Ovelle koputti kaksi hyvinpukeutunutta todistajaa: " Saammeko tulla hetkeksi sisään kertomaan ja todistamaan Richard Dawkinsista?"

Ovellemme ilmestyi kaksi viimeisen päälle hyvin pukeutunutta todistajaa. Toisella oli siisti puku ja toisella salkku, jossa näytti olevan enemmän papereita kuin veroilmoituksessa.

– Päivää, he sanoivat kohteliaasti. – Saammeko tulla hetkeksi sisään kertomaan ja todistamaan Richard Dawkinsista?

Katsoimme toisiamme.

– No… mikäs siinä. Tulkaa nyt sitten.

Miehet astuivat sisään, riisuivat takkinsa ja istuivat olohuoneeseen.

Ensimmäinen avasi salkkunsa.

– Olemme tulleet puhumaan teille Richard Dawkinsista.

– Selvä.

– Oletteko kuulleet hänestä?

– Kyllä.

Molemmat huokaisivat helpottuneina.

– Erinomaista. Olette siis jo vastaanottavaisessa tilassa.

Toinen nousi seisomaan ja alkoi puhua hyvin vakavalla äänellä:

– Richard Dawkins syntyi vuonna 1941 ja on tunnettu evoluutiobiologi, etologi ja tieteen popularisoija.

Ensimmäinen nyökkäili innokkaasti.

– Todellakin. Ja minä voin henkilökohtaisesti todistaa, että hän on olemassa.

– Hetkinen, kysyin. – Oletteko te tavanneet hänet?

– Emme.

– Oletteko nähneet hänet livenä?

– Emme.

– Niin miten te voitte todistaa?

Mies mietti hetken.

– No… olemme nähneet hänestä Wikipedian.

Toinen kaivoi salkusta paksun nipun papereita.

– Meillä on myös todistusaineistoa.

– Mitä siellä on?

– Kuvakaappauksia hänen Twitteristään.

Tunnelma muuttui vakavaksi.

Sitten ensimmäinen kuiskasi:

– Olemme täällä käännyttääksemme teidät… Dawkinsin lukijoiksi.

Siinä vaiheessa toinen jo seisoi eteisessä ja ojensi meille esitettä.

Kannessa luki:

„ONKO SINULLA HETKI AIKAA PUHUA EVOLUUTIOSTA?”

Katsoin esitettä ja sitten miehiä.

– Mutta eikö teidän pitänyt tulla todistamaan Dawkinsista?

– Kyllä.

– Ja nyt te annatte meille esitteen evoluutiosta?

– Kyllä.

– Onko tämä joku lahko?

Miehet katsoivat toisiaan.

– Ei. Tämä on biologia.

Ja ennen kuin ehdimme sanoa mitään, he olivat jo eteisessä.

– Kiitos ajastanne. Tulemme ensi viikolla uudestaan.

– Miksi?

– Tuomme silloin luonnonvalinnan.

Ovi meni kiinni.

Katsoimme toisiamme.