Lue keskustelun säännöt.
Kissaihmiset neuvoja kaipailisin
05.01.2012 |
Meiltä kuoli jokin aika sitten kissavanhus. Löysimme hänet aikoinaan kaksiviikkoisena puolikuolleena kadulta (asun Etelä-Euroopassa) ja kasvatimme hänet tuttipullolla. Hyvä kissa hänestä tuli ja eli pitkän erittäin terveen elämän ennenkuin kuoli 15-vuotiaana syöpään. Oli todella siisti, ei koskaan tehnyt tarpeitaan muualle kuin laatikkoon. Ei hyökkäillyt jalkoihin eikä ollut agressiivinen. Sopeutui 5-vuotiaana loistavasti ulkokissasta sisäkissaksi muuton takia ja myös meidän lapsiin vaikka oli jo melkein 10-vuotias vanhus heidän syntyessään eikä ollut koskaan lasta nähnytkään. Sylissä ei tuntikausia viihtynyt mutta jos se nyt oli ainoa hänen "huono" puolensa niin olkoon sitten.
No, halusimme tietenkin uuden kissan, tai itseasiassa kaksi mieluiten samasta pentueesta. Ensin mietin rotukissaa mutta taloudellinen tilanne ei anna periksi maksaa toista tuhatta euroa kissaparista. Mieheni halusi ottaa kissan eläinsuojeluyhdistyksestä ja nyt meillä sitten on ollut viikon ajan kaksi kisulia täällä kotona.
Ikää kissoilla oli meille tullessa tasan seitsemän viikkoa. Siihen asti olivat olleet emonsa kanssa mutta oma-aloitteesti vieroittuneet jo tissiltä ja söivät jo hyvin kiinteitä ruokia. Eläinsuojeluyhdistyksen mukaan olivat jo kahden kuukauden ikäisiä ja valmiita luovutettavaksi. Suostuin oitis koska tähän vuodenaikaan maatiaiskissanpentuja on lähes mahdotonta löytää asuinalueellamme. Sitten aloin lukemaan erilaisia suomalaisia keskustelufoorumeita ja huomasin että Suomessa kyseinen luovutusikä on rikos ja aivan liian aikainen. No, täällä se ei todellakaan ole rikos mutta nyt huolettaa tuo sosiaalisoituminen ja mahdolliset käytöshäiriöt, joista olen lukenut.
Toistaiseksi ovat sopeutuneet suht hyvin; eivät ole itkeskelleet, syövät todella hyvin, ovat leikkisiä, nukkuvat koko yön vierekkäin omalla paikallaan, ovat käyneet alusta asti hiekkalaatikolla (edellisessä kodissa pissailivat nurkkiin), osaavat pestä itseänsä eivätkä toistaiseksi ole olleet agressiivisia. Aika arkoja ovat kyllä vielä (varsinkin narttukissa) mutta joka päivä on edistystä nähtävissä. Urospentu tulee jo sohvalle viereen pötköttelemään. Suurimman osan aikaa viettävät yhdessä leikkimällä ja juoksemalla peräkanaa pitkin kämppää.
Nyt siis itse asiaan. Onko kellään kertoa positiivisia kokemuksia liian aikaisin luovutetuista kissanpennuista? Ovatko nämä kaksi nyt ihan menetettyjä tapauksia? Tuleeko niistä koskaan normaaleja? Olisiko niille ollut parempi vaihtoehto tulla tapetuksi murskaamalla niiden päät kivien väliin kuten asuinmaassani on tapana? Edellisessä kodissansa ei emo opettanut heitä laatikolle kun itse käy vain ulkona tarpeillaan eikä sosiaalisia kontakteja ihmisiin paljon ollut. Isäntäperhe oli jättänyt emon ja poikueen viideksi päiväksi yksin kun olivat lähteneet joululomille yms.
En halua moraalisaarnaa. Tiedän tasan tarkkaan jo mitkä ovat suositukset Suomessa ja myönnän tehneeni väärin. En myöskään halua kinastelua aiheesta vaan vastauksia kysymykseeni. Olen todella huolestunut vaikka kokemukseni edellisestä kissastani olikin o.k. Tiedoksi vielä että meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta jotka osaavat käsitellä kissoja. Kiitoksia etukäteen avusta!
Kommentit (24)
Ja yksi joutui tulemaan meille jo kahdeksanviikkoisena. Valitettavasti juuri tälle kissalle on tullut ongelmaksi hiekkalaatikkoon kakkiminen. Käy hiekkalaatikolla pissalla, mutta kakkaa suihkun lattialle. Olen usein seurannut, että kissa menee kyllä laatikolle, yrittää, vaihtaa asentoa, vaihtaa toiseen laatikkoon mutta menee lopulta sinne suihkun lattialle. Pienestä asti ei ole ollut tälläinen vaan aloitti joskus puolen vuoden iässä. En tiedä onko kärsinyt jostain stressistä muiden kissojen suhteen (on meidän kolmas).
Mutta hyvin reipas tyttö on muuten. Tykkää leikkiä, syö hyvin (vaikka puuttuu yksi kulmahammaskin), on äärettömän kiltti. Meidän perheen prinsessaksi kutsutaan :)
Voiko siis vielä puolivuotiaanakin ilmetä käyttäytymisongelmia aikaisen vieroittamisen takia, vaikkei niitä ennen olisi ollutkaan? Eikö me vielä ollakkaan selvillä vesillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hänestä kasvoi aivan ihana kissa :) Tosin meillä oli silloin myös aikuinen narttu joka otti hänet omakseen, liekö sillä vaikutusta, mene ja tiedä. Tämä pentu oli lähtöisin ulkokissan poikueesta eikä siis tietoo mistää hiekkalaatikosta, mutta oppi kyllä heti. Hänestä tuli erittäin seurallinen ja ihmisrakas kissa, koskaan ei tehnyt mitään pahaa kellekkään. Nukkui aina yöt meidän vieressä (kuten kaikki muutkin kissamme). Otettiin joitain viikkoja myöhemmin tämän siskokin meille ja ei heistä huomannut mitenkään että toinen on erotettu emostaan liian aikaisin. Pikemminkin tämä myöhemmin otettu oli ja on edelleen arempi.
Itse olen sitä mieltä että otan pennun vaikka liian aikaisin kuin otan riskin että joku sen lopettaa tai jättää heitteille.
Ajattelin nostaa tämän vanhan ketjun, jos jotakin vielä kiinnostaa.
Eli kisumme kasvavat kovasti ja ovat jo pian puolivuotiaita. Viime viikolla steriloitiin molemmat ja nopeasti ja hienosti parantuivat. Kaikki on muutenkin mennyt todella hyvin. Kisuleista on tullut oikein hellyydenkipeitä sylikissoja. Poikakissa varsinkin on kuin pehmolelu. Tyttäreni ja poikakissan välille onkin syntynyt todella lämmin suhde, ovat kuin paita ja peppu. Tyttökissa taas on erittäin älykäs ja valpas ja tosi kiintynyt minuun, seuraa mua joka paikkaan ja kerjää hellyydenosoituksia. Heti jos sohvalle istahtaa, tulevat molemmat syliin kiehnäämään. Sain kaksi sylikissaa eli juuri mitä toivoinkin!!!
Kaiken tämän lisäksi molemmat ovat erittäin tarkkoja hygieniasta. Pesevät itseänsä säännöllisesti ja kaikki tarpeet on aina tehty hiekkalaatikolle. Eivät myöskään koskaan hyökkäile tai raavi. 3-v kuopustamme ovat vähän "vierastaneet" tähän asti mutta nyt huomioivat hänetkin.
Halusin jakaa tämän teidän kaikkien kanssa ja kiittää vielä kerran avustanne. En halua tällä kirjoituksella mitenkään puolustella pentujen liian aikaista luovutusta mutta haluan tsempata niitä jotka vasten tahtoaan tai pakosta tähän tilanteeseen joutuvat; hyvinkin voi käydä.
kaikki menee hyvin.
Toki ongelmia voi tulla kun emo ei ole opettamassa tavoille.
Mulla on 5 viikkoiset pennut tällä hetkellä kotona (kasvatan) enkä voisi kuvitellakaan että ne pärjäisivät 2 viikon kuluttua omillaan. Mutta maatiaiset voivat olla eri asia ja toivon todella pennuillesi kaikkea hyvää!
taisi olla liian aikaisin luovutettu. Imeskeli karvapehmoja parivuotiaaksi. Ihan normaali kissa siitä tuli, ei tosin mikään sylikissa. Maatiainen se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki kissalle on parempi, jos saa olla 3 kk vanhaksi emonsa kanssa. Joskus kuitenkin vieroitus tapahtuu syystä tai toisesta aikaisemmin, ei siitä kannata stressata.
Mulla oli aikanaan löytökissa, joka oli selvästi vieroitettu liian aikaisin emostaan. Kissa lutkutti vanhankin kyynärtaivetta samalla tavalla kuin olisi imenyt emon nisää, tämä oire jos teidän kissoilta puuttuu niin niillä on asiat jo paljon paremmin. Se ei piitannut oikein toisista kissoista, ihmisiä rakasti taas sitäkin enemmän. Ajan myötä kissa sopeutui kuitenkin muihinkin kissoihin. Ihmislapsiin suhtautui suojelevasti ja ymmärtävästi. Sosiaalinen ja kaikin puolin mukava tapaus siitä kehittyi.
Teidän kissoilla on vielä seuranaan toisensa, joten unohda huolet.
Toki pennuille pitää aina aikaa antaa. Jos ne mokailevat esim. pissa tulee väärään paikkaan, ei pidä rangaista ettei tule psyykkisiä häiriöitä. Hellyys ja kannustaminen toimii kissojen kasvatuksessa parhaiten, esim. kantaa kissa hiekkalaatikolle ja siivota sotkut heti pois.
Katsele kärsivällisesti mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vahinko on jo tapahtunut ja kaikki varmasti ovat samaa mieltä siitä, että kisujesi on parempi saada edes yrittää elää kunnon kissanelämää, kuin tulla lopetetuksi jo nyt pentuna ihmisten ajattelemattomuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiemmin suomessa kissojen normaali luovutusikä oli 8 viikkoa, sitä on pidennetty sen jälkeen 12 viikkoon. Eikä varmaan kaikki kissa ole olleet käytöshäiriöisiä ennenkään, vaikka varmasti 12 viikon luovutusikä on parempi kuin 8 viikkoa.
Mun edellinen kissa toisaan lutkutti kättä alkukuukaudet mutta sitten se tapa jäi pois. Nämä eivät todellakaan lutkuta mitään, ei edes villavaatteita. No, se lutkutus on tässä se pienempi paha. Enemmän huolestuttaa jos alkavat kokoajan merkkailemaan paikkoja tai jos eivät halua ottaa mitään kontaktia meihin. Toistaiseksi ei näitä ongelmia ole, paitsi tuo tyttökissa, joka on vähän varauksellisempi. Leikkivät kyllä molemmat lasten ja meidänkin kanssa ja tulevat syliinkin leikin varjolla.
Olisiko jotain neuvoja miten tehdä kaikki mahdollisimman "oikein". Joistakin lähteistä olen lukenut että niitä pitäisi joskus vaikka väkisinkin ottaa esim. syliin jotta tottuvat kásittelyyn, jotkut taas ovat sitá mieltá ettá táytyy odottaa jotta kissat tekevát aloitteen. Annan heidán páivittáin syódá kádestá ja leikimme paljon heidán kanssaan. Toki kunnioitamme nukkumis, vessa, ja ruokahetkiá.
Vinkkejá otetaan vastaan.
T: Ap
ps: Anteeksi támá kirjoitustyyli. Tietsikasta meni yhtákkiá suomináppáimet pois enká osaa laittaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla entisessá kodissa kissat saivat syódákseen ei sopivaa ruokaa eli emon halpiskuivamuonaa ja ihmisiin tottumisenkin kanssa oli váhán niin ja náin. Olisiko niillá siitá huolimatta ollut parempi olla siellá vielá kuukauden páivát? Jos siis lopetusuhkaa ei olisi ollut. Olisiko mun sittenkin kannattanut investoida rotukissoihin? Ovatko kasvattajalta otetut rotukissat aina táydellisiá? Asuinmaassani rotukissat siis ovat kasvattajalla sen kolme kuukautta mutta maatiaisten kanssa náin ei ole. Pitáisikó mun palauttaa kisut eláinsuojeluyhdistykselle? Heitá se ei kyllá paljon auttaisi koska parempaa kotia kuin meidán ei varmaan helpolla lóydy.
Periaatteeessa sisäsiisti kissa, mutta todella herkkä stressille. Levoton tai vaihtuva ympäristö saa pissimään nurkkiin..mielenosoituksesata pissi esim äitini sänkyyn..
Vähänkuin olisi autistinen lapsi..elämän pitää olla tasaista ja yllätyksetöntä.
Pelkää varoaankin...oviaukot, tuulikaapit..meidän mökillä kököttää vain patan alla..ei uskalla siellä liikkua ulos.
Kiltti a hellyydenkipeä tuo on , mutta sosiaalisella puolella on jokin opppitunti jäänyt väliin.
Tämän herkemmän vauvaajan suosittelen rauhoittamaan, jotta saa rauhassa kasvaa..meillä ei mennyt ihan putkeen kun poika oli kavereineen iltapäivät kotona ja mökkä oli sen mukaista.
Antakaa turvallinen ja rauhallinen alku pikkuiselle, se varmasti auttaa parempaan alkuun:) hyvä kisu siitä tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi mukaan ainakin alku on mennyt hyvin. Silloin kun olen itse ottanut ensimmäiset kissani, luovutusikä oli 8 viikkoa ja ihan hyviä kissoja niistä tuli. Ja itsehän kerroit kasvattaneesi edellisen kissasi 2 viikkoisesta ja eikös siitäkin tullut hyvä kissa? Kissatkin on persoonia, jokaisella omat luonteenpiirteensä ja kissasta voi tulla "häiriintynyt" vaikka olisi puolivuotiaaksi emonsa kanssa. Sinuna pitäisin kissat ja jatkaisin samaan malliin niiden kanssa, varmasti ovat saaneet hyvän kodin. Muistathan leikkauttaa ainakin toisen kissoista ennen sukukypsyyttä (uroksella helpompi ja helvempi toimenpide). Kissat kun eivät ole lisääntyessään niin tarkkoja vaikka puoliso olisi oma sisar. Jos ehtivät lisääntymään, niistä pennuista saattaa tulla häiriintyneitä tai epämuodostuneita. Sukukypsäksi kissa tulee n. puolen vuoden iässä, samoihin aikoihin ainakin uroksen voi leikkauttaa.
Kissoille on jo varattu ajat leikkaukseen, siis molemmille. Eláinláákári antoi ajan váhán tavallista aikaisemmin eli 5kk:n iássá juuri sen takia ettei insestiylláreitá tule. Hánen mukaansa tulevat joskus sukukypsáksi tavallista aiemmin kun ovat yhdessá koko ajan.
Eláinsuojeluyhdistys sanoi ettá molemmat ovat poikia mutta ensimmáisellá eláinláákárikáynnillá saimme tietáá totuuden. Itse en paljon ymmárrá náiden asioiden páálle mutta epáilys oli kyllá ilmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ilman muuta kannatan 12-viikon luovutusikää. Aina vaan ei elämässä kaikki tapahdu täydellisesti ja syystä tai toisesta kissat joutuvat erotetuksi emostaan liian aikaisin. Puhun nyt kotikissoista, jos rotukissan kasvattaja luovuttaa pennun edes päivää ennen 12 viikon ikää, joutuu kasvatuskieltoon.
Kuulostat sitoutuneelta ja ymmärtäväiseltä kissaihmiseltä ja teillä tulee todennäköisesti menemään oikein hyvin. Ystävälläni on kissa, joka löydettiin ilman emoaan noin kolmen viikon ikäisenä, ja kissa on mitä ihanin lemmikki saatuaan kasvaa ystäväni hellissä käsissä. Emon menetys näkyy valitettavasti terveysongelmina.
Varmasti kissoilla on teillä hyvä olla, mutta voisi antaa palautetta paikkaan, josta kissat otitte.
pennun emo kuoli, kun pennut olivat kuusiviikkoisia. Sen jälkeen eli toisen pentueen kissan kanssa, ennen kuin tuli meille n. 9 viikon iässä. Aivan täysin mainio, rauhallinen ja ihana kissa tuo on.
Alussa pissi muutaman kerran nurkkiin, mutta leikkaamisen jälkeen ei ole kertaakaan laatikon ulkopuolelle kuseksinut. On poikakissa, mikäli tällä merkitystä.
Aluksi oli myös motoriikaltaan vähän holtiton, ei oikein hiffannut leikkimistä eikä saanut leluja kiinni yms. Tämä hömelyys katosi pentuajan jälkeen.
Tuo ns. tissittäminen eli polkeminen ja sormien imeminen tälläkin oli tapana ensimmäisen 1- 1,5 vuotta, mutta sekin sitten loppui. Saa muutaman kerran päivässä hellyyskohtauksia, jolloin on pakko päästä puskemaan ja purisemaan syliin. Mutta toisaalta niin saa välillä toinen, hieman vanhempi ja luovutusiässä vieroitettu kissammekin.
Arka tuo joissain asioissa on, menee esim. sängyn alle jos riidellään. Mutta ei se sitä suuremmin tai pidempään järkytä, kun riita on ohi. Ei pelkää vieraita tai isompiakaan juhlia.
Luulen, että nuo sosiaalisuus, sylissä viihtyminen, muista kissoista tai ihmisistä kiinnostuminen jne. ovat persoonakysymyksiä.
Kyllä kissoistasi varmasti ihan hyviä yksilöitä tulee, älä huoli turhaan!
Meidän nyt 5 vuotias kissa tuli meille sattuneesta syystä 6 viikkoa vanhana. Hyvä kissa on tullut. Ei ime, eikä lutkuta. Käyttäytyy mallikkaasti. Hyvin se menee, usko pois.
Tiedoksi vaan ettá en asu Suomessa vaan Espanjassa ja tasan varmasti kissanpentuja luovutetaan suomalaisittain liian aikaisin, niin yksityisiltá kuin eláinsuojeluyhdistyksiltákin. Táállá on pikkusen erit eláinsuojelulait kuin siellá kotosuomessa.
Vai luuletko tosiaan ettá tállaisessá eláintenráákkáysmaassa, jossa hárkátaistelut ovat kansanhuvia, vasikoita heitelláán kellotorneista ja liian hitaasti juoksevia galgoja hirtetáán puihin, jaksetaan válittáá jostain kissojen mielenterveyden ongelmista???
Kiitos vaan, mutta jos olisi mahdollista en haluaisi kuunnella enempáá vattuilua vaan toivon asiallisia vinkkejá. Olen aidosti huolissani ja myónsin jo tehneeni virheen. Kivittákáá mut vaan mutta auttakaa ensin.
Kaunis kiitos muille vastaajille tsempistá.
Meillá ei ainakaan motoriikassa náytá olevan háikkáá. Molemmat kiipesivát jo viime viikolla 2,5 metriá korkean raapimispuun huipulle. Nukkuvatkin siellá mielelláán.
t: ap