Lapsia tai ei, vanhuus on yksinäistä

Joo, ja monella se on juuri tuota, että joutuu hoitamaan itsenäisesti asioita joita ei osaisi eikä pystyisi eikä jaksaisi oikein enää. Aina ajatellaan, että se yksinäisyys olisi ensisijaisesti emotionaalinen juttu, mutta aika moni on siihen yksinolo-puoleen tottuneita eikä siitä niin kauheasti itsessään kärsi. Mutta sitten on nämä kaikki jutut mitä pitäisi hoitaa, usein vieläpä digitaalisesti nykyään, mitkä tuottaa ongelmia, ja vielä enemmän jos on muistisairautta. Mutta jo ihan esim. heikentynyt näkö ja/tai voimakas käsien vapina voi tehdä noista digipalveluiden käyttämisestä hankalia.

Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.

Ensin pitää valita huolto joka tekee juuri sitä hommaa ja automerkkiä, sopia aika, viedä auto, hakea auto.  

Sitä pysyy kunnossa ja vireänä, kun hoitaa vaikka tuntuu vaikealta. Jos jättäydyt vain olemaan ja muiden hoidettavaksi, niin sille tielle jäät.

Minua ei haittaa yksinäisyys. Tykkään olla omissa oloissani ja omissa ajatuksissani ja lukea ja käydä kävelyllä itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.

No jaa, iän myötä kyllä voimat ja monet kyvyt heikkenee, joten vaikka olisi harjoitellut kymmeniä vuosia, ei välttämättä enää niin vaan onnistu. Esim. se auton huolto, auto pitää viedä usein aamuvarhain huoltoon, sitten jos ei omalla paikkakunnalla oikein julkiset pelaa, niin jossain odotella kunnes on huolto valmis, ja se voi olla tuntikausiakin. Ei välttämättä jaksa esim. kävellä tuommoisia aikoja. Taksi voi olla vaihtoehto jos on rahaa, kaikille ei. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.

Kunhan ite olet 83, kaikki hidastuu ja vaikeutuu.

Samanikäisten seura on tärkeää, yhteinen elämänvaihe.

Vierailija kirjoitti:

Sitä pysyy kunnossa ja vireänä, kun hoitaa vaikka tuntuu vaikealta. Jos jättäydyt vain olemaan ja muiden hoidettavaksi, niin sille tielle jäät.

Minua ei haittaa yksinäisyys. Tykkään olla omissa oloissani ja omissa ajatuksissani ja lukea ja käydä kävelyllä itsekseni.

Ikäsi? Oletko samassa kun ap?

Onko yksinäisyys sitä että ei voi teettää omia velvollisuuksiaan toisella?

Vierailija kirjoitti:

Onko yksinäisyys sitä että ei voi teettää omia velvollisuuksiaan toisella?

Sitä ettei voi yhdessä puhua ja suunnitella ja saada neuvoa. 

Yksinäisyys on aina haaste. Ei ole helppoa hoitaa myöskään noita asioita, kun on töissä ja lapset pieniä. Aikaa ei vain ei ole kaiken selvittämiseen ja hoitamiseen.

Mitä sitten tulee vanhuksiin, ollaan oikeastaan samassa tilanteessa. Huono omatunto vanhemmista, mutta työt on tehtävä ja niitä riittää näillä näkymin lähes 70 v asti, oma auto ja talo on huollettava ja täysi-ikäistyvät lapset opetettava itsenäisen elämän alkuun. Aika ja voimat ei vaan riitä ja tähän päälle kun lyödään vaihdevuodet, niin armahdusta vähän meille keski-ikäisille lapsillekin. 

Jokainen huomaa ikääntyessään, että elämän hauraus konkretisoituu. Turha viisastella ja antaa näsäviisaita vastauksia, kyllä tulevaisuus voi tuntua pelottavalta vaikka olisi huolehtivia läheisiä.  Tiedän tämän omasta perhepiiristäni, sukumme vanhukset elivät  hyvin pitkän elämän mutta loppuvuodet olivat surullisia vaikka me nuoremmat  tuimme heitä parhaamme mukaan. Ennen toimeliaat ihmiset joutuvat omien sairaiden kehojensa vangiksi, näkö ja kuulo sammuvat, kivut vaivaavat.  Ikätoverit ovat kauan sitten menehtyneet, lasten kanssa ei voi jakaa kaikkia asioita jotka kuuluvat omaan menneisyyteen. On aikaa ajatella, ehkä liikaakin. Tämä siis hyvin iäkkäillä ihmisillä. 

Aloittaja on oikeassa. Olen itse vähän nuorempi, mutta kukaan ei enää nykyajassa osaa kaikkea. Tarvitaan muita ihmisiä avuksi. Itse yritän auttaa sekä itseäni vanhempia että nuorempia. Yksi osaa yhtä, toinen toista asiaa. Yhdessä osaamme paljon.

Yksin pärjätäkseen joutuu osaamaan kaiken ja iän myötä kaikki vaikeutuu entisestään.

Jos elämä on yksinäistä niin miksi et yritä hankkia uusia frendejä muista vanhuksista? Heillä on varmaan enemmän aikaa ja kiinnostusta kanssakäymiseen kuin toisella puolella maata asuvilla ruuhkavuosi lapsillasi. Yksinäisiä seuraa kaipaavia vanhuksia on runsain mitoin.

Palveluita voi myös ostaa rahalla, kaikkea ei tarvitse tehdä itse

Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne. 
 

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on yksinäistä niin miksi et yritä hankkia uusia frendejä muista vanhuksista? Heillä on varmaan enemmän aikaa ja kiinnostusta kanssakäymiseen kuin toisella puolella maata asuvilla ruuhkavuosi lapsillasi. Yksinäisiä seuraa kaipaavia vanhuksia on runsain mitoin.

Palveluita voi myös ostaa rahalla, kaikkea ei tarvitse tehdä itse

Ap puhui huollosta ja remppaneuvotteluista, ei itse tekemisestä.

Jos auton huoltoaika on aikaisin aamulla, niin auton voi usein viedä sinne jo edellisenä päivänä. Sitäkin voi kysyä, onko huoltoliikkeellä palvelua, jossa auto käydään hakemassa kotipihasta. Maksaahan se, mutta mikäpä ilmaista olisi.

Ne palvelutkin on hoidettava, valittava tekijä, sovittava ajat, tehtävä netissä ruokakaupan tilaus, maksettava laskut ja huolehdittava.

Siinä ei auta toisen mummun kanssa kahvittelu.

Ehkä moni tajuaa kun ikä alkaa kahdeksalla.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne. 
 

Tai heillä on oma elämä niin täynnä, että kaikkea ei enää yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa. Miten muuten miehet, miten virkeitä ja aikaansaapia he ovat, jos samanikäiset naiset ovat minäminä-asenteella?

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne. 
 

Heissähän on täällä porukka äitihaavaisia joiden tähtäimessä "boomerit."