Lopen kyllästynyt olemaan "johtaja" parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Lihavilla on yleensä tuollaisia taipumuksia. Mies huomannut että parempi myötäillä niin välttää draaman. 

Aloituspostauksessa miehen sanottiin olevan komea, ei lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh nyt tiedät miltä monesta miehestä tuntuu parisuhteessa AP. En ole vieläkään löytänyt kaupan hyllyltä sitä 'jotain' mitä syötäisiin aina. Osaisitko neuvoja, että mistä hyllyvälistä sitä löytyy?

Eli kun mies lähtee ruokakauppaan, naisen pitää tehdä hänelle yksityiskohtainen lista valintapäätöksineen etukäteen ja jos ei tee nainen on se perässä vedetyävä vetelys? Just.

Varmaan kyseessä on tilanne, että sillä naisella ei ole koskaan mitään mielipidettä mitä syötäisiin. Ei niin, että yhdellä kerralla ei ole. Tietenkin sitten sekin mitä mies sitten keksii on väärin, kun kotiin tullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä vuonna päätin lopettaa johtamasta. Seurauksena oli se, että ekana vuonna ei esimerkiksi vietetty joulua ollenkaan. Mies kysyi jouluaattona töihin lähtiessään, onko tänään jouluaatto. En viitsinyt vastata. Seuraavana jouluna luki viikko ennen joulua työvuorolistaansa ja mutisi, että hän on töissä koko joulun. Kolmentena vuonna heräsi jo sen verran aikaisin, että toivoi jopa aaton vapaaksi. Jouluruuasta kysyi 23.12. kello 18 illalla ja lähdettiin sitten kauppaan. Voin kertoa, että ei ollut kummoinen joulupöytä tuona vuonna. Neljäntenä vuonna toivoi aaton vapaaksi, selvitti jopa aattona sukulaisilleni menemistä ja lahjatoiveita ja osallistui lahjojen ja jouluruokien ostoon. Lahjojen paketoinnin keksi, kun kello oli illalla jo aaton puolella. Aattona tiesi tasan tarkkaan, mihin aikaan sukulaisiin piti lähteä. Kun vihdoin vaivautui parkkipaikalle autoon, nousin autosta ja hengittelin useamman minuutin pakkasilmaa, jotta kykenen raivoltani istumaan autossa matkan ajan. Ilmeisesti tajusi jotain, koska vei uuden vuoden ja joulun välissä yllätystreffeille. Mittani oli kuitenkin täynnä, ja päätin suhteen ihmiseen, joka ennen suhteemme alkua piiritti minua kuukausikaupalla ja teki harvinaisen selväksi, että haluaa olla kanssani. Jopa siinä määrin, että kerroin hälle, että jos sama homma jatkuu, meistä ei tule mitään. Välillä on näin jälkikäteen käynyt mielessä, että taisi olla pelkkää teatteria koko homma.

Meillä mies oli kutsunut kaveripariskunnan grillaamaan. Tarjottiin pelkkää kuivaa pihviä kun mies ei ollut tajunnut että pihvi tarvitsee lisukkeena, kastikkeen yms. Ja keliaakikko-vieraille kaljaa tai hanavettä :D

Arvaa oliko meillä siivottu? Ei. Häpesin silmät päästä kun naisen syyksihän se lankeaa mutta mies järjesti juhlat eikä delegoinut mulle yhtään mitään.

Miksi pihvi tarvitsisi lisukkeita? Poikien illassa on monta kertaa syöty pelkkää grillattua lihaa ja kaikki on olleet oikein tyytyväisiä ja iloisella mielellä. Tietysti kaljaa ja hanavettä on ollut tarjolla sekä lihan kanssa että saunassa.
Jos pihvi oli kuivaa, sitä paistettiin liian kauan. Oikein paistettu pihvi on mehukas ja tarvitsee vain suolaa ja pippuria kaveriksi.

Veikkaan, että miehesi ja kaveripariskunnan miehen mielestä oli oikein mukava ilta, eikä kumpikaan edes huomannut ettei ollut siivottu.

Niin. Poikien illassa. Jostain syystä kun mukana on yksikin nainen, poikien odotukset illalle ovat ihan erilaiset. Ei kelpaa ylimeno siitä, mistä aita on matalin. Mitään sen eteen ei kuitenkaan tehdä, koska nainen.

Joskus sitä miettii, miksi jotkut miehet oikein yrittämällä yrittävät tehdä itsestään täysin tarpeettomia ja sitten kuitenkin kaipaavat parisuhdetta.

Eiköhän tuokin ilta ollut miesten mielestä oikein onnistunut. Ainoa, kenellä oli valittamista, oli nainen.

Ja naisen tunteilla ei ole väliä? 

Vierailija kirjoitti:

Tää metatyö on vaan keksitty sana millä voidaan selittää sohvalla puhelimen kanssa istuskelu. Siinä voi vaikka parikin tuntia mennä rouvalla putkeen ja lastenhoito on muiden vastuulla. Ja aamulla lapset isälle joka päivä. Voi nukkua pitkää. Kun tuijottaa puhelinta aamuyölle. Mutta tekee varmaan metatyötä. Herätessä valittaa että väsyttää mutta kiukustuu kun huomauttaa että ei kannata olla puhelimella aamuyöhön asti. 

 

Siinä on hyvä keksiä reissuja perheelle kun pienet lapset heräävät kuuden jälkeen ja voitaisiin lähteä jonnekin. Mutta ei, äti venyy sängyssä ja suuttuu verisesti jos lähdetään ilman häntä. Olen kyllä tehnyt niin että lähdetään kuitenkin, ei jaksa odotella että reipastuu.

Sun puoliso kuulostaa masentuneelta. Ja siltä että sillä on kylmä ja tunteeton puoliso

Myös meillä näin. Oli jopa ihan kutkuttavaa tutustua puolisoon ns uudelleen sen jälkeen kun pinnalle alkoi tulla hänen omia näkemyksiä ja tapoja tehdä. Muuttui ihmisenäkin eloisammaksi ja värikkäämmäksi

Minä olen tullut pehmeämmäksi ja hyvällä tavalla tyhmemmäksi silloin kun ei tarvi olla valpas 

Vierailija kirjoitti:

Niin, nämä on vähän molemminpuolista dynamiikkaa useimmiten. Toiselle pitää myös antaa tilaa johtaa ja olla nälvimättä lopputuloksia. Tärkeää on myös keskustella niistä tarpeista, ei dynamiikat muutu ilman aktiivista otetta.

 

Meillä oli joskus vähän samaa, minä päätin ja suunnittelin lähes kaiken. Aloin väsyä siihen, koska jo työkseni johdan ja saan olla jatkuvasti tekemässä päätöksiä ja linjauksia, vapaa-ajalla en enää jaksa koko ajan sitä samaa. Keskusteltiin tästä ja nykyään mies suunnittelee enemmän. Vaatii myös sen että aluksi tietenkin alkaa tulla ne vanhat tavat sieltä esille niin itsekin tietoisesti pyristelee niistä pois, ei ala jyrätä uudestaan. Pitää myös sietää sitä että asiat ei mene omalla tavalla.

Tähän siis vastasi edellinen

Vierailija kirjoitti:

"Eu ole noin vaikeaa. Metatyö on suunnittelua, organisointia, aikataulutusta ja kilpailutusta. Se, että vaimosi on laiska ei liity asiaan mitenkään. Ja kaikki naapurit toivovat ettette lähde klo 6 mihinkään."

 

Metatyötä siis tulee tehtyä itsekin näköjään paljon. Mutta ei siitä numeroa tule tehtyä. Vaimo on laiska, tai ehkä jotenkin mielenterveys alkaa heittämään. Eihän tuo keskustella halua asioista. Naapureita ei varmaan kiinnosta mihin aikaan meillä herätään tai liikutaan. Tuskin tietävät milloin meillä mitäkin tapahtuu. Toki emme asukaan missään kerrostalossa. Naapuri asuu noin kolmensadan metrin päässä

Pysähtykää. Tarinan äidillä on selvästi hätä 

Toiset tykkää olla perävaunuja. Tuskin tulee tuosta muuttumaan eli kun hänen luonteensa sua ahdistaa, niin ehkä teitä ei ole tarkoitettu yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Myös meillä näin. Oli jopa ihan kutkuttavaa tutustua puolisoon ns uudelleen sen jälkeen kun pinnalle alkoi tulla hänen omia näkemyksiä ja tapoja tehdä. Muuttui ihmisenäkin eloisammaksi ja värikkäämmäksi

Minä olen tullut pehmeämmäksi ja hyvällä tavalla tyhmemmäksi silloin kun ei tarvi olla valpas 

Miten tää muutos lähti tapahtumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös meillä näin. Oli jopa ihan kutkuttavaa tutustua puolisoon ns uudelleen sen jälkeen kun pinnalle alkoi tulla hänen omia näkemyksiä ja tapoja tehdä. Muuttui ihmisenäkin eloisammaksi ja värikkäämmäksi

Minä olen tullut pehmeämmäksi ja hyvällä tavalla tyhmemmäksi silloin kun ei tarvi olla valpas 

Miten tää muutos lähti tapahtumaan?

Löysin David Scnarchin kirjat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juokse. Itse 15v parisuhteessa sietänyt tätä ihan liikaa. Käydään terapiassa ja ollaan viimeisen puolen vuoden sikana melkein erottu monta kertaa. Mutta näen kuinka tosissaan mies yrittää. Ja joudun muuttumaan tässä tosi paljon itsekin. Yllättävän paljon. Mies on hyvä ja rakastan häntä, elämämme on niin kietoutunut yhteen etten haluaisi eroa

Näen valoa tunnelin päässä mutta jos olisin tiennyt miten repivää tämä on, en tekisi tätä uudellen.

Tuhannen taalan neuvo: ota suoraan hyvä, älä yritä sietää tai korjata huonoa. Lupaan että se on todella vaihtaa ellei mahdotonta ja tulet hajottamaan itseäsi prosessissa 

Niin, se on hyvä joskus herätä ja huomata että itsessäkin voi olla vikaa. 

Mun entinen kaveri valitti miehestään päivät pääksytysten eikä tajunnut sentin vertaa ettei hänkään mikään ihanuus ole. Ihmetteli myös miksi hän on aina ainut joka pitää kaverisuhteita yllä. No mikähän olis yhdistävä tekijä näissä? 

Eli olit samanlainen lapanen kuin kaverisi mieskin. Ei löytynyt edes sisua sanoa "älä soita tänne enää koskaan", jos et halunnut kyseisen riivinraudan seurassa ikinä olla.

Kummasti ne parisuhdeongelmat lakkaa, kun ei ole parisuhteessa. Mutta kai se on jokin biologinen "pakko" olla jonkun kanssa ja sitten valittaa siitä. Ja jos ei ole kumppania, niin "pakko" valittaa kumppanin puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juokse. Itse 15v parisuhteessa sietänyt tätä ihan liikaa. Käydään terapiassa ja ollaan viimeisen puolen vuoden sikana melkein erottu monta kertaa. Mutta näen kuinka tosissaan mies yrittää. Ja joudun muuttumaan tässä tosi paljon itsekin. Yllättävän paljon. Mies on hyvä ja rakastan häntä, elämämme on niin kietoutunut yhteen etten haluaisi eroa

Näen valoa tunnelin päässä mutta jos olisin tiennyt miten repivää tämä on, en tekisi tätä uudellen.

Tuhannen taalan neuvo: ota suoraan hyvä, älä yritä sietää tai korjata huonoa. Lupaan että se on todella vaihtaa ellei mahdotonta ja tulet hajottamaan itseäsi prosessissa 

Niin, se on hyvä joskus herätä ja huomata että itsessäkin voi olla vikaa. 

Mun entinen kaveri valitti miehestään päivät pääksytysten eikä tajunnut sentin vertaa ettei hänkään mikään ihanuus ole. Ihmetteli myös miksi hän on aina ainut joka pitää kaverisuhteita yllä. No mikähän olis yhdistävä tekijä näissä? 

Eli olit samanlainen lapanen kuin kaverisi mieskin. Ei löytynyt edes sisua sanoa "älä soita tänne enää koskaan", jos et halunnut kyseisen riivinraudan seurassa ikinä olla.

Mikä sanaparissa ENTINEN KAVERI on vaikea ymmärtää? Mistä sinä tiedät mistä me ollaan puhuttu ennen kuin lähdin kävelemään?

Vierailija kirjoitti:

Noh nyt tiedät miltä monesta miehestä tuntuu parisuhteessa AP. En ole vieläkään löytänyt kaupan hyllyltä sitä 'jotain' mitä syötäisiin aina. Osaisitko neuvoja, että mistä hyllyvälistä sitä löytyy?

Ainakin minä olen meillä päävastuussa siitä ruokakaupassa käymisestä ja ruoanlaitosta sekä sitä edeltävästä syömisten suunnittelusta. Sen kerran kun mies menee kauppaan, haluan vain "jotain" sen takia että saisin itse sillä kertaa oikeasti vapautuksen tästä jatkuvasta ajatustyöstä. Mies voisi silloin miettiä, ideoida ja laittaa sen ruoan. Tai ostakoon noutoruokaa jos ruoanlaitto ei luonnistu. En ole nirso, en vain aina ja joka päivä halua suunnitella meidän jokaista ateriaa kun suhteessa on toisellakin ihmisellä aivot ja kyky hankkia ruokaa.

t. N