Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies aina puhuu, että panostaisin itseeni välillä, mutta ei koskaan anna mahdollisuutta
05.01.2012 |
Olen puhunut, että voisin käydä kampaajalla. Mies kannustaa, mutta kun rupesin puhumaan päivästä, jolloin menisin, niin ei millään käy eikä osaa sanoa milloin olisi vapaata varmasti.
Kannusti menemään jumppaan. Jumppa on kerran viikossa aina samaan aikaan. Puolet kerroista mies on unohtanut ja järkännyt itselleen jotain jota ei voi perua. Toinen puoli kerroista olen mennyt myöhässä, koska mies tulee myöhässä kotiin.
Kehotti hankkimaan meikkejä, kun valittelin että kaikki on vuodelta miekka ja kypärä. Seuraavalla kauppareissulla menin meikkihyllylle, mies alkaa puolen minuutin kuluttua ähkimään hermostuneesti ja kiirehtimään. Jäi meikit ostamatta, kun en ehtinyt valita.
Sama kaava toistuu aina, vaatekaupoissa, kirjastossa, ravintoloissa, missä tahansa. Mies hyvin empaattisesti ja kannustavasti kehottaa minua tekemään sitä sun tätä, mistä haaveilen, mutta kun tilanne tulee eteen, onkin närkästynyt ja kiireinen, ei pysty eikä halua. Ja on siis lapsia, siksi tarvitaan miestäkin.
Kommentit (13)
Jätä mies ja lapset kotiin, kun menet ostoksille. Tai lähetä he toimittamaan jotain muuta asiaa kaupungilla, kun ostat meikkejä tai muuta itsellesi. Ei niitä kannata mukaan raahata, sillä silloin ei tule ostosten tekemisestä mitään. Jos mies sanoo että hän ei halua kaitsea lapsia niin älä ota kuuleviin korviisikaan. On pakko sillä ovathan lapset myös hänen lapsiaan (tai niin tässä nyt oletan). Omanarvontuntoa peliin nainen ja pois makaamasta kynnysmattona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kans nalkuttaa että mikset hanki kivoja uusia vaatteita, mutta annas olla kun henkkamaukan lasku tulee... nalkutus kiihtyy
Maksaisin enemmänkin niitä vaatteita, jos saisin yleensä maksaa niitä vähäisiäkään. En kyllä yleensä ole sillä vaatekauppareissulla mukana.
Mene yksin kauppaan.
Jos mies myöhästyy sovitusta niin nosta meteli.
Miehen tossukkana saa olla jos antaa miehen päsmäröidä.
Laatikaa kalenteri teille. Koska on miehen jutut ja koska sun.
Jos laistaa niin tulee sanktioo.
Muuta en osaa neuvoa.
mutta itsenä on pitkään hämmästyttänyt ja välillä ärsyttänyt/masentanut seuraava naisten logiikka.
Vaimoke meikkaa, laittautuu naiselliseksi ja valitsee vaatteita ja etsii päivän vaateinspiraatiota joka työaamu sen 10-30 minuuttia.
Olen vuosien mittaan yrittänyt vihjailla ja suoraan sanoa, että voitaisiin kotioloissakin joskus laittautua toisiamme varten ja ehkä vähän rohkemminkin kuin työpukeuteutuminen. Tai ainakin vaimo voisi laittautua naisellisesti :D jos miehestä ei niin väliä.
Katkerasta tilityksestä voi arvata, että miten aina käy tai siis oikeammin ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ilmoitan olevani menossa, miehelle ei joko käy tai sitten hän haluaa lähteä mukaan - ja kauppareissu päättyy siihen, että mies sovittelee itselleen vaatteita ja minä paimennan taaperoa. Myöhemmin ihmettelee, miksen mennyt ja sovitellut (karkuun juokseva taapero mukanani).
Kalenterit ei onnistu, koska mies ei lue niitä eikä laita niihin omia menojaan. On kuulemma ihan typerää touhua, selviäähän ne puhumallakin.
En tiedä, miten tässä aina käy näin. Mies on sinänsä ihan mukava ja empaattinen eikä mikään pirttihirmu, mutta omii jotenkin aina esim. kauppareissut. Valittaa sitten mulle, kun en sanonut. No, näin on varmaan myös, mutta kuinka monta kertaa pitää sanoa? Jos lähdetään ostamaan minulle kenkiä, niin pitääkö sitä jankuttaa vielä kauppareissun aikana monta kertaa? Minä voin ihan hyvin paimentaa lapsiakin, jotta mies saa samalla katsoa jotain itselleen, mutta mies ei vastavuoroisesti tee samaa. Jos sitten käsken olemaan muksujen kanssa, että pääsen sovituskoppiin, niin hetken kuluttua pienin kurkkii verhonraosta tai miehelle tuleekin kiire kotiin.
En vaan ymmärrä miestäni tässä asiassa.
ap
Sanot tarpeeksi painokkaasti seuraavalla kerralla.
Kerran kuussa yksin kauppaan. piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et pääse yksinäsi edes kauppaan, mutta miehellä on omia menoja koko ajan? Ei pahalla, mutta olet aika surkea.
Meillä ei kyse samasta, mutta tuo tuollainen toisen puolen huomioon ottaminen - tai siis ettei ota huomiopon! - joisain asioissa on täälläkin totta. Meillä tapellaan harva se päivä aikatauluista. Nimenomaan siitä, että mun aikataulut ei merkkaa miehelle juuri mitään. Sanon, pyydän, huudan jne, mutta jostian syystä mikään ei tehoa hetkeä pidempään.
Meillä esimerkiksi mies kannustaa mua urheilemaan, mistä mä tykkään ja haluan urheilla. Mutta se ei tajua, etten välttämättä jaksa lähteä lenkille illalla klo19 jos olen ollut lasten kanssa yksin 12 putkeen ilman omaa taukoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulutusta.
Jos on oman kalenerin kalenterifriikki, niin sitten hänen kalenteriin vaan pitää sinun laittaa kalenterivaraus. Eli aina ei riitä, että merkintä jääkaapin kalenterissa. Mutta ei tainnut käyttää kalenteria ollenkaan.
Ratkaisu on helppo. Esimerkiksi joka lauantai-aamupäivä on sinun kampaaja ym. asioiden hoitamisaika. Joka viikko samaan aikaan. Kyllä se muutamassa kuukaudessa sen oppii vaikka alussa tulee pieniä takapakkeja.
mitä tulee aikatauluihin. Mies inhoaa ohjelmoida vapaa-aikaansa, työssä kun kuulemma joutuu juoksemaan täyteen ahdetun kalenterin ehdoilla tarpeeksi. Olisi niin kiva suunnitella viikonlopun ja lomien menemisiä edes vähän etukäteen, mutta meillä se ei käy.
Minuakin kannustetaan lenkille, mutta mies lähtee heti töistä tultuaan omalla lenkille, enkä itse jaksa enää sen jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko lapset vaikka kuntosalin lapsiparkkiin jumpan ajaksi? Tai lastenhoitajaa?
Alue: Aihe vapaa
meillä kans nalkuttaa että mikset hanki kivoja uusia vaatteita, mutta annas olla kun henkkamaukan lasku tulee... nalkutus kiihtyy