Lapseni kaveri jonka äiti psykologi, kasvatus ihan hukassa
Kyse tokaluokkalaisista lapsista. Kaverin äiti työskentelee psykologina. En haluaisi lastani heille päästää, siellä saa pelata pelejä jotka k16-18. Meillä näitä ei saa pelata. Lisäksi lapsi saa kiroilla, haistatella äidilleenkin. Lapsella huomattavasti ylipainoa, syödä saa mitä haluaa. Lapsi tuntee kaikki roskaruokapaikat esim. kertoilee hesen majoneeseista.
Voiko ammattilainen olla näin hukassa?
Kommentit (24)
Tiedän muutaman psykologin, kaikki jotenkin vinksahtaneita, napoleonsyndrooman kourissa. En ikinä ole tarvinnut moisten apua ja olenkin sitä mieltä, että erittäin vaarallista on ulkoistaa oman elämänsä asiat muiden setvittäviksi.
Sen jälkeen sossut, psykologit ja lääkärit.
t. ope itsekin
Olen urallani (22 vuotta) opettanut laumoittain pienellä paikkakunnalla kollegoideni lapsia, koska opetan kaiken opetuksen tietystä aineesta yläkoulussa. Vain yksi on ollut "huono" ja sekin kiltti. Muut erittäin hyviä tai vähintään hyviä ja enimmäkseen positiivisiakin. Joillain hiukan "nirppisongelmaa", mutta koulumotivaatio kuitenkin hyvä kokonaisuudessaan.
Ehkä jossain isommalla paikkakunnalla tilanne on toinen, mutta pienillä paikkakunnilla opettajien lapset on oikeasti hyviä ilman mitään suosimisjärjestelmää. Ylioppilaaksikin kirjoittavat hyvin paperein ja YTL nyt ei tietääkseni sentään pärstäkerroinarvostelua harrasta.:)
Sen jälkeen sossut, psykologit ja lääkärit.
t. ope itsekin
Olen urallani (22 vuotta) opettanut laumoittain pienellä paikkakunnalla kollegoideni lapsia, koska opetan kaiken opetuksen tietystä aineesta yläkoulussa. Vain yksi on ollut "huono" ja sekin kiltti. Muut erittäin hyviä tai vähintään hyviä ja enimmäkseen positiivisiakin. Joillain hiukan "nirppisongelmaa", mutta koulumotivaatio kuitenkin hyvä kokonaisuudessaan.
Ehkä jossain isommalla paikkakunnalla tilanne on toinen, mutta pienillä paikkakunnilla opettajien lapset on oikeasti hyviä ilman mitään suosimisjärjestelmää. Ylioppilaaksikin kirjoittavat hyvin paperein ja YTL nyt ei tietääkseni sentään pärstäkerroinarvostelua harrasta.:)
Sen jälkeen sossut, psykologit ja lääkärit.
t. ope itsekin
Omien kollegoiden kohdalla olen törmännyt keskivertoa enemmän lapsien mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Monesti lapset ovat alakoulussa menestyneet, mutta yläkouluiässä on sitten nämä ongelmat puhjenneet. Paljon huostaanottoja.
Tunnen muutaman sossun ja voin sen kokemuksen perusteella sanoa, että kyllä ei ole suutarin lapsilla kenkiä 3/4 tapauksista.
Ihan ihmetellä pitää, kauheita kiljuvia hitlereitä, joita ovat sitten kotona.
Sen jälkeen sossut, psykologit ja lääkärit.
t. ope itsekin
Olen hoitanut open lapsia ja muitakin ja kyllä ope itsekin on oikeassa.
Ihmettelen myös yhden psykologituttavan ja heidän perheensä elämää, joka vaikuttaa hirveän raskaalta lapsille. Olettaisi, että psykologilta löytyisi ns sydämen viisautta ja empatiaa lapsia kohtaan, mutta ei. Elämä on yhtä suorittamista ja aikataulua pienestä pitäen. Lapset vaikuttavat todella väsyneiltä rumbaan ja välillä oireilevatkin, mikä jätetään huomioimatta. Vanhemmat ovat itse ehkä saaneet sellaisen rauhallisen kodin kasvatuksen kun pystyvät nyt painamaan oravanpyörässään täyspäisinä. Mutta että lapset laitetaan siihen pienestä pitäen. Ongelmat voivat pulpahtaa tosin esim teini-ikäisenä voimakkaasti näkyviin.
Enkä väitä, etteikö näitä suorittajaperheitä, joissa elämänrytmi on suorastaan hengästyttävä, löytyisi kaikista ammattiryhmistä, mutta itse ainakin oletin psykologilta herkkyyttä aistia lasten mielialoja ja kärsivällisyyttä rauhoittaa lasten elämää.
on lähtenyt opiskelemaan omien ongelmiensa takia alun alkaen. tunnnen myös paljon ylilihavia lääkäreitä ja tupakoivia sellaisia ja jopa alkoholisteja...elämä on
huomannut, saati kuullut tästä puhuttavan.
Omassa tuttavapiirissä on myös kaikkiin näihin ammattiryhmiin kuuluvia vanhempia, emmekä opettajavanhemmat yhtään sen parempia vanhempia ole kuin muutkaan. Itse asiassa psykologiystäväni on mielestäni huomattavasti "parempi" äiti kuin minä itse olen.
Itse olen myös opettajan lapsi, ja lapsuudenkotini oli valitettavasti klassinen virtahepo olohuoneessa -koti. Opettajaisäni on kärsinyt mt-ongelmista koko ikänsä.
Onhan se nyt tunnettua, että sossujen ja psykologien muksuilla on yllättävän paljon ongelmia.
t: ope
ps. Opettajien lapset on noihin kahteen ryhmään verrattuna yllättävän tasapainoisia...
Tunnen myö yhden psykologin, joka on aika hukassa 2 vuotiaan lapsensa kanssa. Eihän psykologit tosin koulutuksensakaan puolesta mitään ammattikasvattajia ole.
kasvatuksen kanssa.
Mutta eihän psykologit mitään ammattikasvattajia olekaan - silti luulisi, että koulutus antaisi edes jotain eväitä
tunnen yhden ei-ammattilaisen, jonka 2v lapsi tuntee Hesen, kaikki mahdolliset herkut sipsistä suklaaseen ja jätskiin, telkkari huutaa päivät pitkät lastenohjelmia ja ulkona ei käydä... Ei ku niin, tämä taitaakin täyttää jo sen kuuluisan wt:n tuntomerkit. Lapsiparka, ei voi muuta sanoa!
muksuilla on yllättävän paljon ongelmia.
t: ope
ps. Opettajien lapset on noihin kahteen ryhmään verrattuna yllättävän tasapainoisia...
jolla on kasvatus "hukassa". periaatteessa tiedän miten pitäisi toimia, mutta käytännön tilanteissa voimat eivät riitä toteuttamaan.
Paiskoi 4-vuotiastaan, jota harmitti synttärijuhlilta lähtö eteisessä päin ovea, niin että pää vain kolisi, ja kun lapsi alkoi itkeä kipua ( ei siis mielenosoituksellisesti huutamaan), äiti sähisi lapselle jotain niin, että lapsi vaikeni.
Hetkeä aiemmin ei ollut antanut lapsen osallistua synttärisankarin ja muiden kavereiden kanssa täysin viattomaan vesipyssyleikkiin ( synttärisankari sai niitä synttärilahjaksi), vaan taas lapselle sähistiin ja vaadittiin seisomaan äidin vierellä, kun muut leikki.
Työskentevätkö kaikki lasten kanssa? On nimittäin vissi ero kokemuksessa ja koulutuksessa, jos työskentelee esim. aikuispsykiatriassa, konsulttina tai vaikka ammatinavalintapsykologina vs.että työskentelisi lasten kanssa.
Toisaalta "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" voi olla joskus totta siinä mielessä, että psykologin työ voi olla hyvin kuormittavaa, jolloin paukkuja ei riitä kotona.
t. kollegojaan puolustava
Kai joku puolusti lasta tuollaisessa tilanteessa ihan oikeasti?
Paiskoi 4-vuotiastaan, jota harmitti synttärijuhlilta lähtö eteisessä päin ovea, niin että pää vain kolisi, ja kun lapsi alkoi itkeä kipua ( ei siis mielenosoituksellisesti huutamaan), äiti sähisi lapselle jotain niin, että lapsi vaikeni.
Hetkeä aiemmin ei ollut antanut lapsen osallistua synttärisankarin ja muiden kavereiden kanssa täysin viattomaan vesipyssyleikkiin ( synttärisankari sai niitä synttärilahjaksi), vaan taas lapselle sähistiin ja vaadittiin seisomaan äidin vierellä, kun muut leikki.
On helppo neuvoa toisia mutta kun itse pitää ne neuvot niin siinä näkee miten arki on toinen juttu ja kirja toinen juttu!
"Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin sanon..." - taitaa pitää paikkaansa.