Lue keskustelun säännöt.
Ystävät eivät jaksa matkustaa luokseni - onko muilla tällaista?
26.07.2026 |
Minulla on ollut tämä ongelma oikeastaan koko aikuisikäni: jos asumme eri paikkakunnilla ystäväni kanssa, ei ystävä jaksa matkustaa luokseni. Näemme silloin, kun minä matkustan ystävän asuinpaikkakunnalle. Osa ystävistäni ei ole koskaan käynyt nykyisessä kodissani, vaikka olen asunut täällä jo vuosia. Eivät tule kylään, jos kutsun. Toivottelevat kyllä tervetulleeksi heidän luokseen käymään. Kiittelevät vain, että onpa kiva kun minä jaksan matkustaa heidän luokseen. On alkanut jo väsyttää tämä touhu. Matkustaminen ei ole ilmaista, se vie aikaa ja olisi kiva joskus vastavuoroisesti nähdä kotonani. Ja rehellisesti sanottuna tulee myös olo, ettei minua arvosteta, jos luokseni ei vaivauduta matkustamaan edes joskus.
N32
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Tulipa vielä mieleen sekin, että jos on lemmikkejä, niin jo niille hoitajan/hoitopaikan saaminen voi olla vaikeaa. Mä olen aina onnistunut saamaan, jos kyse on ollut mun työmatkoista tai sairastumisista. Mulla on ollut elämäni aikana 2 isokokoista koiraa eikä niitä olisi voinut ihan kenelle vaan antaa hoidettavaksi. Kerran erehdyin antamaan yhden ulkoilutuskerran verran siskolleni ekan koirani hoidettavaksi. Alaskanmalamuutti. Siis sellainen kuormanvetokoira, joka ilman treenaamistakin vetää kevyesti 700 kg perässään. Sellaisen koiran ja hihnan päässä olevan ihmisen välillä pitää olla sellaiset "maneerit", että koira tietää, milloin pitää vetää ja milloin ei. Ei sellaista koiraa voi ihan kenelle tahansa antaa hoitoon.
Mä kyllä ymmärrän tuon vastavuoroisuuden tarpeen, mutta koko ikäni autottomana ja ajokortittomana en ole kyennyt tapaamaan kaukana asuvia ystäviäni, jos niihin reissuihin ei ole liittynyt mitään muuta kuin vain ystävän tapaaminen. Nyt olan pari kuukautta ollut koiraton ja kissalleni saisin varmaan seinänaapurinkin sitä pariksi päiväksi hoitamaan. Siis kerran päivässä laittamaan kissalle märkäruokaa. Kuivaruokaahan voi laittaa vaikka koko paketin kerrralla.
Muistan, kun mun lukioaikainen "bestis" muutti 1980-luvun alussa Chileen. Kaukopuhelutkin maksoi hunajaa ja oravannahkoja. Mitään somea ei vielä ollutkaan. Jonkin aikaa kirjoiteltiin kirjeitä etanapostilla, mutta kumpikin meistä löysi uusia ystäviä lähempää. Lopulta yhteys katkesi kokonaan. Hän palasi takaisin Suomeen, mutta yhteystietoja ei enää ollut. Kunnes pari vuotta sitten löysi mut Facebookista vanhan oppikoulun ryhmästä. Ja ollaan tavattu. Viimeksi muutama viikko sitten.
Täytän syksyllä 65 v ja ajattelen niin, että meidän jokaisen elämä muuttuu ja aina ei muutu ystävän kanssa samaan suuntaan. Ystävällä voi olla varaa lennellä ihan mihin vaan ympäri maapalloa ja niin usein kuin haluaa. Se toinen taas joutuu laskemaan tarkkaan, mitä on varaa ostaa lapsilleen ruokakaupasta.Joskus kipeältä tuntuu se, että ystävällä on rahaa, mutta ei halua käyttää sitä kanssasi näkemiseen. Sen sijaan, että ostaisi ne bussiliput luoksesi, niin sanoo, että on liian kallista ja ei jaksa. Sitten matkustetaan muiden kanssa Kreikkaan tai hotellilomalle Helsinkiin. Niihin rahaa riittää.
Mutta ehkä oletkin hänelle enää vain kaveri etkä enää ystävä? En tiedä, miten tämän nyt sanallisesti oikein muotoilisi. Joskus joistain ihmisistä vaan tulee läheisempiä ja jotkut jää kauemmaksi. Mä halusin viime syksynä Irlantiin eikä yhdelläkään ystävälläni olisi ollut varaa siihen reissuun. Joten menin siskopni kanssa, koska hänellä oli varaa. Mun mielestä ystävyys ei ole mikään pakkoavioliitto, jolloin et voi toteuttaa omia toiveitasi vaan sen Dublinin lennon sijasta olisi pitänyt käyttää nekin rahat lentoihin Rovaniemelle.
En tiedä, miksi ystäväsi ei pyytänyt sua mukaansa Kreikkaan. Oletteko jo etääntyyneet niin, ettei hän uskonut sun haluavan investoida teidän yhteiseen Kreikan matkaanne? Vai oletteo hän, että sulla ei ole varaa Kreikan matkaan?Sekin on kurjaa, jos on ollut toiselle ystävä ja toinen alentaa sinut kaveriksi. Tästäkin on kokemusta.
Rahasta ei ole omalla kohdalla näkeminen kiinni.
Mun mielestä taas ystävyys ei ole mikään avioliitto, joka päättyy vasta sitten, kun kuolema meidät erottaa. Jokainen meistä elää omaa elämänsä ja mun mielestä on ihan normaalia, että jotkut ihmiset vuosikymmenten varrella vaan tippuvat elämästä pois. Ja jotkut niistä voi palata jopa vuosikymmenten päästä takaisinkin. Se, että olet taaperona lyönyt toista hiekkalaatikossa lapiolla päähän, ei mun mielestä tarkoita, että sun pitäisi läpsiä sitä vielä hoivakodissakin ruokalusikalla päähän.
Kun kasarila sain ekan lapseni, niin en m,ä edes olettanut, että mun lapsettomat työssäkäyvät ystäväni olisivat viettäneet päivisin mun kanssani aikaa. Tottakai yståävystyin niiden kanss,a jotka päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen istuivat mun kanssani siellä hiekkalaatikon reunalla. Mulla aikoinaan hyytyi yksi pitkäaikainen ystävyyssuhde ihan vain siksi, että ystäväni päätti vanhoila päivillään hankkia vielä iltatähden ja mä taas omien jo isojen lasteni suunnittelin ihan muuta kuin vaipanvaihtoja ja hiekkalaatikolla istumista. Parikymmentä vuotta myöhemmin osuttiiin samaan HSL:n: bussiin ja nyt ollaan noin kerran kuukaudessa taas tavattukin. Itse asiass on jo sop
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tilanne on ollut se, että omat vanhemmat eivät ole jaksaneet tai halunneet käydä luonani. Eivät ole siis ikinä käyneet ihan vaan vieraisilla. Asun tunnin ajon päässä heistä.
Tiedän monia 40-50-luvulla syntyneitä vanhempia, joilla on tämä logiikka: aikuisen lapsen tulee matkustaa heidän luokseen, mutta vanhemmat eivät matkusta aikuisen lapsen luo. Ilmeisesti tämä kyläily aikuisten lasten luona ei ollut tapana heidän omassa nuoruudessaan, joten eivät ole siihen itse tottuneet.
Soittavatko vanhemmat puheluita? Monilla tuntuu olevan sekin logiikka, että lapsen pitäisi aina olla se joka soittaa kysyäkseen kuulumisia. Tässä ei siis vuorotella. Ellei lapsi soita, yhteydenpito tyrehtyy.
Palstan äiti/anoppi ketjuissa on käynyt selväksi, että vierailuja tai puheluita ei kaivata, sellainen on rajattomuutta. Lapset ottavat sitten yhteyttä, kun tarvitsevat apua.
Aika outo vanhempi pitää olla jos ei halua kuulla omasta lapsestaan kuulumisia tai tavata.
Palstan äiti/anoppi ketjuissa on käynyt selväksi, että vierailuja tai puheluita ei kaivata, sellainen on rajattomuutta. Lapset ottavat sitten yhteyttä, kun tarvitsevat apua.