Lapseni kaveri jonka äiti psykologi, kasvatus ihan hukassa

äiti on psykologi. Kaikki lapset elävät edelleen yli näin yli kolmekymppisinä äitinsä siivellä. Ovat täysin aloitekyvyttömiä, kun koskaan ei ole mitään vaadittu eikä tarvinnut minkään eteen ponnistella, ettei pikku psyyke vaan vaurioidu...

Työskentevätkö kaikki lasten kanssa? On nimittäin vissi ero kokemuksessa ja koulutuksessa, jos työskentelee esim. aikuispsykiatriassa, konsulttina tai vaikka ammatinavalintapsykologina vs.että työskentelisi lasten kanssa. Toisaalta "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" voi olla joskus totta siinä mielessä, että psykologin työ voi olla hyvin kuormittavaa, jolloin paukkuja ei riitä kotona. t. kollegojaan puolustava

psykologilla luulisi olevan perusjutut hallussa, oli suuntautumisala sitten mikä tahansa. Esim. kehityspsykan kurssit ovat kaikille pakollisia, lisäksi psykologi nyt tietää mielen toiminnasta ja tätä tietoa osaisi varmasti soveltaa myös lapsiin, vaikka ei lasten kanssa töitä tekisikään.

Täällä ilmoittautuu psykologin tytär! Mulla on useita kavereita, joiden vanhemmat/vanhempi on opettaja. Ja usko pois, näillä nuorilla on paljon paljon enemmän suorituspaineita kuin muilla. He myös pyrkivät tuomaan itseään esille paljon enemmän kuin muut. Muistan kun olin pieni, niin eräskin opettajan tytär halusi välttämättä aina tunkea kaikkien aikuisten syliin. Tämä kertoo jo jotain. En kuitenkaa tarkoita, että kaikkien opettajien lapset käyttäytyis näin, en todellakaan. Tiedän myös opettajan lapsia, jotka on ihan tavallisia, fiksuja ja tasapainosia nuoria.



Mä olen saanut hyvän kasvatuksen ja mulle on opetettu, että elämässä on hyvä olla tavoitteita, mutta mä tiedän, että mä riitän tällasena kun mä olen. Mä en luokittele ihmisiä enkä mä koe jääväni vähemmälle, jos muut ihmiset on onnellisia tai onnistuu tavotteissaan, oli ne sitten suuria tai pieniä.



Voin sanoo, että äitin ammatti ja koulutus on ollu aika suuressa roolissa mun elämässä ja kasvatuksessa. Mä pidän itseäni hyvänä "ihmistuntijana" ja ymmärtäväisenä. Moni ihminen on sanonut mulle, että mulle on helppo puhua. Mulla ei ole ongelmia itseni kanssa.



Musta on jännä, miten niin moni ihminen voi olla niin ahdasmielinen. Psykologit tekee tosi arvokasta työtä, eikä sitä moni ymmärrä, ennenku ongelmat osuu omalla/lähimmäisen kohdalle.

erityislastentarhanopettaja ja hänen lapsensa on aivan hirveän kuriton ja hankala, ei siis mitenkään ongelmainen, pelkästään huonosti kasvatettu. Pärjää koulussa ihan hyvin jne., on vain sietämättömän rasittava kotioloissa. Siis minusta. Äiti ei tunnu lapsen käytöstä huomaavan.