Anoppi ei tykkää lapsenlapsestaan

ettei tule lapselle traumoja.

kaikki ei tule toimeen kaikkien kanssa.

Kemiat ei pelaa.



Tietysti aikuinen / lapsi suhde mietityttää.



Johtuuko, että annatte lapsen tehdä anoppilassa jotain mitä anoppinne ei hyväksy?

Tämä voi tietenkin heijastua jos itse ärsytät tahallaan tai tahattomasti anoppia niin ei sitten hyväksy lastakaan.

Vaikea sanoa kun ei tiedä kokonaisuutta.

ei pysty myöskään pitämään lapsestasi,joka on sinusta tullut.



mieti,millainen oikein olet...

En sano sitä ääneen vaan olen normaalilla tavalla ystävällinen. Tosin en osta lahjoja, koska miniän mielestä ne ovat aina vääränlaisia enkä ota lapsenlasta hoitoon, koska en kestä sitä hoitokirjaa, joka tulee lapsen mukana. Kaikki täytyy tehdä tismalleen niin kuin miniä käskee ja se on aika hankalaa. Meillä ei esim. ole kylpyammetta, mutta lapsi pitää kylvettää illalla. Suihkutus ei riitä.

Itse kolmen pienen pojan äitinä olen pohtinut, että millainen olen anoppina.



Pelkoihini kuuluu. Mitä jos en pidä miniöistäni tai jos he eivät kasvata lapsia kunnolla ja lapset sitten ärsyttävät minua. Tosin silloin se ei ole lapsen vika jos annetaan elää kuin pellossa.

Kyllä sitä hyvin äkkiä joku lapsi rupeaa ärsyttämään jos sillä ei ole mitään käytöstapoja ja jos lasta ei kielletä mistään.

Siinä on mummo aika avuton kun yritää hoitaa lasta tai komentaa joka ei kuuntele tms.



Mutta ehkä nuo osaa akkansa valita hyvin. Pidän ainakin peukkuja.



Itse sinuna kysyisin mikä lapsessa on "vikana". Koska tuommoinen tuntuu varmasti tosi pahalta.

Kaikista ihmisistä ei voi pitää, mutta vain todellinen moukka sanoo sen ääneen silloin kun on "pakko" olla tekemisissä jatkuvasti, esim suku. Ja todellinen, anteeksi nyt, paskaläjä sanoo noin lapsesta. Lapset ovat niin kehittyviä vielä noin pieninä ja heijastavat paljon ympäristön käytöstä ja tunneilmapiiriä että vaikea edes sanoa mikä on lapsen omaa persoonaa. Veikkaanpa että lapsi on anopin luona vielä "ekstraärsyttävä" kun on vaistonnut ettei hänestä tykätä ja yrittää kaikin keinoin tulla huomatuksi.



Kehotan että mahdollisuuksien mukaan katkaisette välit sinnepäin, mies hoitaa vierailut. Lasta ei saa tuhota vihamielisyydellä.

Ja sanoi sen suoraan. Haluaa olla vain tyttären lasten mummo, miniän lapset ei hänelle "kuulu". Vidudaa!

itse kaikista aikuisista? pitääkö lapset kaikista aikuisista?parempi suoraan sanoa kuin kierrellä eipähän tarvi miettiä ja arvailla turhia

ei pysty myöskään pitämään lapsestasi,joka on sinusta tullut.

mieti,millainen oikein olet...

Pakko sanoa että välttämättä ap:ssa ei ole mitään vikaa.

Tai no, kaikissa on vikansa, tottakai, mutta ap ei välttämättä ole mikään hirviöminiä.

Ei minunkaan anoppini minusta pidä. Hän pitää taas miehen veljen vaimosta, joka on alkoholisti, kuten tuo toinen poikansakin.

Syyksi siihen miksi anoppi ei minusta pidä, on se että sanoin miehen veljelle ja hänen vaimolleen, ettei heillä ole mitään asiaa meille jos jompikumpi tai kumpikin on humalassa.

Olen sellainen että pidän asialliset välit noihin, mutta silloin kun miehen veli tuli kännissä meille ja otti väkisin nukkuvan vauvan syliinsä. Että siitä syystä tuli kielto. Nyt taaperonakin lapsi pelkää humalaisia.

Ei normaali ja tasapainoinen aikuinen ala "kiusata" lasta eikä sano ääneen jokaista ajatustaan. Kaikista ei voi tosiaan pitää eikä kaikkien kanssa tulla toimeen, mutta eihän ihmiset kulje ympäri kyliä toitottamassa tätä. Sellainen on moukkamaista ja ilkeää. Totuudentorvet ovat yleensä sivistymättömiä ja ilkeitä, he haluavat ns. totuuksillaan säväyttää ja saada aikaan pahaa mieltä.



Ihan suoraan katkaisisin välit tai oikeammin lakkaisin pitämästä yhteyttä. En kävisi enkä soittelisi kuulumisia. MIes saisi soitella ja käydä, lasta ei saisi ottaa mukaan ellei lapsi ole jo niin vanha (yli 10-vuotias), että hänelle voi selittää mummon outoa käytöstä ja sanomisia ilman että itsetuntoon kolahtaa liian pahasti. Tosin murrosikäisen itsetunto on niin haavoittuvainen, että tekisin kaikkeni, ettei mieskään kävisi, jos lapsi haluaisi aina mennä mukaan.



Kertoisin myös syyn, miksi emme tapaa. Kannatan siinä mielessä suorapuheisuutta, että mököttäminen ilman selitystä ei anna oikeanlaista palautetta eikä toinen voi käytöstään muuttaa. Kun mummo tietäisi syyn, voisi olla pieni mahdollisuus, että hävettäisi ja häilyvän pieni mahdollisuus, että pyytäisi juttuaan anteeksi. Sen mahdollisuuden haluan suoda aina.



Jos mummoa sen sijaan ärsyttää lapsessa jokin juttu, niin oikea asia olisi hienovaraisesti vihjaista, että esim. lapsi voisi käyttäytyä paremmin kylässä ollessaan. Sekään ei ole syy tölväistä, ettei pidä koko lapsesta ja että pitää enemmän jostain toisesta. Mutta toki voi huokailla, että xxx on niin villi ja olisi kivaa, jos hän ei aina täällä ollessaan riehuisi. Siinä on vanhemmille oikeanlaista palautetta, ja nämä voisivat yhdessä lapsen kanssa miettiä, miten niitä mummolareissuja saisi kaikille osapuolille mukavammiksi.

Ei normaali ja tasapainoinen aikuinen ala "kiusata" lasta eikä sano ääneen jokaista ajatustaan. Kaikista ei voi tosiaan pitää eikä kaikkien kanssa tulla toimeen, mutta eihän ihmiset kulje ympäri kyliä toitottamassa tätä. Sellainen on moukkamaista ja ilkeää. Totuudentorvet ovat yleensä sivistymättömiä ja ilkeitä, he haluavat ns. totuuksillaan säväyttää ja saada aikaan pahaa mieltä. Ihan suoraan katkaisisin välit tai oikeammin lakkaisin pitämästä yhteyttä. En kävisi enkä soittelisi kuulumisia. MIes saisi soitella ja käydä, lasta ei saisi ottaa mukaan ellei lapsi ole jo niin vanha (yli 10-vuotias), että hänelle voi selittää mummon outoa käytöstä ja sanomisia ilman että itsetuntoon kolahtaa liian pahasti. Tosin murrosikäisen itsetunto on niin haavoittuvainen, että tekisin kaikkeni, ettei mieskään kävisi, jos lapsi haluaisi aina mennä mukaan. Kertoisin myös syyn, miksi emme tapaa. Kannatan siinä mielessä suorapuheisuutta, että mököttäminen ilman selitystä ei anna oikeanlaista palautetta eikä toinen voi käytöstään muuttaa. Kun mummo tietäisi syyn, voisi olla pieni mahdollisuus, että hävettäisi ja häilyvän pieni mahdollisuus, että pyytäisi juttuaan anteeksi. Sen mahdollisuuden haluan suoda aina. Jos mummoa sen sijaan ärsyttää lapsessa jokin juttu, niin oikea asia olisi hienovaraisesti vihjaista, että esim. lapsi voisi käyttäytyä paremmin kylässä ollessaan. Sekään ei ole syy tölväistä, ettei pidä koko lapsesta ja että pitää enemmän jostain toisesta. Mutta toki voi huokailla, että xxx on niin villi ja olisi kivaa, jos hän ei aina täällä ollessaan riehuisi. Siinä on vanhemmille oikeanlaista palautetta, ja nämä voisivat yhdessä lapsen kanssa miettiä, miten niitä mummolareissuja saisi kaikille osapuolille mukavammiksi.

ja oletat, että kun pyydät anteeksi, niin samalla ryhdyt pitämäänkin?

Siis onko siihen joku todellinen syy, huono käytös, kiukuttelu, kiroilu tms vai onko syynä vain se, että lapsen pärstä ärsyttää joka tapauksessa?



Kun saat syyn selville niin puutu siihen , mikäli mahdollista, siis jos syynä on esimerkiksi riehuminen niin pitäkää lapsi aisoissa mummolassa. Jos syytä ei ole niin minäkin varmasti katkaisisin välit. Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi huonosti eikä varsinkaan lapsen pidä kokea ettei oma mummo pidä hänestä.

En ole ap vaan se toinen jolle anoppi sanoi että ei halua olla mummo lapsilleni. Anopin perustelu on se, että hänen oma tyttärensä on hänelle niin rakas että lapsenlapsetkin ovat rakkaita. Miniä taas on ventovieras eikä miniän lasten mummoilu kuulu hänelle. Ärsyttää tuo hokems "miniän lapset", onhan ne lapset myös anopin pojan!! Mutta meillä siis anoppi on ainoa mummoj oten välejä ei voi katkoa. Aika paha mieli tuli kun mummo lasten kuullen sanou että aikoo olla mummo vain tyttärensä lapsille, miniä selvitköön lastenhoidosta itse. :(

Ei normaali ja tasapainoinen aikuinen ala "kiusata" lasta eikä sano ääneen jokaista ajatustaan. Kaikista ei voi tosiaan pitää eikä kaikkien kanssa tulla toimeen, mutta eihän ihmiset kulje ympäri kyliä toitottamassa tätä. Sellainen on moukkamaista ja ilkeää. Totuudentorvet ovat yleensä sivistymättömiä ja ilkeitä, he haluavat ns. totuuksillaan säväyttää ja saada aikaan pahaa mieltä. Ihan suoraan katkaisisin välit tai oikeammin lakkaisin pitämästä yhteyttä. En kävisi enkä soittelisi kuulumisia. MIes saisi soitella ja käydä, lasta ei saisi ottaa mukaan ellei lapsi ole jo niin vanha (yli 10-vuotias), että hänelle voi selittää mummon outoa käytöstä ja sanomisia ilman että itsetuntoon kolahtaa liian pahasti. Tosin murrosikäisen itsetunto on niin haavoittuvainen, että tekisin kaikkeni, ettei mieskään kävisi, jos lapsi haluaisi aina mennä mukaan. Kertoisin myös syyn, miksi emme tapaa. Kannatan siinä mielessä suorapuheisuutta, että mököttäminen ilman selitystä ei anna oikeanlaista palautetta eikä toinen voi käytöstään muuttaa. Kun mummo tietäisi syyn, voisi olla pieni mahdollisuus, että hävettäisi ja häilyvän pieni mahdollisuus, että pyytäisi juttuaan anteeksi. Sen mahdollisuuden haluan suoda aina. Jos mummoa sen sijaan ärsyttää lapsessa jokin juttu, niin oikea asia olisi hienovaraisesti vihjaista, että esim. lapsi voisi käyttäytyä paremmin kylässä ollessaan. Sekään ei ole syy tölväistä, ettei pidä koko lapsesta ja että pitää enemmän jostain toisesta. Mutta toki voi huokailla, että xxx on niin villi ja olisi kivaa, jos hän ei aina täällä ollessaan riehuisi. Siinä on vanhemmille oikeanlaista palautetta, ja nämä voisivat yhdessä lapsen kanssa miettiä, miten niitä mummolareissuja saisi kaikille osapuolille mukavammiksi.

ja oletat, että kun pyydät anteeksi, niin samalla ryhdyt pitämäänkin?

Etkö ymmärrä lukemaasi? On röyhkeää ja ilkeää toitotella ääneen, kenestä pitää ja kenestä ei. Se ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin eikä sellaisia varsinkaan sanota lapselle. Omia huonoja tapojaan ja moukkamaisia juttuja voi pyytää anteeksi, jos tajuaa käyttäytyneensä huonosti. Jos ei tajua, on parempi, ettei sellaisen ihmisen kanssa olla tekemisissä. Itse taidat tosiaan kuulua näihin jälkimmäisiin.

Olen mies ja eräällä sisaruksellani on muutaman vuoden ikäinen tytär, jota näen pari kertaa vuodessa. En osaa olla yhtään hänen kanssaan ja jätän hänet huomiotta. Lapsi on aika arka ja varmaan arastelee minua. Tiedän, että jossain vaiheessa minun on alettava ottaa lapsi huomioon ja juteltava hänelle. En vain pysty, lamaannun ja jäädyn tilanteessa. Asia kalvaa minua ja tiedän syyn olevan itsessäni. Lapsi on todella hyvin kasvatettu ja varsin älykäs ikäisekseen, joten mitään tuollaistakaan en voi käyttää tekosyynä raukkamaiselle käytökselleni.

En ole ap vaan se toinen jolle anoppi sanoi että ei halua olla mummo lapsilleni. Anopin perustelu on se, että hänen oma tyttärensä on hänelle niin rakas että lapsenlapsetkin ovat rakkaita. Miniä taas on ventovieras eikä miniän lasten mummoilu kuulu hänelle. Ärsyttää tuo hokems "miniän lapset", onhan ne lapset myös anopin pojan!! Mutta meillä siis anoppi on ainoa mummoj oten välejä ei voi katkoa. Aika paha mieli tuli kun mummo lasten kuullen sanou että aikoo olla mummo vain tyttärensä lapsille, miniä selvitköön lastenhoidosta itse. :(

Eikö miehesi sanonut tuosta äidilleen mitään? Itse en kyllä kuuntelisi tuppisuuna jos oma äitini noin suoraan sanoisi pitävänsä sisaruksistani enemmän kuin minusta. Ja aika omituinen käsitys anopilla jos kokee että mummous on vain lastenhoitoa. Itse kyllä varmasti katkaisisin välin, vaikka olisi ainoa mummo. Mitäpä sitä turhaan yrittää pitää hyviä väjelä ihmiseen joka ei edes pidä itsestä.

Ihan turhaan yrittää lasten takia ylläpitää suhdetta mummoon, jos on noin suoraan sanonut lasten kuullen ettei pidä heistä. Tai vaikka ei olisi sanonutkaan niin pelkkä käytös riittää, lapset kyllä vaistoavat jos heistä ei pidetä. Miksi turhaan pahoittaa lasten mieltä?

Ei normaali ja tasapainoinen aikuinen ala "kiusata" lasta eikä sano ääneen jokaista ajatustaan. Kaikista ei voi tosiaan pitää eikä kaikkien kanssa tulla toimeen, mutta eihän ihmiset kulje ympäri kyliä toitottamassa tätä. Sellainen on moukkamaista ja ilkeää. Totuudentorvet ovat yleensä sivistymättömiä ja ilkeitä, he haluavat ns. totuuksillaan säväyttää ja saada aikaan pahaa mieltä. Ihan suoraan katkaisisin välit tai oikeammin lakkaisin pitämästä yhteyttä. En kävisi enkä soittelisi kuulumisia. MIes saisi soitella ja käydä, lasta ei saisi ottaa mukaan ellei lapsi ole jo niin vanha (yli 10-vuotias), että hänelle voi selittää mummon outoa käytöstä ja sanomisia ilman että itsetuntoon kolahtaa liian pahasti. Tosin murrosikäisen itsetunto on niin haavoittuvainen, että tekisin kaikkeni, ettei mieskään kävisi, jos lapsi haluaisi aina mennä mukaan. Kertoisin myös syyn, miksi emme tapaa. Kannatan siinä mielessä suorapuheisuutta, että mököttäminen ilman selitystä ei anna oikeanlaista palautetta eikä toinen voi käytöstään muuttaa. Kun mummo tietäisi syyn, voisi olla pieni mahdollisuus, että hävettäisi ja häilyvän pieni mahdollisuus, että pyytäisi juttuaan anteeksi. Sen mahdollisuuden haluan suoda aina. Jos mummoa sen sijaan ärsyttää lapsessa jokin juttu, niin oikea asia olisi hienovaraisesti vihjaista, että esim. lapsi voisi käyttäytyä paremmin kylässä ollessaan. Sekään ei ole syy tölväistä, ettei pidä koko lapsesta ja että pitää enemmän jostain toisesta. Mutta toki voi huokailla, että xxx on niin villi ja olisi kivaa, jos hän ei aina täällä ollessaan riehuisi. Siinä on vanhemmille oikeanlaista palautetta, ja nämä voisivat yhdessä lapsen kanssa miettiä, miten niitä mummolareissuja saisi kaikille osapuolille mukavammiksi.

ja oletat, että kun pyydät anteeksi, niin samalla ryhdyt pitämäänkin?

Etkö ymmärrä lukemaasi? On röyhkeää ja ilkeää toitotella ääneen, kenestä pitää ja kenestä ei. Se ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin eikä sellaisia varsinkaan sanota lapselle. Omia huonoja tapojaan ja moukkamaisia juttuja voi pyytää anteeksi, jos tajuaa käyttäytyneensä huonosti. Jos ei tajua, on parempi, ettei sellaisen ihmisen kanssa olla tekemisissä. Itse taidat tosiaan kuulua näihin jälkimmäisiin.

Kirjoitit, että tekisit kaikkesi, ettei mieskään enää tapaisi äitiään, vaikka äiti ei olisi tätä loukannut. JOtenkin hullua aina mennä miehen taakse piiloon ja vaatia miestä mukaan riitoihin, joita aikuinen nainen riitelee ihan yksin anopin kanssa.

Ja ei auttanut! Mies selitti miten hän on mielensä pahoittanut ja miten tämä voi vaikuttaa hänen ja äitinsä väleihin. No mummoa ei kiinnosta, sanoi pojalleen ettei tarvitse tämän perhettä elämäänsä kun saa tyttärensä perheeltä kaiken. Eli rakkaus tyttären perheeseen riittää ja siksi anoppi ei viitsi nähdä vaivaa miniän lasten kanssa. Arvatkaas onko paha mieli sekä miniällä että anopin omalla pojalla. Srn opin että eipä paljoa ole tehtävissä jos anoppi päättää suosia toisia lapsenlapsia;:(

Ei normaali ja tasapainoinen aikuinen ala "kiusata" lasta eikä sano ääneen jokaista ajatustaan. Kaikista ei voi tosiaan pitää eikä kaikkien kanssa tulla toimeen, mutta eihän ihmiset kulje ympäri kyliä toitottamassa tätä. Sellainen on moukkamaista ja ilkeää. Totuudentorvet ovat yleensä sivistymättömiä ja ilkeitä, he haluavat ns. totuuksillaan säväyttää ja saada aikaan pahaa mieltä. Ihan suoraan katkaisisin välit tai oikeammin lakkaisin pitämästä yhteyttä. En kävisi enkä soittelisi kuulumisia. MIes saisi soitella ja käydä, lasta ei saisi ottaa mukaan ellei lapsi ole jo niin vanha (yli 10-vuotias), että hänelle voi selittää mummon outoa käytöstä ja sanomisia ilman että itsetuntoon kolahtaa liian pahasti. Tosin murrosikäisen itsetunto on niin haavoittuvainen, että tekisin kaikkeni, ettei mieskään kävisi, jos lapsi haluaisi aina mennä mukaan. Kertoisin myös syyn, miksi emme tapaa. Kannatan siinä mielessä suorapuheisuutta, että mököttäminen ilman selitystä ei anna oikeanlaista palautetta eikä toinen voi käytöstään muuttaa. Kun mummo tietäisi syyn, voisi olla pieni mahdollisuus, että hävettäisi ja häilyvän pieni mahdollisuus, että pyytäisi juttuaan anteeksi. Sen mahdollisuuden haluan suoda aina. Jos mummoa sen sijaan ärsyttää lapsessa jokin juttu, niin oikea asia olisi hienovaraisesti vihjaista, että esim. lapsi voisi käyttäytyä paremmin kylässä ollessaan. Sekään ei ole syy tölväistä, ettei pidä koko lapsesta ja että pitää enemmän jostain toisesta. Mutta toki voi huokailla, että xxx on niin villi ja olisi kivaa, jos hän ei aina täällä ollessaan riehuisi. Siinä on vanhemmille oikeanlaista palautetta, ja nämä voisivat yhdessä lapsen kanssa miettiä, miten niitä mummolareissuja saisi kaikille osapuolille mukavammiksi.

ja oletat, että kun pyydät anteeksi, niin samalla ryhdyt pitämäänkin?

Etkö ymmärrä lukemaasi? On röyhkeää ja ilkeää toitotella ääneen, kenestä pitää ja kenestä ei. Se ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin eikä sellaisia varsinkaan sanota lapselle. Omia huonoja tapojaan ja moukkamaisia juttuja voi pyytää anteeksi, jos tajuaa käyttäytyneensä huonosti. Jos ei tajua, on parempi, ettei sellaisen ihmisen kanssa olla tekemisissä. Itse taidat tosiaan kuulua näihin jälkimmäisiin.

Kirjoitit, että tekisit kaikkesi, ettei mieskään enää tapaisi äitiään, vaikka äiti ei olisi tätä loukannut. JOtenkin hullua aina mennä miehen taakse piiloon ja vaatia miestä mukaan riitoihin, joita aikuinen nainen riitelee ihan yksin anopin kanssa.

Sinulla taitaa oikeasti olla vikaa luetun ymmärtämisessä.

t. ohis, ei se jonka kirjoituksia tässä kommentoit ymmärtämättä mitään

Meillä on vaan niin kurja tilanne,että molemmat mummot hylkii lapsiamme..minun äiti pitää mieluummin siskoni lapsista ja mieheni äiti eli minun anoppi taas mielii miehen siskon lapsia. Tänä jouluna anoppi laittoi itsestään ja toisista lapsenlapsista joulukortit. Oma lapseni sitten kysyi kortin nähdessään,miksi hän ei päässyt mummon ja serkkujen kanssa kuvaan? Paha mieli tuli :(



Meillä on toinen lapsi erityinen, jota molemmat mummot hylkii eikä halua nähdä / hoitaa. Ei ole siis vammasta kyse vaan sairaudesta. Ja tällä hetkellä sairaus on vakaa ja lapsi hoidetaan siinä missä terve lisänä vain 2 lääkettä.



Esikoisellakin on ylivilkkautta niin eipä noi ole enää niitä helppoja, hiljaisia lapsia. Esikoisemme on fiksu, tarkka ja kiltti, ei itke turhia ym. mutta kovasti on halunnut ennen leikkiä ja vaatinut leikkimistä mummoilta. On kova pelien harrastaja eli lätkä,jalkapallo yms. Anoppi on sitten aina huokaillut kovaan ääneen lapsen kuullen, MITEN TE JAKSATTE TOTA? Ja perään, että mä en kyllä jaksais joka päivä :(



Noh, siksi en enää pidäkkään yhteyttä kyseiseen ihmiseen kuin ihan pakosta ja lapsia en anna enää hoitoon, sen päätin viime keikan jälkeen kun itkin autossa pahaa mieltä kun hain lapsen pois. Jos ei mummo jaksa leikkiä kerran 2kk muutaman tunnin lapsenlapsen kanssa niin, että on totaali puhki niin sitten parempi ettei näe lapsiamme. Kun kuitenkin miehen veljen lapsia hoitaa jatkuvasti ja siis pitää yökylässä ym.



Oma äiti on muutenkin umpihullu, mutta sama syy hänellä, ei jaksa leikkiä.



Lapsi käy tarhassa ja kotona ei vanhempia vaadi, kuin peleihin ja muihin normijuttuihin. Muuten sekä päiväkodissa, että kotona leikkii nätisti, yksin tai kavereiden kanssa ja ongelmia ei ole ollut.



Mummot kun ITSE ovat tapansa opettaneet lapselle ja nyt eivät sitä kestä. Miten pystyisin opettamaan lasta, että ei vaadi mummoilta mitään kun en ole kuitenkaan itse aikuisena paikalla silloin vaan säännöt sanoo mummo ja sitten ne valittaa siitä minulle?



Ja niin loistava esimerkki on sekin kun mummo on aivan kyrpiintynyt täällä meillä esikoiseen, haen lapsen pois tilanteesta ja ohjaan muuhun toimintaan niin sitten mummo rupee lässyttämään että tule vaan tänne leikkimään mummon kanssa..ja sitten hetken päästä taas naukuu kun ei mummo jaksa..eli kun yritän lasta viedä pois, mummot kävelee "päätösteni" ylitse..silloin minusta ei vaan voi enää syyttää vanhempia vaan ihan sitä MUMMOA itseään.



Mutta kannattaa suojella lapsia. Omani on tällä hetkellä jo tilanteen huomannut ja ehkä turvallisilla vesillä. Mummoa kun ei enää näy eikä kuulu, lapseni ei enää edes ole kovin innostunut jos ne pikavisiitille tulevat..pelaa yksin peljä ja mummot inisee olohuoneessa miksi ei esikoinen tule mummoa moikkaamaan..öö no miksköhän? IDIOOTIT anoppi sekä oma äitini.