Muita jotka eivät ole ikinä ollut työttömänä?

Armeijan jälkeen 38 vuotta ollut samassa firmassa osakkaana. Ei ole tarvinnut koskaan miettiä vaihtamista.

Vielä kun löytäisit elämälle muun tarkoituksen kuin köyhien kiusaamisen

Minä. Töiden saanti on ihan lasten leikkiä verrattuna naisen saamiseen. Olen lähes joka kerta päässyt haastatteluun ja haastattelukerroista vain kahtena en saanut hakemaani työpaikkaa.

Löytyy.

Muita jotka on aina ollut työttömänä?

En ole ollut

Vierailija kirjoitti:

Vielä kun löytäisit elämälle muun tarkoituksen kuin köyhien kiusaamisen

No mutta sehän on yksi parhaista harrastuksista.

Vakitöissä 41 vuotta, samassa työpaikassa 38 vuotta. Ei päivääkään työttömänä, muistaakseni kerran olin viikon lomautettuna. Siinä ohessa melkein aina joku pieni sivuhomma, tai kaksi. 

Minäkään en koskaan ollut ollut työttömänä, kunnes yhtäkkiä olinkin.

Minä. Enkä edes valmistunut yliopistosta. Töitä on ollut niin paljon kuin jaksan tehdä, ja on vieläkin, vaikka olen ollut vanhuuseläkkeellä jo kolme vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Töiden saanti on ihan lasten leikkiä verrattuna naisen saamiseen. Olen lähes joka kerta päässyt haastatteluun ja haastattelukerroista vain kahtena en saanut hakemaani työpaikkaa.

Hah. Minullapa on aina ollut töitä ja miehiä.

En ihan. Koulun päättymisen jälkeen minulla oli kyllä jo työsopimus, mutta duunit alkoi 1.7. joten olin kesäkuun työttömänä.

Opintojen aikana ja muutama vuosi sen jälkeen jouduin hakemaan töitä. Kortistoon asti en koskaan tarvinnut mennä. Sittemmin työhistoriasta löytyy palkkatöitä muilla yksityisillä työnantajilla, valtion organisaation palveluksessa, yksityisyrittäjyyttä, osakkuuksia yrityksissä, asiantuntijana toimimista julkisorganisaatioissa ja virkatöitä kaupungilla. Kuusikymppisenä mietin, olisiko nämä nykyiset hommat eläkevirka, vai vieläköhän lähtisin päätoimiseksi yrittäjäksi.

Monilla nuoremmilla kollegoilla on vaikeampaa kuin itselläni on ollut. Minulla on ollut tuuriakin, kun aina on aika kivuttomasti löytynyt uutta tekemistä kun entiset ovat hiipuneet.

Tulee päivä kun noutaja saapuu, ei se ole pyhähenki vaan minä, mukava hakkeroida sinunkin osoitteen, tulenko jo huomenna?

Olin kuukauden työttömänä, tai oikeastaan kesälomalla lopputilin ottamisen jälkeen. Parin kolmen viikon lorvimisen jälkeen alkoi työnteko taas kiinnostaa. Törmäsin kaupungilla viikonloppuna tuttuun ja kyselin olisko hommia. Maanantaina alkoi hommat muutaman viikon keikalla. Olin samalla hakenut vähän sinne ja tänne ja käynyt haastatteluissa siinä keikan ohessa. Lopputulos oli se että kolmen viikon päästä minun piti valita kolmesta eri työpaikasta.

Täällä. Tein sivutoimisena töitä jo opiskeluaikana ja sain päätoimisen paikan vähän ennen valmistumista. Sen jälkeen samalla alalla, mutta en samassa työpaikassa, vakituisena yli 25 vuotta. Oletan eläköityväni alalta 20 vuoden päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Tulee päivä kun noutaja saapuu, ei se ole pyhähenki vaan minä, mukava hakkeroida sinunkin osoitteen, tulenko jo huomenna?

Juotko teetä vai kahvia?

En ole ollut.

yyteitä on kuitenkin kohdalle osunut useita.

Parhaimmillaan minulla on ollut 3 työpaikkaa (kirjanpito-päivätyö, iltaisin ja vkl. tuuraus ravintolassa, sekä etänä erään yrityksen asiakirjojen päivityksiä) . Tuo ei vaan kannata, koska verottaja vie puolet. En ole koskaan jäänyt tyhjän päälle.

Mä olin kolmisen kuukautta omasta tahdosta työtön parikymppisenä.  Olin siis töissä ja otin lipputilin.En hakenut tukia, enkä ettinyt töitä. Asuin sillon vielä vanhemman luona. Mut sit kun se kolme kk riitti ryyppäämiseen ja palkka meni,niin sen jälkeen sit olen ollu työelämässä nyt 24vuotta putkeen.