Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäiset lapsettomat, mitä olette tehneet sillä ajalla, joka on säästynyt lastenhoidosta?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen urheilin paljon ja olin pari-kolmekymppisenä todella tikissä. Nykyään arvostan aina vain enemmän henkistä hyvinvointia, joten suurta luksusta on se, että voi käyttää vaikka kokonaisen vapaapäivän siihen, ettei tee yhtään mitään hyödyllistä. Saatan nukkua kymmeneen ja sen jälkeen istua terassilla tai nojatuolissa pari tuntia kahvia juoden ja lukien. N42
Voisinpa itsekin joskus
T. Kohta neljän äiti xD
Sinä ap olet vain kysellyt tyhmiä ja hokenut "niin" joka päivä ja tietysti jo vuosia, eikö niin? Niinhän?
Vierailija kirjoitti:
Sinä ap olet vain kysellyt tyhmiä ja hokenut "niin" joka päivä ja tietysti jo vuosia, eikö niin? Niinhän?
Niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt töitä ja hankkinut rahaa, ostanut omakotitalon, remontoinut ja maksanut sen velattomaksi kolmikymppisenä, sijoittanut ja nyt vähän suunnittelen osittaista työelämästä vetäytymistä viisikymppisten jälkeen.
Elänyt elämääni leppoisissa merkeissä just niin kuin olen itse halunnut.
Olenko jäänyt jostain paitsi? Todennäköisesti olen. Mutta olen varmasti säästynyt myös paljolta huolelta ja ikävyyksiltä. Ymärrän, että huoli omasta lapsesta voi joskus olla kovaa ja toisaalta myös se, kun lapset kasvaa ja muutta lopulta kotoa näyttää raastavan joitakin vanhempia. Ikätoverit, joiden lapset aikuistuvat, tuntuvat potevan jotain kriisiä sen suhteen, että mikä heidän elämänsä merkitys nyt on. Mulla ei ole koskaan ollut tällaista kriisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, paljonko Sinulla, keskimäärin on mennyt aikaa lapsenhoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Ennen urheilin paljon ja olin pari-kolmekymppisenä todella tikissä. Nykyään arvostan aina vain enemmän henkistä hyvinvointia, joten suurta luksusta on se, että voi käyttää vaikka kokonaisen vapaapäivän siihen, ettei tee yhtään mitään hyödyllistä. Saatan nukkua kymmeneen ja sen jälkeen istua terassilla tai nojatuolissa pari tuntia kahvia juoden ja lukien. N42
Teen samaa. Lapseni ovat aikuisia. N53.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elänyt elämääni leppoisissa merkeissä just niin kuin olen itse halunnut.
Olenko jäänyt jostain paitsi? Todennäköisesti olen. Mutta olen varmasti säästynyt myös paljolta huolelta ja ikävyyksiltä. Ymärrän, että huoli omasta lapsesta voi joskus olla kovaa ja toisaalta myös se, kun lapset kasvaa ja muutta lopulta kotoa näyttää raastavan joitakin vanhempia. Ikätoverit, joiden lapset aikuistuvat, tuntuvat potevan jotain kriisiä sen suhteen, että mikä heidän elämänsä merkitys nyt on. Mulla ei ole koskaan ollut tällaista kriisiä.
Ei minullakaan. Ja olin perheellinen ikävuodet 18-48.
Yksin asuminen, kiva aikuisten suhde on lopuksi parasta.
Töitä, välillä kolmeekin duunia vuostuhannen vaihteessa. Ei ollut aikaa miettiä miltä ' tuntuu', onko voimavaroja tms. Lapsuudenkodin menetys opetti lamasta et mitä enemmän varoja säästyy voimavaroja. Haikara ei koskaan ees kattonu tännepäin . Nyt 5kymppisenä kun voimat alkaa pikuhiljaa huveta voi huokaista et silloin jaksoi, nyt velaton. Ei pröystäilyä tai shopailua vaan oman kodin turvaa hyvän rauhallisen aviomiehen kera. Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen urheilin paljon ja olin pari-kolmekymppisenä todella tikissä. Nykyään arvostan aina vain enemmän henkistä hyvinvointia, joten suurta luksusta on se, että voi käyttää vaikka kokonaisen vapaapäivän siihen, ettei tee yhtään mitään hyödyllistä. Saatan nukkua kymmeneen ja sen jälkeen istua terassilla tai nojatuolissa pari tuntia kahvia juoden ja lukien. N42
Teen samaa. Lapseni ovat aikuisia. N53.
Niin, vihdoin viisikymppisenä. Vieno todistelun tarve haiskahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elänyt elämääni leppoisissa merkeissä just niin kuin olen itse halunnut.
Olenko jäänyt jostain paitsi? Todennäköisesti olen. Mutta olen varmasti säästynyt myös paljolta huolelta ja ikävyyksiltä. Ymärrän, että huoli omasta lapsesta voi joskus olla kovaa ja toisaalta myös se, kun lapset kasvaa ja muutta lopulta kotoa näyttää raastavan joitakin vanhempia. Ikätoverit, joiden lapset aikuistuvat, tuntuvat potevan jotain kriisiä sen suhteen, että mikä heidän elämänsä merkitys nyt on. Mulla ei ole koskaan ollut tällaista kriisiä.
Ei minullakaan. Ja olin perheellinen ikävuodet 18-48.
Yksin asuminen, kiva aikuisten suhde on lopuksi parasta.
Ovatko lapsesi siis kuolleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen säästänyt omia hermojani. Keskittynyt sellaisiin asioihin omassa elämässäni mitkä tuovat minulle iloa.
Elänyt tavallista, rauhallista, mukavaa elämää. Ei mulla ole koskaan ollut mitään tarvetta tai kiinnostusta tehdä mitään erityistä. Nautin vaan arjesta ja olemassaolosta.
- 52 v. lapseton nainen
Olen voinut tehdä vähemmän töitä, kun ei ole ollut elätettäviä. Sikäli nurinkurista, että lasten kanssakin olisi ollut hyvä voida tehdä vähemmän töitä, että aikaa olisi myös perheelle. Mä kuormitun helposti ja tarvitsen paljon lepoaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen voinut tehdä vähemmän töitä, kun ei ole ollut elätettäviä. Sikäli nurinkurista, että lasten kanssakin olisi ollut hyvä voida tehdä vähemmän töitä, että aikaa olisi myös perheelle. Mä kuormitun helposti ja tarvitsen paljon lepoaikaa.
Mulla sama. Olen nelikymppisenä jo aivan totaalisen kypsä työelämään, ja tässä vaiheessa tuntuu suurelta siunaukselta, että on onnistunut jo kerryttämään taloudellista puskuria eikä tarvitse jälkikasvun takia jatkaa oravanpyörässä ainakaan kokoaikaisesti.
Rehellisesti, lähinnä laiskotellut ja pitänyt kodin siistinä ja sievänä.
Tänäänkin olen vapaapäivällä, pyöräytin aamusta pyykit, kävin pitkällä kävelyllä, laitoin ruokaa ja nyt makoilen sohvalla selaamassa vauva-palstaa ja katsomassa hupsuja kissavideoita instagramista.
Lapsettomuudessa parasta on omatahtisuus, voin elää juuri itselle luontevimman rytmin kanssa ja jos töissä on vaikkapa poikkeuksellisen kuormittava jakso, niin voin kotiin tullessa vain rojahtaa sohvalle ja olla koomassa. Työn ulkopuolella on hyvin vähän asioita jotka "pitää" tehdä, kyse on enemmän siitä mitä haluan saada aikaiseksi ja missä järjestyksessä. Elämä vaatii hyvin vähän käytännön logistiikkaa, kauppareissuja ei tarvitse kummemmin suunnitella tai sovittaa johonkin päiväkotiin viemisen/tuomisen kanssa. Elämäni on myös hyvin hiljaista, mistä pidän kovasti.
Elänyt.