Lue keskustelun säännöt.
Kuvailkaa luokkatilannetta teidän kouluaikananne
31.07.2026 |
Kertokaa myös vuosikymmen.
Minä: kävin peruskoulun 1980-luvulla. Tunnilla oli rauhallista ja hiljaista. Jos puhui vieruskaverille, sai merkinnän. Kolmesta merkinnästä jälki-istunto. Opettajan sana oli laki. Kun opettaja tuli luokkaan, noustiin ylös ja tervehdittiin opettajaa yhteen ääneen. Häiriköitä ei ollut.
Entä teillä?
Kommentit (61)
1977 - 1986
Meillä ei ollut noin tiukkaa. Ihan normi meininkiä. Opettajista ei kukaan käynyt käsiksi. Oli tietysti rangaistus huonosta käyttäytymisestä tms. Esim. jälki-istuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-aste kymmenen oppilaan luokissa. Ensimmäinen ei-kantis tuli vastaan yläasteella (vittumainen kiusaajaromani). Ainuttakaan nee ke riä tai äh lä miä ei ollut peruskoulussa eikä lukiossa. Aloitin koulun 1978.
Kävin Steiner-koulun 80-90-luvuilla. Luokassa oli suurimmaksi osaksi hyvä työrauha. Opettajia ei kuitenkaan tarvinnut pelätä, ei ollut hirveää hierarkkisuutta, pikemminkin muistan, että kokeilimme rajoja hyvässä hengessä. Kiusaamista oli meidän luokalla ihan jäätävästi ja aika julmaakin. Tolkutonta päihteidenkäyttöä en muista peruskoulun ajalta, vaikka kai jotkut sitä harrastivat. Joku rinnakkaisluokan poika kuoli huumeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970/1980lukujen taitteessa kävin ala-asteen. Vanha idyllinen puukoulu. Oppilaita 5-7 per luokka, koko koulussa reilu 30 oppilasta. Kolme opettajaa 1-2, 3-4 ja 5-6 luokille. Oma keittäjä. Aamunavaus yleensä joku virsi. Joulujuhlassa evankeliuminäytelmä. Itse opetus ei sen kummemmin mitenkään erityisen uskonnollista, oli toki uskontotunnit missä käytiin läpi kristinuskon perusoppeja. Koulussa pari ortodoksia joilla oli erikseen oma uskonnonopetus. Englanninopettaja kiersi kouluja, kisasimme aina kuka saa kantaa hänen ison ja painavan kelanauhurinsa.
Nyt kun tätä miettii vuosikymmeniä myöhemmin niin nyky-Suomessa pitäisi laittaa lapsi johonkin helvetin kalliiseen yksityiskouluun että saisi samantasoista opetusta kuin mitä me köyhät maalaislapset saimme aikanaan ihan normaalisti.
Sinulle tiedoksi, että Suomessa ei ole helvetin kalliita yksityiskouluja. On vain oppilaille maksuttomia yksityiskouluja, ja hyvä niin.
Kouluilla on monenlaisia haasteita, mutta myös moni asia on paremmin. Opettajilla on enemmän ammattitaitoa ja erityisopettajan palvelut ovat kaikkien koulujen saatavilla. Omat lapseni ovat esimerkiksi saaneet ylöspäin eriytettyä opetusta, mitä omassa lapsuudessani kasarilla ja ysärillä ei missään tapauksessa suvaittu.
Unohtui mainita että jo tuolloin oli kiertävä erityisopettaja joka tuli kouluun pitämään lisäopetusta lukihäiriöisille. Käytännössä yksi opettaja 1-2 oppilaalle. Mutta jatka vain kakan kiillottamista.
No meillä ei ollut erityisopettajaa, ja lukihäiriöisille kävi aika huonosti myöhemmässä elämässä.
Jokainen puhuu täällä omien ja omien lastensa kokemuksien pohjalta. Valehdellako minun pitäisi, jotta se sopisi sinun maailmankuvaasi eikä olisi kakan kiillottamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970/1980lukujen taitteessa kävin ala-asteen. Vanha idyllinen puukoulu. Oppilaita 5-7 per luokka, koko koulussa reilu 30 oppilasta. Kolme opettajaa 1-2, 3-4 ja 5-6 luokille. Oma keittäjä. Aamunavaus yleensä joku virsi. Joulujuhlassa evankeliuminäytelmä. Itse opetus ei sen kummemmin mitenkään erityisen uskonnollista, oli toki uskontotunnit missä käytiin läpi kristinuskon perusoppeja. Koulussa pari ortodoksia joilla oli erikseen oma uskonnonopetus. Englanninopettaja kiersi kouluja, kisasimme aina kuka saa kantaa hänen ison ja painavan kelanauhurinsa.
Nyt kun tätä miettii vuosikymmeniä myöhemmin niin nyky-Suomessa pitäisi laittaa lapsi johonkin helvetin kalliiseen yksityiskouluun että saisi samantasoista opetusta kuin mitä me köyhät maalaislapset saimme aikanaan ihan normaalisti.
Sinulle tiedoksi, että Suomessa ei ole helvetin kalliita yksityiskouluja. On vain oppilaille maksuttomia yksityiskouluja, ja hyvä niin.
Kouluilla on monenlaisia haasteita, mutta myös moni asia on paremmin. Opettajilla on enemmän ammattitaitoa ja erityisopettajan palvelut ovat kaikkien koulujen saatavilla. Omat lapseni ovat esimerkiksi saaneet ylöspäin eriytettyä opetusta, mitä omassa lapsuudessani kasarilla ja ysärillä ei missään tapauksessa suvaittu.
Tiedoksi sinulle että valehtelet. Kärjessä International School of Helsinki lukukausimaksu on 16000€.
Tuohan ei ole suomalaista opsia noudattava koulu, eli rinnastuu hallinnollisesti kotiopetukseen. Eikä myöskään ole ratkaisu 1980-luvun impivaaralaista kyläkoulua kaipaavalle, koska vain joka kuudes oppilas on suomalainen ja opetus englanniksi.
Niin, vielä parempaa on että suomalainen oppilas saa opetusta suomeksi ilman että luokassa on mölisevä S2-rikkaus. Ja luokkakoko 10 tai alle. Sellaista herkkua ei ole viimeisiä sinnitteleviä kyläkouluja lukuunottamatta enää missään Suomessa.
Meidän impivaaralaisen kunnan impivaaralaisen lukion tulokset oli aina valtakunnan tuloksien kärjessä. Silloin kun Suomikin oli PISA-tuloksien kärjessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa vuosina 1978-1987, pieni eteläsuomalainen kaupunki. Yläasteen puolella suhteellisen iso koulu kuitenkin (taisi olla 6 rinnakkaisluokkaa), omalla luokalla tosi monta härikköä, jopa yksi tuleva murhaaja. Näitä häirikköjä sitten välillä siirreltiin tarkkikselle, jota siihen aikaan tuossa koulussa kutsuttiin "klinikkaluokaksi".
Aloitin alakoulun 80-luvulla ja mua kiusattiin koko se aika ja yläkoulun alettua päätin selviytyä kiusaamatta. Muakin uhkailtiin tarkiksella, mutta mua sinne koskaan siirretty ja sain suht vapaasti häiriköidä ja lintsata. Ja ei siitä koskaan mitään seurannut jos et esim mennyt jälki-istuntoihin, jne.
Vierailija kirjoitti:
1977 - 1986
Meillä ei ollut noin tiukkaa. Ihan normi meininkiä. Opettajista ei kukaan käynyt käsiksi. Oli tietysti rangaistus huonosta käyttäytymisestä tms. Esim. jälki-istuntoa.
Joo, mut ei siitä mitään seurannut, kun et mennyt sinne jälki-istuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala-aste kymmenen oppilaan luokissa. Ensimmäinen ei-kantis tuli vastaan yläasteella (vittumainen kiusaajaromani). Ainuttakaan nee ke riä tai äh lä miä ei ollut peruskoulussa eikä lukiossa. Aloitin koulun 1978.
No ilmankos et oppinut puhumaan heistä asiallisilla nimilläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970/1980lukujen taitteessa kävin ala-asteen. Vanha idyllinen puukoulu. Oppilaita 5-7 per luokka, koko koulussa reilu 30 oppilasta. Kolme opettajaa 1-2, 3-4 ja 5-6 luokille. Oma keittäjä. Aamunavaus yleensä joku virsi. Joulujuhlassa evankeliuminäytelmä. Itse opetus ei sen kummemmin mitenkään erityisen uskonnollista, oli toki uskontotunnit missä käytiin läpi kristinuskon perusoppeja. Koulussa pari ortodoksia joilla oli erikseen oma uskonnonopetus. Englanninopettaja kiersi kouluja, kisasimme aina kuka saa kantaa hänen ison ja painavan kelanauhurinsa.
Nyt kun tätä miettii vuosikymmeniä myöhemmin niin nyky-Suomessa pitäisi laittaa lapsi johonkin helvetin kalliiseen yksityiskouluun että saisi samantasoista opetusta kuin mitä me köyhät maalaislapset saimme aikanaan ihan normaalisti.
Sinulle tiedoksi, että Suomessa ei ole helvetin kalliita yksityiskouluja. On vain oppilaille maksuttomia yksityiskouluja, ja hyvä niin.
Kouluilla on monenlaisia haasteita, mutta myös moni asia on paremmin. Opettajilla on enemmän ammattitaitoa ja erityisopettajan palvelut ovat kaikkien koulujen saatavilla. Omat lapseni ovat esimerkiksi saaneet ylöspäin eriytettyä opetusta, mitä omassa lapsuudessani kasarilla ja ysärillä ei missään tapauksessa suvaittu.
Unohtui mainita että jo tuolloin oli kiertävä erityisopettaja joka tuli kouluun pitämään lisäopetusta lukihäiriöisille. Käytännössä yksi opettaja 1-2 oppilaalle. Mutta jatka vain kakan kiillottamista.
No meillä ei ollut erityisopettajaa, ja lukihäiriöisille kävi aika huonosti myöhemmässä elämässä.
Jokainen puhuu täällä omien ja omien lastensa kokemuksien pohjalta. Valehdellako minun pitäisi, jotta se sopisi sinun maailmankuvaasi eikä olisi kakan kiillottamista?
Mulle ihan sama mitä teet. Jokainen Puu-Myllypuron vanhempi lähettäisi lapsensa minun lapsuuden ala-asteelle Itiksen sijaan jos voisi. Itseasiassa jokainen muukin kantisvanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kultaa muistot, ennen kaikki oli paremmin.
Lähtökohtainen taipumuksemme uskoa siihen, että omaelämäkerralliset muistikuvamme ovat totta. Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti.
90-luku. Luokat isoja, meteli jatkuvasti korviahuumaava. Kiusaamiseen puuttuminen ponnetonta. Yläasteella kaikenlainen häiriköinti vain sallittiin, koska keinoja puuttua ei ollut. Tarkkis oli vielä olemassa, mutta sinne päätyivät harvat, koska se oli koko ajan täynnä. Äärikeinona muurin kokoiset tarkkisopettajat kantoivat häiriköijän ulos luokasta, mutta siihen turvauduttiin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970/1980lukujen taitteessa kävin ala-asteen. Vanha idyllinen puukoulu. Oppilaita 5-7 per luokka, koko koulussa reilu 30 oppilasta. Kolme opettajaa 1-2, 3-4 ja 5-6 luokille. Oma keittäjä. Aamunavaus yleensä joku virsi. Joulujuhlassa evankeliuminäytelmä. Itse opetus ei sen kummemmin mitenkään erityisen uskonnollista, oli toki uskontotunnit missä käytiin läpi kristinuskon perusoppeja. Koulussa pari ortodoksia joilla oli erikseen oma uskonnonopetus. Englanninopettaja kiersi kouluja, kisasimme aina kuka saa kantaa hänen ison ja painavan kelanauhurinsa.
Nyt kun tätä miettii vuosikymmeniä myöhemmin niin nyky-Suomessa pitäisi laittaa lapsi johonkin helvetin kalliiseen yksityiskouluun että saisi samantasoista opetusta kuin mitä me köyhät maalaislapset saimme aikanaan ihan normaalisti.
Sinulle tiedoksi, että Suomessa ei ole helvetin kalliita yksityiskouluja. On vain oppilaille maksuttomia yksityiskouluja, ja hyvä niin.
Kouluilla on monenlaisia haasteita, mutta myös moni asia on paremmin. Opettajilla on enemmän ammattitaitoa ja erityisopettajan palvelut ovat kaikkien koulujen saatavilla. Omat lapseni ovat esimerkiksi saaneet ylöspäin eriytettyä opetusta, mitä omassa lapsuudessani kasarilla ja ysärillä ei missään tapauksessa suvaittu.
Tiedoksi sinulle että valehtelet. Kärjessä International School of Helsinki lukukausimaksu on 16000€.
Tuohan ei ole suomalaista opsia noudattava koulu, eli rinnastuu hallinnollisesti kotiopetukseen. Eikä myöskään ole ratkaisu 1980-luvun impivaaralaista kyläkoulua kaipaavalle, koska vain joka kuudes oppilas on suomalainen ja opetus englanniksi.
Niin, vielä parempaa on että suomalainen oppilas saa opetusta suomeksi ilman että luokassa on mölisevä S2-rikkaus. Ja luokkakoko 10 tai alle. Sellaista herkkua ei ole viimeisiä sinnitteleviä kyläkouluja lukuunottamatta enää missään Suomessa.
Meidän impivaaralaisen kunnan impivaaralaisen lukion tulokset oli aina valtakunnan tuloksien kärjessä. Silloin kun Suomikin oli PISA-tuloksien kärjessä.
Kyläkoulut on lopetettu käytännössä kaikkialta, missä taksimatkan saa järjestettyä järkevästi. Niitä kymmenen hengen luokkia et löydä enää juuri mistään. Toisaalta harvalla kylällä on sitä kymmentäkään lasta.
Ainakin täällä päin kyläkoulujen lopettamista on perusteltu lasten oikeudella saada pätevää opetusta. Oikeasti kysymys on rahasta.
Itse näkisin, että lähikoulun säilyminen on tärkeämpi asia kuin S2-prosentin laskeskelu niin kauan kuin enemmistö oppilaista pystyy seuraamaan suomenkielistä opetusta ja oppimaan. Sen verran tärkeää sosiaalisesti ja terveydellisesti on, että lapsi voi liikkua itsenäisesti kouluun ja kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970/1980lukujen taitteessa kävin ala-asteen. Vanha idyllinen puukoulu. Oppilaita 5-7 per luokka, koko koulussa reilu 30 oppilasta. Kolme opettajaa 1-2, 3-4 ja 5-6 luokille. Oma keittäjä. Aamunavaus yleensä joku virsi. Joulujuhlassa evankeliuminäytelmä. Itse opetus ei sen kummemmin mitenkään erityisen uskonnollista, oli toki uskontotunnit missä käytiin läpi kristinuskon perusoppeja. Koulussa pari ortodoksia joilla oli erikseen oma uskonnonopetus. Englanninopettaja kiersi kouluja, kisasimme aina kuka saa kantaa hänen ison ja painavan kelanauhurinsa.
Nyt kun tätä miettii vuosikymmeniä myöhemmin niin nyky-Suomessa pitäisi laittaa lapsi johonkin helvetin kalliiseen yksityiskouluun että saisi samantasoista opetusta kuin mitä me köyhät maalaislapset saimme aikanaan ihan normaalisti.
Sinulle tiedoksi, että Suomessa ei ole helvetin kalliita yksityiskouluja. On vain oppilaille maksuttomia yksityiskouluja, ja hyvä niin.
Kouluilla on monenlaisia haasteita, mutta myös moni asia on paremmin. Opettajilla on enemmän ammattitaitoa ja erityisopettajan palvelut ovat kaikkien koulujen saatavilla. Omat lapseni ovat esimerkiksi saaneet ylöspäin eriytettyä opetusta, mitä omassa lapsuudessani kasarilla ja ysärillä ei missään tapauksessa suvaittu.
Unohtui mainita että jo tuolloin oli kiertävä erityisopettaja joka tuli kouluun pitämään lisäopetusta lukihäiriöisille. Käytännössä yksi opettaja 1-2 oppilaalle. Mutta jatka vain kakan kiillottamista.
No meillä ei ollut erityisopettajaa, ja lukihäiriöisille kävi aika huonosti myöhemmässä elämässä.
Jokainen puhuu täällä omien ja omien lastensa kokemuksien pohjalta. Valehdellako minun pitäisi, jotta se sopisi sinun maailmankuvaasi eikä olisi kakan kiillottamista?
Mulle ihan sama mitä teet. Jokainen Puu-Myllypuron vanhempi lähettäisi lapsensa minun lapsuuden ala-asteelle Itiksen sijaan jos voisi. Itseasiassa jokainen muukin kantisvanhempi.
Minä taas olen saanut sen käsityksen, että te siellä Helsingissä olette nykypäivänä varsin tarkkoja uskonnon harjoittamisesta koulun alaisuudessa. Kun yksi virsi kevätjuhlassa saa jo aikaan raivareita, niin mitenkähän hyvin ottaisitte sen kaksi kertaa päivässä rukoilemisen, joka ainakin minulla oli arkea kyläkoulussa 1980-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luku. Luokat isoja, meteli jatkuvasti korviahuumaava. Kiusaamiseen puuttuminen ponnetonta. Yläasteella kaikenlainen häiriköinti vain sallittiin, koska keinoja puuttua ei ollut. Tarkkis oli vielä olemassa, mutta sinne päätyivät harvat, koska se oli koko ajan täynnä. Äärikeinona muurin kokoiset tarkkisopettajat kantoivat häiriköijän ulos luokasta, mutta siihen turvauduttiin harvoin.
90-luvun yläastelainen, suurin osa opettajista ja rehtori olivat naisia jotka piipittivät kuinka pojat on poikia ja pitää kehua ja ymmärtää vaikka ei osaakaan hommaa ja mies opettajia ei ollut kuin poikien liikunnassa ja just näillä tarkkisluokilla. Ja sillä yhdellä eritysopella jolla kävin kaikki pyyhki lattiaa, kun tämä oli vastavalmistunut nainen joka horisi sitä akateemisten kirjoittamaa humpuukia.
Kasarilla-ysärillä kävin peruskoulua ja just tuo oli se meidänkin koulun / luokan tilanne eli oppilaat istui hiljaa ja viittaamalla sai puheenvuoron, opettajaa tervehdittiin nousemalla seisomaan tunnin aluksi ja koulussa oli turvallinen tunnelma. Juurikin noiden sääntöjen takia joita myös käytännössä kaikki noudatti niin välitunneilla kuin ruokalassakin. Yläasteella koulussa oli tarkkis mutta ei ne tarkkislaisetkaan mitenkään häiriköiviä tai äänekkäitäkään olleet jos vaikka vertaa ihan vaan nykypäivän menoon esim julkisissa. Röökillä kävivät koulualueen ulkopuolella ja oli siellä muutama tavisluokkalainenkin, mutta tuotakin valvoi välituntivalvojat eli opettaja kiersi myös nuo röökipaikat ja siitä tuli sanktioita että poistui koulun alueelta. En tiedä tuliko tuosta röökinpoltostakin jotain.
Luokalla (ja koko koulussa) oli aika tasan saman verran tyttöjä ja poikia. Suurin osa keskitasoa eli sellaisia kasin oppilaita ja muutama liki kympin sekä vastaavasti muutama seiskan. Kenellekään ei kuitenkaan ollut koskaan mitään pelkoa ehdoista saati luokalle jäämisestä joka tuolloin oli ihan oikeasti olemassa oleva juttu. Mitään säälivitosia ei tosiaan jaeltu.
Tuo purran muistelu "eliittikouluista" oli ihan totta. Silloin eliittikouluja oli kaikki verrattuna nykyaikaan vaikka oli jo silloin ressut ja sykit sun muut. Ne oli ihan omassa luokassaan.
En ymmärrä miksi tuo loistava peruskoulu piti tuhota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970/1980lukujen taitteessa kävin ala-asteen. Vanha idyllinen puukoulu. Oppilaita 5-7 per luokka, koko koulussa reilu 30 oppilasta. Kolme opettajaa 1-2, 3-4 ja 5-6 luokille. Oma keittäjä. Aamunavaus yleensä joku virsi. Joulujuhlassa evankeliuminäytelmä. Itse opetus ei sen kummemmin mitenkään erityisen uskonnollista, oli toki uskontotunnit missä käytiin läpi kristinuskon perusoppeja. Koulussa pari ortodoksia joilla oli erikseen oma uskonnonopetus. Englanninopettaja kiersi kouluja, kisasimme aina kuka saa kantaa hänen ison ja painavan kelanauhurinsa.
Nyt kun tätä miettii vuosikymmeniä myöhemmin niin nyky-Suomessa pitäisi laittaa lapsi johonkin helvetin kalliiseen yksityiskouluun että saisi samantasoista opetusta kuin mitä me köyhät maalaislapset saimme aikanaan ihan normaalisti.
Sinulle tiedoksi, että Suomessa ei ole helvetin kalliita yksityiskouluja. On vain oppilaille maksuttomia yksityiskouluja, ja hyvä niin.
Kouluilla on monenlaisia haasteita, mutta myös moni asia on paremmin. Opettajilla on enemmän ammattitaitoa ja erityisopettajan palvelut ovat kaikkien koulujen saatavilla. Omat lapseni ovat esimerkiksi saaneet ylöspäin eriytettyä opetusta, mitä omassa lapsuudessani kasarilla ja ysärillä ei missään tapauksessa suvaittu.
Unohtui mainita että jo tuolloin oli kiertävä erityisopettaja joka tuli kouluun pitämään lisäopetusta lukihäiriöisille. Käytännössä yksi opettaja 1-2 oppilaalle. Mutta jatka vain kakan kiillottamista.
No meillä ei ollut erityisopettajaa, ja lukihäiriöisille kävi aika huonosti myöhemmässä elämässä.
Jokainen puhuu täällä omien ja omien lastensa kokemuksien pohjalta. Valehdellako minun pitäisi, jotta se sopisi sinun maailmankuvaasi eikä olisi kakan kiillottamista?
Mulle ihan sama mitä teet. Jokainen Puu-Myllypuron vanhempi lähettäisi lapsensa minun lapsuuden ala-asteelle Itiksen sijaan jos voisi. Itseasiassa jokainen muukin kantisvanhempi.
Minä taas olen saanut sen käsityksen, että te siellä Helsingissä olette nykypäivänä varsin tarkkoja uskonnon harjoittamisesta koulun alaisuudessa. Kun yksi virsi kevätjuhlassa saa jo aikaan raivareita, niin mitenkähän hyvin ottaisitte sen kaksi kertaa päivässä rukoilemisen, joka ainakin minulla oli arkea kyläkoulussa 1980-luvulla.
Siitä saisi kyllä hyvää tositelevisiomatskua. Helsinkiläiset helikopterivanhemmat vs. kansakoulunopettajat.
Vanhempi kyselee pescolaktovegetaarista vaihtoehtoa ja opettaja pistää lapsen syömään kertaalleen oksennetun ruoan.
Vierailija kirjoitti:
Ala-aste kymmenen oppilaan luokissa. Ensimmäinen ei-kantis tuli vastaan yläasteella (vittumainen kiusaajaromani). Ainuttakaan nee ke riä tai äh lä miä ei ollut peruskoulussa eikä lukiossa. Aloitin koulun 1978.
Meidän 8 oppilaan luokassa oli se paremman perheen tyttö, joka keräsi sen hovin ympärilleen ja katsoi muita nenänvartta pitkin ja antoi lempeästi hymyillen ymmärtää, että olet täysi nolla ja sitä katsottiin läpi sormien.
1980-luvun loppu ja 90-luvun alku. Ala-asteella luokalla noin 20 oppilasta ja opettajana lähellä eläkeikää oleva mummo. Todella muodollinen ja kovakin kuri, tunneilla ei ollut häiriöitä. Välitunnilla tappeluita ja vastaavaa kuitenkin oli. Yläasteella luokkakoko edelleen parikymmentä oppilasta, mutta joillakin tunneilla luokat sekoittuivat toisten kanssa. Oppitunnit pääasiassa rauhallisia, opettajina kokeneita pitkän linjan tyyppejä. Välitunnit levottomia ja usein luokan edessä odottelut. Mielestäni ihan tavallista menoa, en ollut kiusattujen enkä kiusaajien porukoissa.
1971 aloitin koulun ja kirjoitin jo tuossa aiemminkin, mutta tuli mieleen lisää juttuja.
Kouluruoka oli aivan loistavaa. Ala-asteella oli pikkukoulussa oma keittäjä . Alakoulussa muuten oli välipalakin iltapäivällä. Jotain jogurttia tai karjalanpiirakkaa, hedelmää tms. Yläluokillakin 300 oppilaan koulussa oli oma keittiö ja ruoka tehtiin koululla. Ei kuskattu mistään ja eineksiä ei ollut vaan ruoka koulun keittolassa tehtyä
Ärrävikaan annettiin tukiopetusta, samoin s-vikaan. Puheterapeutti kävi koululla kerran viikossa sekä ylä- että alaluokilla. Tukiopetusta oli sekä ala- että yläkoulussa. Sitä sai joko opettajan määräyksestä tai sai ilmoittautua myös vapaaehtoisesti. Lyhyempien koulupäivien jälkeen, kaksi tuntia kerrallaan. Yläasteella oli asuntola, siellä asui muutamia joilla pitempi koulumatka. Syrjäseudulla osalla saattoi olla matka jopa 70 km yhteen suuntaan.
Huono puoli tuohon aikaan oli, että opettajat ummistivat välituntivalvonnassa ihan täysin silmänsä kiusaamiselta. Mitään ei tehty, ellei tullut jotain fyysistä vahinkoa. Henkiseen kiusaamiseen, syrjintään ja haukkumiseen ei kukaan koskaan oikeasti puuttunut
Luokassamme ei ollut 80-luvulla mitään pahoja kiusaamisia. Jos ei tunne olevansa kiusattu, ei ole sitä. Jos vaikka selän takana vaan puhutaan.
En sano ettei sellaista ollut ollenkaan.
Yksi ongelmatapaus hyökkäsi kerran kimppuun. Raukkamsista ja säälittävää.