Koko kiusaaja-kiusattu -asetelma on aina ajateltu ihan väärin
Koko kiusaaja-kiusattu -asetelma on aina ajateltu ihan väärin. On mietitty miksi jotain kiusataan. Tosi asiassa pitää miettiä aina kiusaajaa ja kiusaajan ominaisuuksia. Hänhän aloittaa kiusaamisen, ja hänellä on selvästikin jokin tarve kiusaamiselle.
Karkeasti voitaisiin miettiä yleisimpiä motiiveja kiusaamiselle esim. näin:
a) Kiusaaja on itse jäänyt vaille jotain. Hänellä on esim. huonot kotiolot, erilaisia traumakokemuksia jne.
b) Kiusaajalla on jokin persoonallisuushäiriö, ääritapauksessa hän on jopa sosiopaatti tai psykopaatti
c) Kiusaaja näkee tilaisuuden, että kiusaamalla jotakin toista, voisi jotenkin nostaa omaa asemaansa. Eli tässä tapauksessa kiusaaja on yksinkertaisesti k*sipää, jonka seurassa kaikkien tulisi varoa.
Tämä ajatusvääristymä aiheuttaa myös turhaa tuskaa kiusatuille, he miettivät omia ominaisuuksiaan kaiken kiusaamisen keskellä. Kun kiusaajalla tosiaan on aina väistämättä jokin syy kiusaamiselle.