Lue keskustelun säännöt.
Lopen kyllästynyt olemaan "johtaja" parisuhteessa
30.07.2026 |
Seurusteltu nyt vajaa vuosi ja ikää ihan mallia aikuisia.
Mies ei koskaan sano mistään mielipiteitään, kaikki sopii. Minä joudun olemaan suhteessa se päättäjä joka asiassa. Mitä syödään, mihin mennään ja mies ei kun myötäilee. Olen sanonut, että ottaisi mut mukaansa omiin juttuihinsa, mutta kun niitä ei näytä olevan.
Tulee aina mun luo, eipä ehdottele edes hänen luonaan olemista. Mun pitää aina ilmoittaa, että nyt mä tuun sun luo. Hiippailee mun kotona, seisoo tumput suorana eteisessä kun pitäisi lähteä vaikka uimaan.
Mies on kiltti, uskollinen, komea mutta olen niin täynnä tätä johtajana olemista. Haluaisin että mies sanoisi edes joskus että nyt tehdään näin tai järjestäisi vaikka yllätystreffit oma-aloitteisesti. Mutta ei, odottaa vaan mitä mä haluan ja sanon. Vaikka sanoisin, että mennään seisoon metsään susimaaliksi, varmaan lähtisi.
Mikä ihme nykymiehiä oikein vaivaa?
Kommentit (15)
Noh nyt tiedät miltä monesta miehestä tuntuu parisuhteessa AP. En ole vieläkään löytänyt kaupan hyllyltä sitä 'jotain' mitä syötäisiin aina. Osaisitko neuvoja, että mistä hyllyvälistä sitä löytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh nyt tiedät miltä monesta miehestä tuntuu parisuhteessa AP. En ole vieläkään löytänyt kaupan hyllyltä sitä 'jotain' mitä syötäisiin aina. Osaisitko neuvoja, että mistä hyllyvälistä sitä löytyy?
Hernekeittoa
En tiedä mikä vaivaa, kun en tiedä edes mikä omaa miestä vaivaa, haukkuu minua lähes viikottain näin "selvä pomo, okei pomo, tehdään niin pomo", mielestäni tällaisella miehellä on alemmuuskompleksi jota voisi yrittää hoitaa terapiassa eikä kotona. Terveisin pomo
Eipähän miehesi vonkaa sitten seksiäkään. Usein miehet kuulemma oikein painostaa mutta teidän suhteessa sinä päätät, että se on kerran vuodessa joulusaunan jälkeen.
Lihavilla on yleensä tuollaisia taipumuksia. Mies huomannut että parempi myötäillä niin välttää draaman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaivaa se että yhteiskunta vihaa maskuulinisuutta. Saitte mitä halusitte. Eipähän ole mustasukkainen tai muuta voit pettää ja kohdella ihan lapasena. Feminismi voitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse. Itse 15v parisuhteessa sietänyt tätä ihan liikaa. Käydään terapiassa ja ollaan viimeisen puolen vuoden sikana melkein erottu monta kertaa. Mutta näen kuinka tosissaan mies yrittää. Ja joudun muuttumaan tässä tosi paljon itsekin. Yllättävän paljon. Mies on hyvä ja rakastan häntä, elämämme on niin kietoutunut yhteen etten haluaisi eroa
Näen valoa tunnelin päässä mutta jos olisin tiennyt miten repivää tämä on, en tekisi tätä uudellen.
Tuhannen taalan neuvo: ota suoraan hyvä, älä yritä sietää tai korjata huonoa. Lupaan että se on todella vaihtaa ellei mahdotonta ja tulet hajottamaan itseäsi prosessissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuollainen passiivisuus olisi kuormittavaa. Saat sen vetovastuun kaikesta tekemisestä, mitään uutta tai kiinnostavaa ei toisella ole tarjota.
Parisuhteessa on minulle tärkeätä, että toinen avaa omaa maailmaansa ja pääsee sinne osalliseksi ehkä kokemaan jotain asioita, mitkä ei nyt ihan oma juttu ole, mutta voi olla jopa ihan hauskaa.
Parisuhteessa, minun mielestäni, on olennaista, että voi vastavuoroisesti kommunikoida, tehdä juttuja, oppia toisesta ja sitä kautta ehkä saada elämäänsä muutakin sisältöä kuin ne omat pinttyneet tavat.
Jos toinen on vain joo joo -tyyppi, ei suhde anna hirveästi mitään. Joilekin toki sopii.
Vierailija kirjoitti:
Juokse. Itse 15v parisuhteessa sietänyt tätä ihan liikaa. Käydään terapiassa ja ollaan viimeisen puolen vuoden sikana melkein erottu monta kertaa. Mutta näen kuinka tosissaan mies yrittää. Ja joudun muuttumaan tässä tosi paljon itsekin. Yllättävän paljon. Mies on hyvä ja rakastan häntä, elämämme on niin kietoutunut yhteen etten haluaisi eroa
Näen valoa tunnelin päässä mutta jos olisin tiennyt miten repivää tämä on, en tekisi tätä uudellen.
Tuhannen taalan neuvo: ota suoraan hyvä, älä yritä sietää tai korjata huonoa. Lupaan että se on todella vaihtaa ellei mahdotonta ja tulet hajottamaan itseäsi prosessissa
Niin, se on hyvä joskus herätä ja huomata että itsessäkin voi olla vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse. Itse 15v parisuhteessa sietänyt tätä ihan liikaa. Käydään terapiassa ja ollaan viimeisen puolen vuoden sikana melkein erottu monta kertaa. Mutta näen kuinka tosissaan mies yrittää. Ja joudun muuttumaan tässä tosi paljon itsekin. Yllättävän paljon. Mies on hyvä ja rakastan häntä, elämämme on niin kietoutunut yhteen etten haluaisi eroa
Näen valoa tunnelin päässä mutta jos olisin tiennyt miten repivää tämä on, en tekisi tätä uudellen.
Tuhannen taalan neuvo: ota suoraan hyvä, älä yritä sietää tai korjata huonoa. Lupaan että se on todella vaihtaa ellei mahdotonta ja tulet hajottamaan itseäsi prosessissaNiin, se on hyvä joskus herätä ja huomata että itsessäkin voi olla vikaa.
Mun entinen kaveri valitti miehestään päivät pääksytysten eikä tajunnut sentin vertaa ettei hänkään mikään ihanuus ole. Ihmetteli myös miksi hän on aina ainut joka pitää kaverisuhteita yllä. No mikähän olis yhdistävä tekijä näissä?
Naisetkin ovat usein tällaisia passiivisia johdettavia. Kun johtaa, kommentoidaan määräilijäksi ja kun ei johda, mitään ei koskaan tapahdu.
Tuota joko pitää jaksaa, mikä on vuosikymmeniä todella raskasta, tai tehdä jotain muuta. Mielelläni olisin välillä johdettavakin, mutta kun sitä johtamistakaan ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko keskustellut miehesi kanssa tästä? Voi olla että kyseessä on hänen luonteensa ja siihen ei auta muu kuin vaihtaa miestä.