Tänään on tsunamin vuosipäivä.

Hirvittävä tapahtuma ja kamalan surullinen. Mutta jos jokaista tuntematonta kuollutta alkaa jokaisena vuosipäivänä surra, ei kyllä ehdi elämässään muuta tekemään.

Pikku Paavoa ei koskaan löydetty :(

kun kokkailin joulupäivän illallista ja radiosta tuli Naispaholainen :/

odotin silloin nykyisen miehen kanssa ensimmäistä yhteistä lasta. En käyttänyt nettiä lainkaan. Katsoin TV:tä 3 vuorokautta ja lopulta se oli pakko sulkea, kun en kestänyt enää uutisia.



Olo oli raskaudesta herkkä ja muutenkin surkea ja yksinäinen. Olin muuttanut vieraaseen kaupunkiin, taakse jäivät niin kaverit kuin työpaikkakin. Etsimme omakotitaloa ostettavaksi.

korppikotkien lailla etsivät ruumiiden kuvia palstalla esiteltäviksi