Kuvailkaa luokkatilannetta teidän kouluaikananne

Oho, ei vastauksia?

1980-luvulla koulua kävin maalla. Olimme näennäisesti kilttejä kaikki, mutta opettajien osaaminen esimerkiksi lukihäiriöiden suhteen oli olematon. Myös kiusaamista oli eikä siihen puututtu. Moni jäi ilman toisen asteen koulutusta, eikä siihenkään juuri puututtu.

Ala-aste 80-luku. Keskisuuri kaupunki, 19 oppilasta, poikia 10. Miesope. Tiukka, mutta reilu.

Yläasteelle 1987. 26 oppilaan luokka. Poikia 12. Miesluokanvalvoja. Aika nössö  ja tapasi luokkaansa vain matikantunneillaan.

M53

meillä oli ruotsin tunnit hirveetä häiriköintiä, porukat lappasi ovesta sisään ja ulos. muut tunnit hiljaisia ja kuunneltiin opetusta.

1990-luvulla meitä oli 32 oppilasta samassa luokassa. Oli ahdasta ja tunkkaista. Lama iski päälle, monella ei mennyt kotona kovin hyvin. Monet aloittivat päihdekokeilut jo 6. luokalla. Yläasteella meno oli usein levotonta.

Yläasteella 1970-80-lukujen taite. Tuli jälki-istuntoa istuttavaksi samana päivänä, kun kuiskuttelin keverin kanssa. Miesopettajat olivat rennompia. Kun istuminen oli istuttu, oli asia sillä selvä. En muista, ilmoitettiinko edes kotiin,

Peruskoulu 1977-1985, yläkoulun tunnit oli sellaisia että siinä metelissä ei kuullut edes omia ajatuksiaan. Suurin osa porukasta jatkoi amikseen, muutama ihan suoraan vankilaan. Mun siihenastisen elämäni onnellisin päivä oli, kun pääsin siitä apinatarhasta pois ja kaupungin parhaaseen lukioon. Vihdoinkin pystyi oppimaankin jotain. 

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla koulua kävin maalla. Olimme näennäisesti kilttejä kaikki, mutta opettajien osaaminen esimerkiksi lukihäiriöiden suhteen oli olematon. Myös kiusaamista oli eikä siihen puututtu. Moni jäi ilman toisen asteen koulutusta, eikä siihenkään juuri puututtu.

Kiusaamiseen ei puututtu millään lailla. Takapulpetin pojat häiriköivät yläasteella niin, että joidenkin opettajien tunneilla opetusta ei paljon pystynyt seuraamaan. Meitä, jotka olisimme halunneet oppia, haukuttiin hikareiksi. Välitunneilla poltettiin vessassa tupakkaa ja monet pelkäsivät siellä käydä tiettyjen kovisten vuoksi. En ihannoisi noita aikoja.

Alakoulussa maalla 80-luvun alussa opettajistamme toinen oli vanha konservatiivi, joka anyoi isojen talojen lapsille hyvät numerot ja työläisten lapsille huonot. Toinen oli alkoholisti, jonka kokeissa kysyttiin aina samoja asioita, niin että tyhmemmätkin oppivat lunttaamaan. Hän tuli myöhemmin erotetuksi. Oppilaat olivat tunneilla pitkiä aikoja ihan yksin keskenään.

Yläkoulussa kaupungissa vuosikymmenen puolivälissä isossa koulussa oli joka lajin oppilaita, missään ei ikinä ollut hiljaista, mutta jonkunlainen järjestys toki. Muutama opettaja oli alkoholisteja, esim bilsanope, jolla oli pullo varastohuoneessa. Kiusaamista ja ihan suoraa väkivaltaa oli paljon. 

Menin kansakouluun vuonna 1957. Jatkoin siitä oppikouluun neljännen luokan jälkeen. Aina oli yli 40 oppilasta luokalla eikä puhettakaan häiriköinnistä. Oli jämptiä meininkiä silloin ja opettajia kunnioitettiin ja toteltiin. Jälki-istuntoa tietty saivat jotkut kun läksyt olivat jääneet tekemättä tai oli kironnut tai puhunut muita tuhmia. Hyvät muistot kouluajalta kumminkin jäivät. 

Kävin kansakoulua 1950-luvulla. Koska olen lyhyt jouduin aina istumaan eturivissä. Pulpetti oli sellainen missä kaksi oppilasta istui samalla tuolilla+pöydällä. Ope pani levottoman ja ehkä häiriintyneen Pekan istumaan viereeni. Pekka repi minua tukasta jatkuvasti ja aiheutti kaikenlaista häiriötä. Niinpä ope nosti pulpettimme omalle katedraalilleen siten että kasvomme olivat luokkaan päin. TÖRKEÄÄ. MIKSI MINUA KIDUTETTIIN NÄIN?

Koulun alussa oppilaita 32 luokassa. Yksi opettaja, ei yhtään avustajaa tms. Opettaja oli todella ilkeä js eriarvoistava. Esim. haukkui mahdollisia vääriä korvantauksia ja nauroi kovaa päälle. Monia juttuja olisi hänestä kerrottavana. Nykyisin olisi taatusti ko laitettu viralta. Tuolloin ”vanhan kansan ” ope, ollut työssään kauan. 

Olin vähän niinku luokan johtaja.  Tämä siis myös muiden sanomana 

Meillä oli ainakin kaksi ihan selvää adhd-oppilasta. Niitä pidettiin ihan vaan häirikköinä. Toinen joutui tarkkikselle, toinen (se pahempi tapaus) ei, koska hänen äitinsä oli kunnanvaltuutettu ja hän vastusti asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Koulun alussa oppilaita 32 luokassa. Yksi opettaja, ei yhtään avustajaa tms. Opettaja oli todella ilkeä js eriarvoistava. Esim. haukkui mahdollisia vääriä korvantauksia ja nauroi kovaa päälle. Monia juttuja olisi hänestä kerrottavana. Nykyisin olisi taatusti ko laitettu viralta. Tuolloin ”vanhan kansan ” ope, ollut työssään kauan. 

Väärä korvantaus? 

Olen huomannut, että koulunkäynti olikin varsin rauhallista ja helppoa vielä 80-luvulla, kun itse sitä kävin. En kyllä vaihtaisi nykyajan hulinaan ja vaatimuksiin. Se Vilma-viestittelykin ja kaikki nykyajan vaatimukset vanhempien suuntaan... voi taivas sentään.

Nykyään parempaa on vain se, että suvaitsevaisuus on lisääntynyt, koska luokissa on ulkomaalaisia enempi kuin menneinä vuosikymmeninä. Omassa nuoruudessa heistä käytettiin vielä ihan yleisesti nimittelysanoja, jotka nyt on kielletty.

Oppikoulun neljännellä syyslukukausi 1972, 42 oppilasta. Vuoden alusta alkoi peruskoulu, luokka jaettiin kahtia, oltiin 8D.

Pari opea oli pikkuhitlereitä, yleensäkin oli tiukka kuri. Ei järjestyshäiriöitä juurikaan.

En saata ymmärtää näitä upouusia hienoja opetustiloja ilman väliseiniä.

Oli häiriköitäkin. Pahimmat laitettiin eri kouluun jossa oli tarkkailuluokka. Ala-asteella ja yläasteella oli  kiusaaminen oli tavallista ja ei siihen puututtu samalla tavalla kuin nykykoulussa. Joku saattoi saada turpaansa välitunnilla. Ei siitä poliisia soitettu koululle, eikä mistään edes paikallislehdestä luettu. Jälki-istunnot toki oli. Siihen saattoi joskus jäädä koko luokka tai luokan kaikki pojat.

70 luvulla itä- helsingissä. Puotiharjun koulussa. Ylä- aste. Taisi olla 25- 30 kpl, poikaluokka.

Luokanvalvojalle ei auottu päätä.....yhtään. 

Oltiin n 13-15 v 

80-luvun alussa opettaja esimerkiksi tukisti eka- ja tokaluokkalaisia poikia tai saattoi lyödä karttakepillä.