käymättä omalla kämpälläni. Yhteiselo samassa kämpässä piemmän aikaa oli aluksi haastavaa, mutta nyt on helpompaa.

On näyttänyt siltä, että naiseni ei halua sitoutua niin paljon kuin minä. siis jos aviosta puhutaan. Olemme kuitenkin paljon yhdessä kotona, kumpikaan ei ole menevää sorttia. Ei se naimisiin meno juurikaan muuttaisi meidän yhteiseloa. Mutta kun en tiedä ihan satavarmasti mikä tilanne nyt on. Olemme 31 ja 32 vuotiaita, mutta silti sanon muille että me seurustellaan. No mitä muuta sanoisin? Ei hän ole avopuoliokaan?

Nyt on tilanne muuttunut. Naiseni on yht'äkkiä alkanut katella yhteitä auntoa meille netistä, puhunut lasten hankinnata (joka oli ehdoton ei hänelle pitkään) ja kun oli kaverin häät, niin hän puheli sinne uuntaan että jo me mentäis niin...

Olen nyt miettinyt että kun toukokuusa on 7 vuotispäivä suhteessa, niin kosin ja mennään kohloihin. Meistä kumpikaan ei ole koskaan ollut naimisisa, kihloissa tai edes pariuhteessa ennen kuin aloimme olemaan yhdessä 2008. Tuolloin 24 ja 25 vuotiaina.

En tiedä miten kosisi. Minä olen romanttisempi kuin mitä naiseni. Hänelle kävisi vaikka istuttaisiin iltaa kotona viinipullon ääressä ja se tapahtuis siinä. Minä olen se, joka aina muistaa vuoipäivän ja panostaa siihen. Hän on siitä harvinainen nainen, että unohtaa tällaiset joskus.

Haluisin kuitenkin tehdä tilanteesta ikimuistoisen, ei arkisen.

Voisiko joku vääntää rautalangasta minulle sen, miten toimin. Tiedän että hän pitää kalevala-koruista ja kelttiläityyppiistä koruista. Otanko jonkun hänen vanhan sormuksensa ja menenen koruliikkeeeen. Näytän sormusta jotta tulee sopivan kokoinen. Sitten valitsen oikean sormuksen. Kun on suunnittelemani tilanne, otanko eisiin sormuken ja polvistun perinteiseti, näytän sormusta ja kysyn haluaako hän vaimokseni? Ostanko itelleni samalla sormuksen kun ostan hänelle? Uskon että hän vataa kyllä. Ja itten olemme kihloissa. Mitään hääpäivää ei sovita, mutta se on lupaus avioon menemisestä.

Näinkö tämä menee? Voin tietty keksiä jotain persoonalliempaakin kuin se klasinen polvistuminen. Kyllä minulla luovana miehenä mielikuvitusta riittää :) Sellasta suunnitelmaa olisi, että keväällä mentäis viroon tuttuun kylpylähotelliin. Se vois tapahtua sieläkin.

En vaan tiedä näistä kihlaus ja kosintajutuista paljoakaan.

MInusta olisi kiva yllätys antaa hänelle iinä tilanteesa sormus. Eikä kysyä ensin ja sitten mentäis yhdessä vaikka paikallieen timanttiet-liikkeeseen  valitemaan kihlasormuksia.Kun vielä tiedän millasita koruista hän pitää ja mistä ei. Olen antanut hänelle synttärilahjaksi koruja ja kyllä hän on niitä käyttänyt.

Kihlasormuket tulee siis molemmille samanlaiset, vai voiko ne olla hyvinkin erilaiet? Entä sitten naimiiin mennessä? Pitääkö slloin antaa vain morsiammelle sormus alttarissa?

MIelipiteitä ja ehdotuksia sekä neuvoja kiitos.

pahoittelen kirjoitusvirheitä. Käytössäni onneton näppis, kaikki napit ei toimi kunnolla.

Toukokuuhun on vielä aikaa... Minun mielestäsi suunnitelmasi sormuksen hankkimiseksi kuulostaa hyvältä.

Avioliittoa solmiessa molemmilla pitää olla sormus, mutta se voi olla vaikka lainattu. Tämän sanon sen takia, että naimisiin voi mennä ja naimisissa voi olla ilman sormuksiakin, mutta esineenä sitä tarvitaan. Kihlasormusta voi käyttää myös vihkisormuksena.

Itse aloittaisin varmistelun tuon juhlapäivän eteen niin, että kysyisin että onhan ilta/päivä vapaa, teet varauksen johonkin ravintolaan. Se, mitä todellisuudessa on ohjelmassa, on sinun päätettävissä. Mutta teidän vuosipäivänne ei tule yllätyksenä siis, vaan sen sisältö.

Ole romanttinen. Minunkin miesystäväni on. Ja voin myös sanoa, että itse en ole. Mutta kenen tahansa muun tekemänä ruusun terälehdet, kynttiläillalliset ja muut olisivat mielestäni ällöjä ja yritystä on liikaa, muttei hänen. Yritän muistaa sanoa sen, että arvostan.

Kiitos vastauksesta, edellinen vierailija. Hän on puhunut pronsisesta kalevalakoru-sormuksesta tai kelttityylisestä vastaavasta. Joskus noin yleisellä tasolla puhuttiin joskus sormuksista.

"tuletko vaimokseni?" "mennäänkö naimisiin?" nämäkö sanat pitäisi sanoa? Miten teitä on kosittu? Voiko huumoria olla mukana? Meillä kun on samantyyppinen huumorintaju.  Ei nyt sentään mitään pohjalaasta tyyliä "Et meidän sukuhautahan haluu tulla?" heh. Vaikka pohjanmaalta tulee hänen toisen vanhempana suku. Entäs sitten jos hän sanookin ei? Uskoisin että vastaus on kyllä, mutta hän on aika "tuuliviiri". Eli jos nyt onkin naimisiin meno hyvä idea, ei se ole sitä ehkä myöhemmin.  Asiaan vaikuttaa myös se, että hänen vanhempansa eivät pidä minua sopivana puolisona tyttärelleen, ja meidän välit ovat niin etäiset kuin vain voi olla. Ei hän kyllä itekään pidä porukoistaan, mutta onhan niillä vaikutusta.

Voikos sormuksen/sormukset palauttaa koruliikkeeseen jo ei ole kaiverruksia? Siis että on oikean mittanen otettu mutta ei muuta.

Eräs pariskunta jonka tiedän on kihloissa, mutta eivät kuulemma kumpikaan halua mennä naimisiin. En tiedä miten he kihloihin menivät, mutta outoa..kun minulle kihlaus on välivaihe ennen naimisiin menoa.

Sekin vielä, että minä haluisin ehkä mieluummin kirkkohäät mutta kumppanini haluaisi siviilivihkimisen matalalla profiililla. Saatu selville, kun on "yleiellä tasolla" tätä puhuttu. Sekin haittaa. :-/

Onko tarpeeksi tyhmiä kysymyksiä? :-P Minusta tää meidän suhde junnaa paikallaan ja haluisin jo sinetin (eli sormukset)  tälle suhteelle. Omat vaikeudet on koettu, nyt menee ihan hyvin. Olisi hyvä aika tänä keväänä mennä kihloihin. Vuosia sitten jo mietin, silloin ei ollut aika.

"Kosiminen" voi olla vaikka ihan vaan yhteinen sopimus, että hei mennään naimisiin. Luontevinta on kosia kihlasormuksella koska virallisestihan kosinnasta alkaa sitten se kihlausaika ja vihkisormuksen saa sormeensa häissä.

mutta toivoisin kosimisen tapahtuvan jotenkin vähän "dramaattisemmin", kuin vain yhdessä sopimalla.

t. ap

onko sellainen oikeasti hienoa ja romanttista, jos kosinta tulee "yllätyksenä"? Silloinhan se vaikuttaa siltä, kuin päätös naimisiinmenosta olisi ensisijaisesti miehen. Ja eihän sellainen ole mitään hienoa. Eikö romanttisempaa olisi päättää asia yhdessä? On romanttisempaa, että molemmat haluavat mennä naimisiin, kuin että vedetään läpi seremonia, jonka sisältö on siinä, että "mies päättää, mies ehdottaa, nainen joko suostuu tai ei".

onko sellainen oikeasti hienoa ja romanttista, jos kosinta tulee "yllätyksenä"? Silloinhan se vaikuttaa siltä, kuin päätös naimisiinmenosta olisi ensisijaisesti miehen. Ja eihän sellainen ole mitään hienoa. Eikö romanttisempaa olisi päättää asia yhdessä? On romanttisempaa, että molemmat haluavat mennä naimisiin, kuin että vedetään läpi seremonia, jonka sisältö on siinä, että "mies päättää, mies ehdottaa, nainen joko suostuu tai ei".

Kun sileät sormukset ostetaan kihloiksi ja vihkisormus on sitten pelkästään naiselle joku yltiötimanttijutskale.



Eikös niissä amerrrrriiican filmeissä asia ole just toisinpäin, eli naiselle hervoton kihlasormus ja sitten vihkimistilaisuudessa molemmat antaa toisilleen sormukset. Naisen sormuksessa voi tietty olla vähän enempi krumeluureja tässäkin vaiheessa.

Ikävä kyllä miehet eivät ymmärrä romanttisen kosinan päälle, ja useimmissa ns romanttisissa kosinnoissa nainen on etukäteen kertonut millaisen kosinnan vaatii tai haluaa. Luonnostaan romanttisa on vain pieni vähemmistö. Naisilla on aika kovat odotukset, ja oikea elämä ei ole sitä mitä telkkarissa näytetään, varsinkaan kosinnan suhteen. Moni sitten kiukuttelee ja pettyy kosintaan kun on niin kovat odotukset.



Itse ratkaisin ongelmman kosimalla itse, kosa mieheni on sellainn jolle kauniit ja rohkeat- kosinta olisi kamalaa pakkopullaa. Näin sain ihanan ympäristön, kivat olosuhteet ja ulkoilmateatterin taustalle. Itse kosiminen ei ollut mikään ongelma, koska en ole mikään kaino lootuksenkukka joka vain tahdottomana odottaa mitä mies haluaa suhteen osalta tehdä.

tasa-arvon aikana voisi olla paikalaan muuttaa käsityksiä siitä miten kosinta aina "kuuluu" suorittaa.

ja jääkaapissa odottavalla samppanjalla. Menette sitten sormuskauppaan yhdessä ja valitsette mieleiset kihlasormukset, timanteilla tai ilman.

että molemmat haluaa naimisiin, mutta se ei ole vielä ajankohtaista. Jotenkin perinteisessä mielessä silti toivoisin, että mies olisi se joka pyytää minua vaimokseen, vaikka asiasta onkin jo "sovittu" etukäteen. Oon vihjannut, että saisi olla romanttinen ja vähän erikoinen kosinta :)



ap

osasin kyllä odottaa kosintaa, mutta en aivan niin pian ja siksi se tuli yllätyksenä. Mies kosi vallan ilman sormusta, ja kun sitten vastasin kyllä menimme yhdessä hakemaan kihlasormukset, joten sain itse valita :) Minusta se oli ihan hyvä ratkaisu. Kihlasormus olikin sitten sen verran hieno, että vihkisormuksesta tulee varmaan vähän vaatimattomampi (häät ovat ensi kesänä).



Minusta ei ole oikeastaan mahdollista että mennään kihloihin ennen kosintaa. Kihlaushan on lupaus avioliitosta, joten kosinta on jo tehty silloin kun ollaan menty kihloihin. Eikö?

Voittehan sitte olla kihloissa vaikka kolme vuotta.

että molemmat haluaa naimisiin, mutta se ei ole vielä ajankohtaista. Jotenkin perinteisessä mielessä silti toivoisin, että mies olisi se joka pyytää minua vaimokseen, vaikka asiasta onkin jo "sovittu" etukäteen. Oon vihjannut, että saisi olla romanttinen ja vähän erikoinen kosinta :)

ap

valmiiksi kuinkä hänen täytyy kosia ja millainen sormuksen täytyy olla?

Jos mies ei kosi kuten sinä haluat niin sanotko ei ja vaadit uutta kosintaa?

Mitä se naimisiinmeno oikeastaan sinulle tarkoittaa, eikö riitä että mies haluaa kanssasi naimisiin ja sen sanoo? Miksi siitä pitää tehdä jotain elämää suurempaa?

ja viela tuo sormuksella kosiminen mietityttaa.



Me paatettiin yhdessa, ja sormus, no, se on.

ja ei se sormuskaan pakollinen olisi kosimistilanteessa. Haluaisin vain romantikkona, että mies pyytäisi kättäni. Tähän mennessä järkevimmältä ratkaisulta vaikuttaisi tuo, että mies tekee hetkestä ikimuistoisen, ja käydään sitten yhdessä valitsemassa sormukset :) Haluan kuitenkin muistaa tuon hetken aina ja pidän sitä tärkeänä. Siksi olisi ihanaa, että se olisi jotain arjesta poikkeavaa ja molemmille romanttinen hetki.



Oon kai epäreilu ja epätasa-arvon kannattaja, mutta jotenkin minusta kosinta on miehen vastuulla. :D

ja ei se sormuskaan pakollinen olisi kosimistilanteessa. Haluaisin vain romantikkona, että mies pyytäisi kättäni. Tähän mennessä järkevimmältä ratkaisulta vaikuttaisi tuo, että mies tekee hetkestä ikimuistoisen, ja käydään sitten yhdessä valitsemassa sormukset :) Haluan kuitenkin muistaa tuon hetken aina ja pidän sitä tärkeänä. Siksi olisi ihanaa, että se olisi jotain arjesta poikkeavaa ja molemmille romanttinen hetki.

Oon kai epäreilu ja epätasa-arvon kannattaja, mutta jotenkin minusta kosinta on miehen vastuulla. :D

Tuo sun "kosinta" on pelleilyä. Te olette jo sopineet menevänne naimisiin, sä olet siis jo suostunut. Moneenko kertaan sitä samaa pitää jauhaa?

mies teki siita ikimuistoisen. En unohda enaa.