Näkeekö jo alakouluikäisistä ketkä jatkavat lukioon

Kyllä näkee. Toki jonkun verran on niitä akateemisesti lahjakkaita, jotka eivät halua lukioon.

Noin 80% tarkkuudella. Muutaman kohdalla olisin ollut 100%:sen varma että jatkavat lukioon,  mutta eivät jatkaneet.

Osa pojista kehittyy aika myöhään. Osasta ei uskoisi vielä yhdeksännelläkään tulevan reipasta lukiolaista. 

Suurimmaksi osaksi. Ei liity vain alakouluajan osaamiseen vaan vanhempien koulutukseen/odotuksiin. Aina on poikkeuksia suuntaan ja toiseen. 

3luokkaan mennessä on selvillä ketkä pärjää koulussa ja ketkä ei. Ei se taso siitä kauheasti muutu. 

Väristä huomaa.

Ei näe. Murrosiässä osalla tulee muutoksia, harvemmin kai positiiviseen? Mutta joskus niinkin. 
 

Ala-asteella voi saada kiitettäviä helposti, mutta yläasteella numerot romahtaa, jos vaikea murrosikä tms. 

Kuudennen luokan loppuun mennessä tiedät 80% todennäköisyydellä ketkä menevät lukioon ja ketkä eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näkee. Toki jonkun verran on niitä akateemisesti lahjakkaita, jotka eivät halua lukioon.

Tämä se on harmi. Kotioloissa luultavasti puhutaan väheksyvään sävyyn korkeakoulutuksesta ja lapsi omaksuu asenteen siinä samalla omaksi vahingokseen.

Lapset ovat kaikki uniikkeja. Kaikilla on mahdollisuus mennä korkealle,

Miksi lukioon pitäisi mennä?

amis lienee pitkälti fiksumpaa ellei sitten lukion kautta tradenomiksi ja valtiolle hommiin jossa osaamisella ei ole mitään merkitystä. Kunhan on suhteita joita ilman voi olla aika vaikeaa saada kenkä oven väliin. 

Maa pyörii nepotismilla. 

Ei välttämättä. Esim. minusta ei olisi kukaan ajatellut, että menisin lukioon. Ei ollut yhtään keskittymiskykyä, eikä halua. Olin sellainen häröilijä, ja läksyt jäi lukematta/tekemättä. Oppitunneilla haaveilin ja piirtelin vihkoon ties mitä kuvia. Koulu tuntui minusta lasten pakkotyöleiriiltä, suorastaan ihmisoikeusloukkaukselta 😅 Pahinta kapina oli yläasteella, jolloin jopa karkailin ja lintsasin paljon.

Sitten kuitenkin jossain vaiheessa tajusin, että haluaisin hyväpalkkaisen istumatyön. Ja että semmoinen vaatii koulujen käymistä. Tavoitteen kirkastuttua aloin keskittyä kouluun taas. Lukioon onneksi pääsin 6,4 keskiarvollani. Ja siellä otin tosissani ja menikin paremmin. Kirjoitin 5 Laudaturia ja yhden C:n (ruotsi). Ja sittenpä pääsin yliopistoonkin haaveilemalleni linjalle, ja luin maisteriksi. Ei olisi kyllä kukaan meikäläisestä 7-15 vuotta ajatellut, että näin tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukioon pitäisi mennä?

Jos nyt haluaa vaikka yliopistoon ja hyvillä liksoille? Eihän tämäkään tänä päivänä enää mikään taattu polku ole. 

Mutta todennäköisyys sille on selvästi parempi sieltä yliopiston kuin amiksen kautta. Toki lipastollakin on nykyään paljon aivan huuhaa-pääaineita, mistä kukaan työllisty mihinkään. Mutta perinteiset "kovat alat" ja luonnontieteen kyllä työllistävät jatkossakin. 

Lukioon pääsee nykyään esim. 6 keskiarvolla pikkukaupungeissa. Eri asia tietenkin, kannattaako sinne mennä vain koska pääsee...

Minun ei olisi kukaan uskonut menevän lukioon alakoululaisena. Sain kaikesta vitosia enkä koskaan tehnyt läksyjä tai lukenut kokeisiin. 

Ihailin yhtä toista tyttöä, joka oli huono koulussa, ja matkin häntä. Mielestäni silloin oli siistiä olla huono oppilas, koska halusin myös päästä palavereihin ja erottua joukosta. 

Muutaman puhuttelun jälkeen järkiinnyin ja nostin arvosanoja reippaasti. Älyssä tai oppimiskyvyssä ei koskaan ollut oikeasti mitään vikaa. 

Kummallinen oletus, että lukioon automaattisesti päästään ja amikseen joudutaan. On amislinjoja, joihin vaaditaan yli 8:n keskiarvo ja lukioita, joihin pääsevät kaikki peruskoulun suorittaneet.

Näkee senhetkisen tilanteen. Se voi vielä muuttua moneen kertaan.

Harvemmin mukautetun opetuksen luokilta jatketaan lukioon. Monet eivät pysty jatkamaan normaaliin ammattikouluunkaan.

Keskikoululuokaltani vain n. puolet jatkoi lukioon, vaikka me kaikki olimme pärjänneet kansakoulussa keskimääräistä paremmin ja läpäisseet oppikoulun pääsykokeet. Syitä siihen oli monia: haluttiin mahdollisimman nopeasti työelämään, unelma-ammatti ei vaatinut lukion käyntiä, perheen taloudellinen tilanne ei mahdollistanut lukio-opintoja, opiskelu lakkasi kiinnostamasta keskikoulussa tai sen vaatimustaso yllätti jne.