Elämäni taitaa olla kovinkin ihanaa:

Mulla elämän ihanuus riippuu siitä kuinka laajasti sitä tarkastelee.

Juuri nyt olen saanut juoda aamukahvini rauhassa miehen kanssa, edelleen rennosti yöpuvussa ilman ylimääräsitä häslinkiä ja hosumista tai ylimääräisiä ihmisiä kodissani. Olen selaillut rauhassa sisustuslehtiä ja jutellut miehen kanssa mukavia.

Mutta ylihuomenna on taas arki. Aamun kiire ja arjen murheet. Joita en siis vaan nyt tänään suostunut edes ajattelemaan. Mutta realiteetit on kohdattava, asioita hoidettava, siedettävä arjen ikäviä puolia jne.

Onneksi on viikonloput että jaksaa selvitä arjen nurjista puolista. Vaikka kuitenkin elämässämme on paljon hyvää ja onnellista, ei pelkkää murhetta ja vaivaa. Mutta se siis riippuu siitä mitä nostaa esille ja mitä ei. Mihin vertaa.