Lue keskustelun säännöt.
Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
25.08.2026 |
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Kaikista tärkein olisi kuitenkin edunvalvontavaltuutus, jonka turvin voi hoitaa läheisen asioita, kun hän itse ei siihen enää kykene!
Jos vanhus ei itse pysty huolehtimaan asioistaan, niin eihän se jää lasten tehtäväksi, sillä jo laki velvoittaa hoitavan lääkärin ja mahdollisen hoitolaitoksen hoitamasn virallisen (maistraatti) edunvalvojan, joka valvoo lain tuomaa turvaa ja oikeutta. Ja hoitava lääkärin laki velvoittaa kirjaamaan jo vuosikymmeniä etukäteen henkilössä tapahtuvat muutokset, jonka pohjalta ratkaistaan edunvalvojan tarve.
Eli ap. ei edes ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta päättää vanhempiensa asioista, ellei ole maistraatin määräämä edunvalvoja. Jos hävitetään tavaroita tai myydään omaisuutta vanhuksen sitä ymmärtämättä,.on syyllistynyt rikpkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isovanhemmat luopuivat eläessään kesämökistään. 2 lapsista "osti" mökin eli jakoivat mökin saaden kumpikin 50 % mökistä lahjaksi. 2 muuta sisarusta, jotka eivät mökistä kiinnostuneet, saivat vastaavan summan rahana.
Eiköhän aloittajalla ole vastaava tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Senioriasuntoihin ei tuosta vain muuteta. Niihin voi olla jopa vuosien jonot. Sinne jonoon ehtii kuollakin moni. Tervetuloa todellisuuteen!"
Eikös siinä juuri lukenutkin, että "heti kun pääsen"?
Luki. Sitähän tuossa ei kommentoitu. Kommentoitiin moraalisaarnaa siitä, miten kaikkien pitäisi vain muuttaa senioritaloihin ettei lapsille jää tekemistä. Täällä reaalimaailmassa tuollainen vain ei ole mahdollista, koska seniori- ja palvelutailoihin on valtavat ruuhkat. Moniin jopa kuntovaatimus eli liian hyväkuntoinen ei pääse.
Ei siinä mitään moraalisaarnaa ollut. Kerroin vain kuinka itse olen suunnitellut asiat järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman epäreilua, että mökki myytiin pojille ja tytöt saivat saman summan rahaa.
Mitä epäreilua siinä on? Jos minun vanhemmillani olisi mökki, en edes haluaisi ostaa sitä. Veli saisi ihan vapaasti ostaa ja minulle kävisi ottaa osuuteni rahana.
Tytöt saivat rahaa. Pojat joutuivat ostamaan mökin. Huomaatko eron?
Ei meistä kukaan tietää JOUTUIKO pojat ostamaan. Ihan hyvin on voinut olla niin, että HALUSIVAT ostaa ja siksi tytöille annettiin rahat.
Taidat olla tavallista yksinkertaisempi. Pojat maksoivat mökistä. Eivät siis saaneet mitään.
Tytöt eivät maksaneet mitään. He vain saivat rahaa.
Sinä tässä yksinkertainen olet. Saaminen ei aina tarkoita rahan saamista. Voi saada esimerkiksi mahdollisuuden ostaa toivomansa perintömökki ilman, että siitä tarvitsee maksaa kalliisti perintöveroa. Pojille se mökki saattoi olla tärkeämpää kuin raha ja siksi asia hoidettiin noin. Kaikille elämässä tärkein asia ei ole eurot, vaikka sinulle on.
Eli et tajua. Olet tyhmä, mutta ei siinä mitään pahaa ole. Sen lisäksi olet myös ilkeä, mikä taas on huono juttu.
Ymmärrän, että sinulta loppuivat argumentit. Sen voi ihan rehdisti myöntää eikä lähteä tuolaliselle tapperotason kiukuttelulinjalle.
Sinähän se aloit vttuilemaan, että minua kiinnostaa vain raha, vaikka kommentoin ainoastaan "perinnönjaon" epäreiluutta.
Se, että ostaa mökin, ei ole perinnön saamista, vaan normaali ostotapahtuma.
Se taas, että saa rahaa, on perinnön saamista.
Niin, kaikille ei ole elämässä tärkeintä saada perintöä, vaikka sinulle se on elämäsi tärkein tavoite. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Ei ollut kysymys siitä. Noita lapsia kohtaan tuollainen "perinnönjako" oli epäreilua. Sulla nyt ei järkeä eikä moraalia, joten ethän sinä sellaisesta mitään ymmärrä.
Se ei ole lainkaan epäreilua, jos kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Ulkopuoliselle asia ei kuuluu v'ttukaan.
Omat vanhempani pistivät paperit kuntoon jo viisikymppisinä. Appivanhemmat sen sijaan eivät suostu edes puhumaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavoite jokaille: Elä elämäsi niin, että kuoleman hetkellä ei ole omaisuutta, mitä jakaa. Ei tarvitse lasten vinkua perinnöistä, kun sellaista ei tule. Sen verran kannattaa kirstun pohjalle jättää, että saa halvan arkun hommattua. Senkin voi ostaa jo etukäteen valmiiksi. Säästyy sekin vaiva perillisiltä.
Ei riitä, halpoja arkkuja ei ole. Hautauskulut ovat nykyään useampi tonni halvimmillaankin.
Polttoarkku, tuhkaus, sirottelu
Tuhkaushautauksen kokonaiskustannukset arkkuineen, kuljetuksineen ja viranomaismaksuineen ovat yleensä 2 000–5 000 euroa.
Minulla on hyviä esikuvia vanhenemisesta. Isoäiti täytti kesällä 90 vuotta. Hän asuu omakotitalossaan, hoitaa pihaa ja puutarhaa, kyykkii siellä aamusta iltaan. Kun uusi ajokortin, osti uuden pienen auton. Isomummi eli 98-vuotiaaksi, lääkäri oli sanonut isoäidille ajokorttitarkastuksessa, että pannaan paremmaksi.
Omat vanhemmat ovat äiti 70v, isä 73v. Rakensivat juuri uuden rantasaunan mökille ja alkoivat samalla "eläkeläisiksi", isällä on vielä pari hallituspaikkaa, äiti on kuulemma oppinut sanomaan ei työtarjouksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani pistivät paperit kuntoon jo viisikymppisinä. Appivanhemmat sen sijaan eivät suostu edes puhumaan asiasta.
Pian viisikymppisenä 12v ja 10v lapsen vanhempana, en kyllä ajatellut vielä mitään perintöjä jakamaan tai papereita tekemään, isoäitikin elää vielä hyväkuntoisena.
Ei ole ahneudesta kyse vaan siitä, että lapset eivät halua toisten kuolinsiivousta ja romuja kontolleen. Pahummiillan on vielä se Iiron käkkärässä oleva arvoton talo.
Isä +70v ei suostunut myymään tällaista arvotonta omakotitaloaan maalta, olisin auttanut. Ostaja oikein soitti ja kysyi myisikö! Ei myynyt eikä käynyt apu. Hoki vain kyllä pärjään, en myy. Sanoin jo silloin 10v sitten, että minä en sitten tule auttamaan, jos apua tarvitasny enkä ota perintöä vastaan. Välimatkaa 1h suuntaansa. Ja itse olen tk-eläkkeellä.
Nyt on tilanne se, että kärvistelee sairaana ja ilman apua siellä Iiron kääkkärässä. Omapa oli valintansa. Ja kaikki auttajat kaikonneet, sukulaiset, lapsenlapset. Naapuritkin kieltäytyneet avusta. Yhden kerran, kun auttaa niin saa olla koko ajan auttamassa.
Nämä vanhukset meinaa mahdollistaa asumisensa maalla muiden selkänahalla. Laskevat täysin sen varaan. Pidetään itsestään selvänä, että kaikki auttaa - naapureista lähtien. Ei ajatella, että jokaisella on se oma elämä, omat murheet jne.
Minäpä ei auta - enää. Enkä ota perintöä vastaan vaan kieltäydyn siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyn perinnöstä kokonaan. En ala siihen urakkaan.
Vanhemmilla on uskomus, että heidän huonekalunsa, tekstiilinsä ja astiansa on hyvinkin arvokkaita ja haluttuja. Eivät ymmärrä, että tilille jäävät rahat eivät riitä edes talon purkamiseen. Maksaa 35 000 - 50 000, mahdollisesti enemmänkin kun on iso talo ja asbestia.
Lahjoita se kirkolle, jollekin pilipaliyhdistykselle tai kunnalle.
Ei kai kirkot mitään arvotonta roskaa halua. Palokunnatkaan eivät kelpuuta kaikkia taloja paloharjoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
No siellä ei itse enää pärjää niin pakkohan on myydä. Vai meinaatko muut passittaa sinun hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homeinen, vanha, ylilainoitettu perintötalo jää takuuvarmasti pankin huoleksi ja persnetoksi. Siinäpä ihmettelevät 😂
Minulla ole on maksettu jo ostovaiheessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Ehkä niinkin, mutta oikeasti muuttotappioalueella ei paljon kannata remppailla, mitä nyt välttämättömin itselle. Kukaan ei niitä taloja osta ja jäävät perikuntien murheeksi.
Ei jää kun kieltäytyy perinnöstä. Minä kieltäydyn. Menee siinä talon mukana puhdasta rahaakin ja muuta omaisuutta mutta kontolleni ei ota muiden talo-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, ja siitä voi luopua joko ennen perinnönjättäjän kuolemaa tai sen jälkeen.
Ei kyttääjä raaski. Vaatii, että on ns kuolinsiivous tehty jo vuosikausia aiemmin ja ennakkoperintönä tai lahjoina siirretty vuosien mittaan hänelle varat ja arvokkaammat kiinteistöt ja muut. Remontoituina ja tip top kunnossa tietenkin. Sit perittävä hus hus johonkin loukkoon pois omasta kodistaan ja tutusta ja rakkaasta ympäristöstään.
Kyllä raaskii. Ilmoitettu 20 vuotta sitten perinnön kieltäytymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyviä esikuvia vanhenemisesta. Isoäiti täytti kesällä 90 vuotta. Hän asuu omakotitalossaan, hoitaa pihaa ja puutarhaa, kyykkii siellä aamusta iltaan. Kun uusi ajokortin, osti uuden pienen auton. Isomummi eli 98-vuotiaaksi, lääkäri oli sanonut isoäidille ajokorttitarkastuksessa, että pannaan paremmaksi.
Omat vanhemmat ovat äiti 70v, isä 73v. Rakensivat juuri uuden rantasaunan mökille ja alkoivat samalla "eläkeläisiksi", isällä on vielä pari hallituspaikkaa, äiti on kuulemma oppinut sanomaan ei työtarjouksille.
Lässyn lässyn ja kohta tulee syöpää ja muistisairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Oma tupa oma lupa. Muilla ei nokan koputtamista.
Sitten pitää myös pätkät omillaan. Jos on oikeuksia niin on vastuukin pärjäämisestä
Kenenkään ei tarvitse ajatella kuin omaa napaansa. V-u että kiinnostaa vamhoilla päivillä käydä jotain paperirumbaa läpi, kun voi vaan rallatella. Toki vielä parempi on pistää koko omaisuus sileäksi nautiskellen vielä kun ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo paljon, miten moni isovanhempi-ikäinen on valmis kaatamaan keski-ikäisen lapsensa syliin tämänkin asian. Moni ei auta lastenlasten kanssa, mutta olettaa sen aikuisen lapsen hoitavan sairastuvan isovanhemman asiat. Kaiken sen päälle, mitä se keski-ikäinen jo tekee, kun hoitaa omien lastensa asiat ja omat asiansa. Ja jos naisista on kyse, niin usein vielä hoitavat miehenkin asioita ja ns. yhteisiä asioita.
Vanhojen auttamisen ja jäämistön perkaamisen voisi ajatellen olevan työ, jonka palkkana perintö on.
Muistakaa, että perintö on teille ylimääräistä tuloa.
"Perintö."
Kaupungissa asuvilta vanhuksilta varmaan jääkin perintöä, kun asunto on arvokas. Muuttotappioalueella asuvilta ei. Heidän eläkkeensä menevät loppuvuosien hoivamaksuihin.
En kyllä ihan muutamista tuhansista ala perkaamaan kenenkään vuosikymmenten jäämistöä.
Anna sitten jonkun alan yrittäjän tehdä perkaus. Roskiin menevät, lahjoituksina menevät, kirpparikama, arvokama. Viimeinen voidaan vaikka antaa kunnon huutokauppaan ja voitot jakaa omistajan ja perkuufirman kesken.
Sehän on perinnön vastaanottamista, että päättää tilata jonkun yrittäjän hoitamaan perkuun. Sieltä tulee vielä tuhansien eurojen lasku perään, niin morjes.
Kai nyt tajuat pyytää tarjouksen työn kustannuksista ensin. Nuo firmat ovat yleensä tosi tehokkaita, kämpän kamat on yleensä päivässä tyhjennetty ja lajiteltu. Myyntikelpoisten tavaroiden tuotolla maksaa perkaajien palkan ja voi saada itsellekin tuottoa.
Se mikä on vanhusten mielestä myyntikelpoista ei ole sama asia kuin mistä asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Yksi astiasto siellä on, josta joku voi 50 euroa maksaa. Ei niitä vanhoja koulupöytiä ja nitiseviä sänkyjä ja vaahtomuovipatjoja kukaan osta.
Meilläkin 80 isä luulee omistavansa 100 000e talon joka rakennettu 90-luvulla ja täysin remppaamaton 😂
Ylen uutisten mukaan kyseisen asuinpaikan hinnatkin tippuneet -50 %. Muuttoyappiopaikkakunta kyseessä.
Saa ostaa mökin, josta olisi joutunut perintönä maksamaan helvetisti veroja.