Lue keskustelun säännöt.
Uusin Meidän Perhe-lehti ja "1 ei tunnu omalta"-juttu, mikä sen pointti oli/on?
05.01.2012 |
Toivottomuus ja ahdistus, synkkyys?
Ekana luin sen käänäten sivua että juttu jatkuu ja fiilis hieman muuttuu, mutta ei, se teksti onkin vain sen muutaman lyhyen kappaleen ja kaikesta huokuu synkkyys ja toivottomuus, kuolemakin.
En ymmärrä, meni ilm vähän ohi koko jutun ydin vaikka ihan olen täyspäinen ja kokenut ja elänkin juuri väsyttävää ja ahdistavaa aikaa itsekin...
Tökstöks vaan.
Kommentit (8)
mutta ei kai ne sentään kerro KUKA niistä lapsista tai miksi ei tunnu omalle? Kuulostaa jotenkin pahalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai nimenomaan pointti on kuvassa. Myöhemminhän lehdessä on pieni juttu valokuvaajasta, joka vapaaehtoistyönään on kuvannut perheitä, joissa on sairaita lapsia.
Mulle ei kyllä jutusta jäänyt toivoton olo, vaan ennemminkin jälleen ihmettelen sitä, mihin kaikkeen ihminen pakon edessä venyy. Ja välittyyhän jutusta kuitenkin se, kuinka kaikki lapset ovat rakkaita.
joka kuvaa vakavasti sairaita lapsia. Olisi ollut ehkä ymmärrettävämpi aukeama yhdessä tämän toisen kanssa.
Minusta se oli rehellisyydessään pysäyttävä juttu ja kuva oli todella hieno.
Mutta mietin,että miltä lapsesta myöhemmin tuntuu kuulla / lukea tuota juttua? Kun ei tunnu omalta.
Tämä oli aluksi vähän vaikea tulkita mutta minusta meni niin, että tämä yksi lapsi oli toinen perheen kaksostytöistä ja oli joutunut olemaan syntymästään asti sairaalassa pitkään. leikkauksissa yms. ja tukeutui helpommin hoitajiin kuin äitiinsä. Lopulta pääsi kotiin, mutta muu perhe (toinen kaksosista + kaksi vanhempaa lasta) olivat tottuneet jo elämään ja rutiineihin ilman tätä tyttöä. Tuli lasten mustasukkaisuuskohtauksia yms. muuta..
Pointtina minusta kuitenkin että vanhemmat pelkäsivät lapsensa puolesta niin paljon etteivät uskaltaneet kunnolla "kiintyä" ja kun lapsi lopulta saatiin kotiin, mies sai vihdoin luvan itseltään "romahtaa" kun oli kantanut tuota pelkotaakkaa hartioillaan. Lapset nyt reagoi uuteen perheenjäseneen kukin mitenkin ja perheen äidillä on ristiriitaisia tunteita ja suojamekanismi, uskaltaako jo ruveta rakastamaan kuin omaa lastaan vai vain kuin hoitolasta (joka siis voidaan viedä pois). Lapsi oli tavallaan sairaalan, siellä hänestä pidettiin huoli. Äidillä oli myös suuri pelko kaikkien lapsien puolesta vastoinkäymisten johdosta.
Lopuksi jutussa oli vielä tärkein lausahdus " Rakastan lastani yli kaiken". Eli rakastaa kuitenkin tätä lastaan niin paljon ettei uskalla sitä itselleen myöntää menettämisen pelossa.
En tiedä selventikö tämä mitään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä sen ymmärsin ja tajusin.
ap
Eivät varmaan käy täällä lukemassa...
toimittaja
Mutta ilmeisesti kyseessä oli juttu kuvasta. Eli kuva ja siitä kertova lyhyt tarina. Kuvassahan oli neljä lasta ja idea oli, että yksi näistä lapsista ei vaan tunnu omalta. Olen lukenut tästä perheestä kirjan ja tämä juttu tuntui ehkä juuri sen vuoksi aika provosoivalta ja inhottavalta lyhykäisyydessään.