Miten monilla tuntuu olevan rahaa kuin roskaa? Sijoittaako he osan palkastaan vai mitä tekee, että rahaa kertyy?

Vierailija kirjoitti:

Otan asioille pienet eväät ja vesipullon/termarin. Jo kertakäynti kahvi+sämpylä maksaisi 15e. 

Näin saa jo säästettyä omaan virkistysrahastoon kymppi, satanen, vähitellen. Säästän matkarahat ja tuhlaan sitten lomalla. 

Impulssivammaiset vihaa aina niitä jotka osaa säästää joten turha neuvoa että pidä menot pieninä

Hyvä sana tuo "impulssivammainen". sairauttahan se on, että menee impulssiensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut sijoittamisen 17-vuotiaana js olen aina sijoittanut osan tuloistani. Vaurastuin myös perinnöllä isäni kuoltua. Perintö oli osakesijoituksia ja käteistä sekä talon puolikas. 

Onhan se hienoa jos 17-vuotiaana on jo rahoja mitä voi sijoitella. Minulla ja monella muullakin ne vähäiset rahat mitä nuorena on itse kokoon saanut ovat menneet ihan tähdellisiin ja välttämättömiin hankintoihin ja sellaiseen ovat vanhemmatkin meistä saadut lapsilisät joutuneet säästötilille jemmaamisen sijasta käyttämään. Jos ei kotoa saa mitään pesän munaa itsellisen elämän aloittaessaan niin aika kauan työelämään päästyäänkin ne tienestit menevät asunnon vuokraan ja elämän perushankintoihin eikä omasta omistusasuntoa voi edes ajatella ainakaan jos vanhemmista ei ole edes pankkilainan takaajiksi.

Espanjalainen asuu kotona ja säästää ja sijoittaa 700 €/kk. Espanjalaisella on 10 vuoden kuluttua pesämuna 120 000 € jolla hän ostaa asunnon. 

Sinä muutat vuokralle ja maksat vuokraa 700 €/kk. Sinulla on 10 vuoden kuluttaa 0 €.

Elämä on valintoja

Mitäs siihen sanot, että olenkin asunut vuokralla yli 10 v ja on kertynyt samalla hieman yli 130 000 e salkku? Sulaa hulluuttaahan nyt olisi ostaa koko rahalla omistusasunto ja luopua kaikesta tuottavasta omaisuudesta. Mitä onkaan 10 vuoden kuluttua asunnonostajan sijoituksissa ja paljonko on minulla jos jatkan vuokra-asunnossa? 

Minä taas asun omistusasunnossa ja olen LISÄNNYT sijoituksiin tänä vuonna yli puolet tuosta minkä sinä säästänyt 10 vuodessa. 

Kaikkien ei ole mahdollista tai järkevää saada/ottaa asuntolainaa, jos/kun peruspääomaa ei kertakaikkisesti ole. Tällöin second best thing on asua vuokralla ja sijoittaa ne muutoin asuntolainaan ja lainan korkoihin menevät rahat. PARASTA tietenkin olisi, että jokaisella olisi varaa omaan asuntoon, muuhun omaisuuteen JA sijoituksiin. Onnellisia ja toisinaan myös onnekkaita he, joilla näin on. Se, onko kapitaalia tuohon (ensimmäiseen) omistusasuntoon riippuu todella paljon taustoista eli mamma & pappa tai onko isovanhempi kuollut ja tullut perintöä jne. 

Sitä se on se kapitalismi: pitää olla kapitaalia, jotta sitä rahaa pääsee tulemaan. Onneksi köyhemmille tapauksille on muitakin mahdollisuuksia (ja nykyisin vieläpä törkeän helppoja) tulojen ja säästöjen sijoittamiseen kuin se perinteinen eli omistusasunto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut sijoittamisen 17-vuotiaana js olen aina sijoittanut osan tuloistani. Vaurastuin myös perinnöllä isäni kuoltua. Perintö oli osakesijoituksia ja käteistä sekä talon puolikas. 

Onhan se hienoa jos 17-vuotiaana on jo rahoja mitä voi sijoitella. Minulla ja monella muullakin ne vähäiset rahat mitä nuorena on itse kokoon saanut ovat menneet ihan tähdellisiin ja välttämättömiin hankintoihin ja sellaiseen ovat vanhemmatkin meistä saadut lapsilisät joutuneet säästötilille jemmaamisen sijasta käyttämään. Jos ei kotoa saa mitään pesän munaa itsellisen elämän aloittaessaan niin aika kauan työelämään päästyäänkin ne tienestit menevät asunnon vuokraan ja elämän perushankintoihin eikä omasta omistusasuntoa voi edes ajatella ainakaan jos vanhemmista ei ole edes pankkilainan takaajiksi.

Espanjalainen asuu kotona ja säästää ja sijoittaa 700 €/kk. Espanjalaisella on 10 vuoden kuluttua pesämuna 120 000 € jolla hän ostaa asunnon. 

Sinä muutat vuokralle ja maksat vuokraa 700 €/kk. Sinulla on 10 vuoden kuluttaa 0 €.

Elämä on valintoja

Mitäs siihen sanot, että olenkin asunut vuokralla yli 10 v ja on kertynyt samalla hieman yli 130 000 e salkku? Sulaa hulluuttaahan nyt olisi ostaa koko rahalla omistusasunto ja luopua kaikesta tuottavasta omaisuudesta. Mitä onkaan 10 vuoden kuluttua asunnonostajan sijoituksissa ja paljonko on minulla jos jatkan vuokra-asunnossa? 

Minä taas asun omistusasunnossa ja olen LISÄNNYT sijoituksiin tänä vuonna yli puolet tuosta minkä sinä säästänyt 10 vuodessa. 

Kaikkien ei ole mahdollista tai järkevää saada/ottaa asuntolainaa, jos/kun peruspääomaa ei kertakaikkisesti ole. Tällöin second best thing on asua vuokralla ja sijoittaa ne muutoin asuntolainaan ja lainan korkoihin menevät rahat. PARASTA tietenkin olisi, että jokaisella olisi varaa omaan asuntoon, muuhun omaisuuteen JA sijoituksiin. Onnellisia ja toisinaan myös onnekkaita he, joilla näin on. Se, onko kapitaalia tuohon (ensimmäiseen) omistusasuntoon riippuu todella paljon taustoista eli mamma & pappa tai onko isovanhempi kuollut ja tullut perintöä jne. 

Sitä se on se kapitalismi: pitää olla kapitaalia, jotta sitä rahaa pääsee tulemaan. Onneksi köyhemmille tapauksille on muitakin mahdollisuuksia (ja nykyisin vieläpä törkeän helppoja) tulojen ja säästöjen sijoittamiseen kuin se perinteinen eli omistusasunto. 

Miten sillä vuokraeläjällä jäisi yhtään sen enempää sijoituksiin kun vuokra pitää maksaa. Omistusasumisen kulut eivät ole juuri vuokraa korkeammat jos yhtään järkeä käyttää. 

Pikkuhiljaa kun muuttaa aina isompaan, niin ei koskaan tarvi ottaa isoa lainaa. 

Minulla ei koskaan ole ollut yli 100 000€ lainaa, ja nykyisestä asunnostani maksoin noin 600 000€. Jos vain mskselisin vuokraa, niin olisin yhä jossain kynyisessä luukussa maksamassa todennäköisesti enemmän, kuin mitä nykyiset asuinkuluni ovat tässä ihanassa kodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut sijoittamisen 17-vuotiaana js olen aina sijoittanut osan tuloistani. Vaurastuin myös perinnöllä isäni kuoltua. Perintö oli osakesijoituksia ja käteistä sekä talon puolikas. 

Onhan se hienoa jos 17-vuotiaana on jo rahoja mitä voi sijoitella. Minulla ja monella muullakin ne vähäiset rahat mitä nuorena on itse kokoon saanut ovat menneet ihan tähdellisiin ja välttämättömiin hankintoihin ja sellaiseen ovat vanhemmatkin meistä saadut lapsilisät joutuneet säästötilille jemmaamisen sijasta käyttämään. Jos ei kotoa saa mitään pesän munaa itsellisen elämän aloittaessaan niin aika kauan työelämään päästyäänkin ne tienestit menevät asunnon vuokraan ja elämän perushankintoihin eikä omasta omistusasuntoa voi edes ajatella ainakaan jos vanhemmista ei ole edes pankkilainan takaajiksi.

Espanjalainen asuu kotona ja säästää ja sijoittaa 700 €/kk. Espanjalaisella on 10 vuoden kuluttua pesämuna 120 000 € jolla hän ostaa asunnon. 

Sinä muutat vuokralle ja maksat vuokraa 700 €/kk. Sinulla on 10 vuoden kuluttaa 0 €.

Elämä on valintoja

Mitäs siihen sanot, että olenkin asunut vuokralla yli 10 v ja on kertynyt samalla hieman yli 130 000 e salkku? Sulaa hulluuttaahan nyt olisi ostaa koko rahalla omistusasunto ja luopua kaikesta tuottavasta omaisuudesta. Mitä onkaan 10 vuoden kuluttua asunnonostajan sijoituksissa ja paljonko on minulla jos jatkan vuokra-asunnossa? 

Minä taas asun omistusasunnossa ja olen LISÄNNYT sijoituksiin tänä vuonna yli puolet tuosta minkä sinä säästänyt 10 vuodessa. 

Kaikkien ei ole mahdollista tai järkevää saada/ottaa asuntolainaa, jos/kun peruspääomaa ei kertakaikkisesti ole. Tällöin second best thing on asua vuokralla ja sijoittaa ne muutoin asuntolainaan ja lainan korkoihin menevät rahat. PARASTA tietenkin olisi, että jokaisella olisi varaa omaan asuntoon, muuhun omaisuuteen JA sijoituksiin. Onnellisia ja toisinaan myös onnekkaita he, joilla näin on. Se, onko kapitaalia tuohon (ensimmäiseen) omistusasuntoon riippuu todella paljon taustoista eli mamma & pappa tai onko isovanhempi kuollut ja tullut perintöä jne. 

Sitä se on se kapitalismi: pitää olla kapitaalia, jotta sitä rahaa pääsee tulemaan. Onneksi köyhemmille tapauksille on muitakin mahdollisuuksia (ja nykyisin vieläpä törkeän helppoja) tulojen ja säästöjen sijoittamiseen kuin se perinteinen eli omistusasunto. 

Miten sillä vuokraeläjällä jäisi yhtään sen enempää sijoituksiin kun vuokra pitää maksaa. Omistusasumisen kulut eivät ole juuri vuokraa korkeammat jos yhtään järkeä käyttää. 

Pikkuhiljaa kun muuttaa aina isompaan, niin ei koskaan tarvi ottaa isoa lainaa. 

Minulla ei koskaan ole ollut yli 100 000€ lainaa, ja nykyisestä asunnostani maksoin noin 600 000€. Jos vain mskselisin vuokraa, niin olisin yhä jossain kynyisessä luukussa maksamassa todennäköisesti enemmän, kuin mitä nykyiset asuinkuluni ovat tässä ihanassa kodissa. 

Asunnon ostossa ostohetki ratkaisee valtavan paljon mikä kannattaa ja mikä ei kannata. Hyvään saumaan ns. lankulle osuessa lottovoitto, voi olla toisaalla henkilökohtainen vararikko kun ostaa markkinan huipulta/väärältä alueelta/liian isolla velalla/avioeron tai työttömyyden sattuessa. Tottakai joku oikeasti rikas voi ostaa omaan käyttöön sormea napsauttamalla minkä tahansa asunnon tai vaikka kolme, ja usein kannattaakin ostaa. Tilanne on täysin toinen mediaantuloilla elävällä perheellisellä jolla on opintolainaa jne. ym.

Suomalaisen palkansaajan mediaaniansio on noin 3 600 euroa kuukaudessa, josta jää käteen eli nettona verojen ja maksujen jälkeen noin 2 500–2 700 euroa kuukaudessa.

--> Ei tuolla kyllä kuuhun mennä kun katsotaan mitä asunnot maksavat suurimmissa kaupungeissa. Laina-aika tulee olemaan pitkä jos on elämää elettävänä myös alle nelikymppisenä ja saa maksaa korkoinakin asunnon arvosta useita kymmeniä prosentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut sijoittamisen 17-vuotiaana js olen aina sijoittanut osan tuloistani. Vaurastuin myös perinnöllä isäni kuoltua. Perintö oli osakesijoituksia ja käteistä sekä talon puolikas. 

Onhan se hienoa jos 17-vuotiaana on jo rahoja mitä voi sijoitella. Minulla ja monella muullakin ne vähäiset rahat mitä nuorena on itse kokoon saanut ovat menneet ihan tähdellisiin ja välttämättömiin hankintoihin ja sellaiseen ovat vanhemmatkin meistä saadut lapsilisät joutuneet säästötilille jemmaamisen sijasta käyttämään. Jos ei kotoa saa mitään pesän munaa itsellisen elämän aloittaessaan niin aika kauan työelämään päästyäänkin ne tienestit menevät asunnon vuokraan ja elämän perushankintoihin eikä omasta omistusasuntoa voi edes ajatella ainakaan jos vanhemmista ei ole edes pankkilainan takaajiksi.

Vanhempien pitäisi elättää 17-vuotias, mutta eihän se nuoren vika tietenkään ole, jos näin eivät tee. Moni tuon ikäinen myös käyttää rahojaan ei-välttämättömyyksiin. 

Mulla on kolme lasta, k aikki poikia. Ikäeroa poikien välillä on 3v/lapsi, eli nuorimman ja vanhimman välillä 6 vuotta.

Kaikilla lapsilla on sillä lailla ollut samat mahdollisuudet elämässä, että jokainen on oikeasti älykäs, koulu on ollut helppoa kaikille, ja kotona kannustettu kaikkia yhtä paljon.
Kovin erilaisissa varallisuustilanteissa ovat silti olleet nuorina aikuisina.

Esikoinen säästi kyllä aikansa, kun häntä siihen ohjattiin pienestä pitäen. Sitten kun lähti omilleen, totesi että ei kiinnosta, rahaa on mukavampi käyttää kuin säästää jne. Käytti säästönsä, otti opintolainat ja eleli opiskelijanakin aika leveää elämää.

Keskimmäinen sen sijaan on aina ollut tosi nuuka. Siinä missä esikoinen kävi harva se päivä ostamassa koulusta jotain donitsia ja energiajuomaa, keskimmäinen ei moiseen rahojaan haaskannut.  Vaatteita on aina ostanut tosi harkiten, mieluummin yksi laadukas kun taas esikoinen ostaa ennemmin 10 mitä vaan vaatetta. Kävi lukion perään reilun vuoden töissä, säästi kaikki rahat ja laittoi sijoituksiin. Opiskelemaan lähtiessä hänellä oli jo 20-30 t e jemmassa.

Nuorin on valitettavasti enemmän esikoisen kaltainen. Mutta pointti on se, että ihan saman perheen lapsilla voi olla tosi erilainen taloustilanne aikuistuessa, riippuen just siitä, onko luonteeltaan sellainen hups heijaa ostinpa donitsin taas vai sellainen, joka ei tuhlaa mihinkään ylimääräiseen.



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut sijoittamisen 17-vuotiaana js olen aina sijoittanut osan tuloistani. Vaurastuin myös perinnöllä isäni kuoltua. Perintö oli osakesijoituksia ja käteistä sekä talon puolikas. 

Onhan se hienoa jos 17-vuotiaana on jo rahoja mitä voi sijoitella. Minulla ja monella muullakin ne vähäiset rahat mitä nuorena on itse kokoon saanut ovat menneet ihan tähdellisiin ja välttämättömiin hankintoihin ja sellaiseen ovat vanhemmatkin meistä saadut lapsilisät joutuneet säästötilille jemmaamisen sijasta käyttämään. Jos ei kotoa saa mitään pesän munaa itsellisen elämän aloittaessaan niin aika kauan työelämään päästyäänkin ne tienestit menevät asunnon vuokraan ja elämän perushankintoihin eikä omasta omistusasuntoa voi edes ajatella ainakaan jos vanhemmista ei ole edes pankkilainan takaajiksi.

Espanjalainen asuu kotona ja säästää ja sijoittaa 700 €/kk. Espanjalaisella on 10 vuoden kuluttua pesämuna 120 000 € jolla hän ostaa asunnon. 

Sinä muutat vuokralle ja maksat vuokraa 700 €/kk. Sinulla on 10 vuoden kuluttaa 0 €.

Elämä on valintoja

Mitäs siihen sanot, että olenkin asunut vuokralla yli 10 v ja on kertynyt samalla hieman yli 130 000 e salkku? Sulaa hulluuttaahan nyt olisi ostaa koko rahalla omistusasunto ja luopua kaikesta tuottavasta omaisuudesta. Mitä onkaan 10 vuoden kuluttua asunnonostajan sijoituksissa ja paljonko on minulla jos jatkan vuokra-asunnossa? 

Minä taas asun omistusasunnossa ja olen LISÄNNYT sijoituksiin tänä vuonna yli puolet tuosta minkä sinä säästänyt 10 vuodessa. 

Kaikkien ei ole mahdollista tai järkevää saada/ottaa asuntolainaa, jos/kun peruspääomaa ei kertakaikkisesti ole. Tällöin second best thing on asua vuokralla ja sijoittaa ne muutoin asuntolainaan ja lainan korkoihin menevät rahat. PARASTA tietenkin olisi, että jokaisella olisi varaa omaan asuntoon, muuhun omaisuuteen JA sijoituksiin. Onnellisia ja toisinaan myös onnekkaita he, joilla näin on. Se, onko kapitaalia tuohon (ensimmäiseen) omistusasuntoon riippuu todella paljon taustoista eli mamma & pappa tai onko isovanhempi kuollut ja tullut perintöä jne. 

Sitä se on se kapitalismi: pitää olla kapitaalia, jotta sitä rahaa pääsee tulemaan. Onneksi köyhemmille tapauksille on muitakin mahdollisuuksia (ja nykyisin vieläpä törkeän helppoja) tulojen ja säästöjen sijoittamiseen kuin se perinteinen eli omistusasunto. 

Miten sillä vuokraeläjällä jäisi yhtään sen enempää sijoituksiin kun vuokra pitää maksaa. Omistusasumisen kulut eivät ole juuri vuokraa korkeammat jos yhtään järkeä käyttää. 

Pikkuhiljaa kun muuttaa aina isompaan, niin ei koskaan tarvi ottaa isoa lainaa. 

Minulla ei koskaan ole ollut yli 100 000€ lainaa, ja nykyisestä asunnostani maksoin noin 600 000€. Jos vain mskselisin vuokraa, niin olisin yhä jossain kynyisessä luukussa maksamassa todennäköisesti enemmän, kuin mitä nykyiset asuinkuluni ovat tässä ihanassa kodissa. 

Asunnon ostossa ostohetki ratkaisee valtavan paljon mikä kannattaa ja mikä ei kannata. Hyvään saumaan ns. lankulle osuessa lottovoitto, voi olla toisaalla henkilökohtainen vararikko kun ostaa markkinan huipulta/väärältä alueelta/liian isolla velalla/avioeron tai työttömyyden sattuessa. Tottakai joku oikeasti rikas voi ostaa omaan käyttöön sormea napsauttamalla minkä tahansa asunnon tai vaikka kolme, ja usein kannattaakin ostaa. Tilanne on täysin toinen mediaantuloilla elävällä perheellisellä jolla on opintolainaa jne. ym.

Suomalaisen palkansaajan mediaaniansio on noin 3 600 euroa kuukaudessa, josta jää käteen eli nettona verojen ja maksujen jälkeen noin 2 500–2 700 euroa kuukaudessa.

--> Ei tuolla kyllä kuuhun mennä kun katsotaan mitä asunnot maksavat suurimmissa kaupungeissa. Laina-aika tulee olemaan pitkä jos on elämää elettävänä myös alle nelikymppisenä ja saa maksaa korkoinakin asunnon arvosta useita kymmeniä prosentteja.

Pariskunnalle käteen jää kaksi kertaa tuon verran. 

3050 e nettotulot ja sijoitan 800e kk. Ne menee sinne joten 2250e on riitettävä. Ja nehän riittää. Asumiseen menee oma osuus 750e laina ja yhtiövastike. Kaksi lasta ja kalliit harrastukset. Vielä 13 vuotta ja pois työelämästä, tai teen töitä jos haluan ja milloin haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut sijoittamisen 17-vuotiaana js olen aina sijoittanut osan tuloistani. Vaurastuin myös perinnöllä isäni kuoltua. Perintö oli osakesijoituksia ja käteistä sekä talon puolikas. 

Onhan se hienoa jos 17-vuotiaana on jo rahoja mitä voi sijoitella. Minulla ja monella muullakin ne vähäiset rahat mitä nuorena on itse kokoon saanut ovat menneet ihan tähdellisiin ja välttämättömiin hankintoihin ja sellaiseen ovat vanhemmatkin meistä saadut lapsilisät joutuneet säästötilille jemmaamisen sijasta käyttämään. Jos ei kotoa saa mitään pesän munaa itsellisen elämän aloittaessaan niin aika kauan työelämään päästyäänkin ne tienestit menevät asunnon vuokraan ja elämän perushankintoihin eikä omasta omistusasuntoa voi edes ajatella ainakaan jos vanhemmista ei ole edes pankkilainan takaajiksi.

Espanjalainen asuu kotona ja säästää ja sijoittaa 700 €/kk. Espanjalaisella on 10 vuoden kuluttua pesämuna 120 000 € jolla hän ostaa asunnon. 

Sinä muutat vuokralle ja maksat vuokraa 700 €/kk. Sinulla on 10 vuoden kuluttaa 0 €.

Elämä on valintoja

Mitäs siihen sanot, että olenkin asunut vuokralla yli 10 v ja on kertynyt samalla hieman yli 130 000 e salkku? Sulaa hulluuttaahan nyt olisi ostaa koko rahalla omistusasunto ja luopua kaikesta tuottavasta omaisuudesta. Mitä onkaan 10 vuoden kuluttua asunnonostajan sijoituksissa ja paljonko on minulla jos jatkan vuokra-asunnossa? 

Minä taas asun omistusasunnossa ja olen LISÄNNYT sijoituksiin tänä vuonna yli puolet tuosta minkä sinä säästänyt 10 vuodessa. 

Kaikkien ei ole mahdollista tai järkevää saada/ottaa asuntolainaa, jos/kun peruspääomaa ei kertakaikkisesti ole. Tällöin second best thing on asua vuokralla ja sijoittaa ne muutoin asuntolainaan ja lainan korkoihin menevät rahat. PARASTA tietenkin olisi, että jokaisella olisi varaa omaan asuntoon, muuhun omaisuuteen JA sijoituksiin. Onnellisia ja toisinaan myös onnekkaita he, joilla näin on. Se, onko kapitaalia tuohon (ensimmäiseen) omistusasuntoon riippuu todella paljon taustoista eli mamma & pappa tai onko isovanhempi kuollut ja tullut perintöä jne. 

Sitä se on se kapitalismi: pitää olla kapitaalia, jotta sitä rahaa pääsee tulemaan. Onneksi köyhemmille tapauksille on muitakin mahdollisuuksia (ja nykyisin vieläpä törkeän helppoja) tulojen ja säästöjen sijoittamiseen kuin se perinteinen eli omistusasunto. 

Miten sillä vuokraeläjällä jäisi yhtään sen enempää sijoituksiin kun vuokra pitää maksaa. Omistusasumisen kulut eivät ole juuri vuokraa korkeammat jos yhtään järkeä käyttää. 

Pikkuhiljaa kun muuttaa aina isompaan, niin ei koskaan tarvi ottaa isoa lainaa. 

Minulla ei koskaan ole ollut yli 100 000€ lainaa, ja nykyisestä asunnostani maksoin noin 600 000€. Jos vain mskselisin vuokraa, niin olisin yhä jossain kynyisessä luukussa maksamassa todennäköisesti enemmän, kuin mitä nykyiset asuinkuluni ovat tässä ihanassa kodissa. 

Asunnon ostossa ostohetki ratkaisee valtavan paljon mikä kannattaa ja mikä ei kannata. Hyvään saumaan ns. lankulle osuessa lottovoitto, voi olla toisaalla henkilökohtainen vararikko kun ostaa markkinan huipulta/väärältä alueelta/liian isolla velalla/avioeron tai työttömyyden sattuessa. Tottakai joku oikeasti rikas voi ostaa omaan käyttöön sormea napsauttamalla minkä tahansa asunnon tai vaikka kolme, ja usein kannattaakin ostaa. Tilanne on täysin toinen mediaantuloilla elävällä perheellisellä jolla on opintolainaa jne. ym.

Suomalaisen palkansaajan mediaaniansio on noin 3 600 euroa kuukaudessa, josta jää käteen eli nettona verojen ja maksujen jälkeen noin 2 500–2 700 euroa kuukaudessa.

--> Ei tuolla kyllä kuuhun mennä kun katsotaan mitä asunnot maksavat suurimmissa kaupungeissa. Laina-aika tulee olemaan pitkä jos on elämää elettävänä myös alle nelikymppisenä ja saa maksaa korkoinakin asunnon arvosta useita kymmeniä prosentteja.

Pariskunnalle käteen jää kaksi kertaa tuon verran. 

Omakotitalo maksaa isoimmissa kaupungeissa tai niiden lähistöllä tyypillisesti yli puoli miljoonaa euroa, tuohon päälle korot niin riittää siinä lusimista kahdellakin. No suomalaiset ovat oppineet tyytymään jo koirankopin kokoisiin betonilähiön kerrostaloasuntoihin yli 50 vuotta, että rahat riittävät. Näissä olosuhteissa ihan hyvä asia.

Omat avaintekijät vaurastumiseen ovat olleet valmistuminen tavoiteajassa ilman opintolainaa (kesät töitä tehden ja talvet nuukaillen), valmistuttuani pääsin heti töihin ja kiinni ensiasuntoon omista yo-lahjarahoista avatulla ASP-tilillä. Maltillista sijoittamista asunnon makselun ohella, välttäen turhaa tuhlailua. Asuntovelan maksaminen ajoittui nollakorkojen aikaan, kävi munkki. Velattomuuden koitettua sijoitukset tappiin. Nyt voikin sitten jo himmailla työelämässä, vaikka ikää vasta 45v. 🥳

Vierailija kirjoitti:

Omat avaintekijät vaurastumiseen ovat olleet valmistuminen tavoiteajassa ilman opintolainaa (kesät töitä tehden ja talvet nuukaillen), valmistuttuani pääsin heti töihin ja kiinni ensiasuntoon omista yo-lahjarahoista avatulla ASP-tilillä. Maltillista sijoittamista asunnon makselun ohella, välttäen turhaa tuhlailua. Asuntovelan maksaminen ajoittui nollakorkojen aikaan, kävi munkki. Velattomuuden koitettua sijoitukset tappiin. Nyt voikin sitten jo himmailla työelämässä, vaikka ikää vasta 45v. 🥳

Ja kenellekään ei kuulu paljastaa mitään, etenkään työkavereille, koska kateus on ihmisen perisynti. Ei saa herättää kateutta kanssaihmisissä, se pitää aina muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Omat avaintekijät vaurastumiseen ovat olleet valmistuminen tavoiteajassa ilman opintolainaa (kesät töitä tehden ja talvet nuukaillen), valmistuttuani pääsin heti töihin ja kiinni ensiasuntoon omista yo-lahjarahoista avatulla ASP-tilillä. Maltillista sijoittamista asunnon makselun ohella, välttäen turhaa tuhlailua. Asuntovelan maksaminen ajoittui nollakorkojen aikaan, kävi munkki. Velattomuuden koitettua sijoitukset tappiin. Nyt voikin sitten jo himmailla työelämässä, vaikka ikää vasta 45v. 🥳

Sama täällä, paitsi että ensimmäinen asunto tuli ostettua nk. nousevasta alueelta, mistä johtuen asunnon arvo oli noussut 30 000€ 7:ssä vuodessa. Isomman ostoon ei tarvittu enää lainaa ollenkaan. Ison perheasuntoa ostoon tarvitsi lainaa kymppitonnin. Koskaan ei ole ollut lainaa enemmän kuin 60 000€.

Kaikki asunnot Helsingissä. Nyt, 47-vuotiaana löytyy  myös kesämökkiä ja sijoitusasuntoa jne. Ei velkaa.

Itselläni tärkeänä tekijänä oli se, ettei opintolainaa tarvinnut ottaa lainkaan, vaan asuin äitini omistamassa asunnossa ilmaiseksi maisteriopintojeni ajan. Näin pääsi heti valmistumisen jälkeen asuntokaupoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat avaintekijät vaurastumiseen ovat olleet valmistuminen tavoiteajassa ilman opintolainaa (kesät töitä tehden ja talvet nuukaillen), valmistuttuani pääsin heti töihin ja kiinni ensiasuntoon omista yo-lahjarahoista avatulla ASP-tilillä. Maltillista sijoittamista asunnon makselun ohella, välttäen turhaa tuhlailua. Asuntovelan maksaminen ajoittui nollakorkojen aikaan, kävi munkki. Velattomuuden koitettua sijoitukset tappiin. Nyt voikin sitten jo himmailla työelämässä, vaikka ikää vasta 45v. 🥳

Sama täällä, paitsi että ensimmäinen asunto tuli ostettua nk. nousevasta alueelta, mistä johtuen asunnon arvo oli noussut 30 000€ 7:ssä vuodessa. Isomman ostoon ei tarvittu enää lainaa ollenkaan. Ison perheasuntoa ostoon tarvitsi lainaa kymppitonnin. Koskaan ei ole ollut lainaa enemmän kuin 60 000€.

Kaikki asunnot Helsingissä. Nyt, 47-vuotiaana löytyy  myös kesämökkiä ja sijoitusasuntoa jne. Ei velkaa.

Itselläni tärkeänä tekijänä oli se, ettei opintolainaa tarvinnut ottaa lainkaan, vaan asuin äitini omistamassa asunnossa ilmaiseksi maisteriopintojeni ajan. Näin pääsi heti valmistumisen jälkeen asuntokaupoille.

Ei opintolainan nostaminen mitenkään estä asunnon ostoa heti valmistumisen jälkeen, jos vain saa työpaikan. Päinvastoin, opintolainasta voi tallettaa osan ASP-tilille niin, että tilillä on valmistuessa tarpeeksi rahaa asunnon omarahoitusosuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat avaintekijät vaurastumiseen ovat olleet valmistuminen tavoiteajassa ilman opintolainaa (kesät töitä tehden ja talvet nuukaillen), valmistuttuani pääsin heti töihin ja kiinni ensiasuntoon omista yo-lahjarahoista avatulla ASP-tilillä. Maltillista sijoittamista asunnon makselun ohella, välttäen turhaa tuhlailua. Asuntovelan maksaminen ajoittui nollakorkojen aikaan, kävi munkki. Velattomuuden koitettua sijoitukset tappiin. Nyt voikin sitten jo himmailla työelämässä, vaikka ikää vasta 45v. 🥳

Sama täällä, paitsi että ensimmäinen asunto tuli ostettua nk. nousevasta alueelta, mistä johtuen asunnon arvo oli noussut 30 000€ 7:ssä vuodessa. Isomman ostoon ei tarvittu enää lainaa ollenkaan. Ison perheasuntoa ostoon tarvitsi lainaa kymppitonnin. Koskaan ei ole ollut lainaa enemmän kuin 60 000€.

Kaikki asunnot Helsingissä. Nyt, 47-vuotiaana löytyy  myös kesämökkiä ja sijoitusasuntoa jne. Ei velkaa.

Itselläni tärkeänä tekijänä oli se, ettei opintolainaa tarvinnut ottaa lainkaan, vaan asuin äitini omistamassa asunnossa ilmaiseksi maisteriopintojeni ajan. Näin pääsi heti valmistumisen jälkeen asuntokaupoille.

Ei opintolainan nostaminen mitenkään estä asunnon ostoa heti valmistumisen jälkeen, jos vain saa työpaikan. Päinvastoin, opintolainasta voi tallettaa osan ASP-tilille niin, että tilillä on valmistuessa tarpeeksi rahaa asunnon omarahoitusosuuteen.

Ei estä, mutta on tylsää lyhentää kahta lainaa. Nopeammin pääsee velattomaksi koska lainaa on vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijoitusomistusten jakautuminen Suomessa
Mediaani: 6 000 euroa (puolella omistajista on enemmän, puolella vähemmän).
Alempi neljäsosa (25 % omistajista): Arvo alle 1 150 euroa.
Ylempi neljäsosa (25 % omistajista): Arvo yli 23 000 euroa.
Top 10 %: Arvo yli 73 600 euroa

Jestas miten köyhiä me ollaan. Noh ehkä tulevaisuudessa ollaan varakkaampia kun ei tää sijoitushomma ole oikein kansan syvien rivien harrastuksena ollut kun reilu 10v

Oma salkku vajaa 800k ja monen mielestä varmaan olen ihan järjetön porho. Jenkeissä jotain 1M salkkua pidetään ihan miniminä että sen verran vähintään pitää kasassa olla kun eläkkeelle pääsee.

No Jenkeissä on vähän erilainen eläkesysteemi, siellä se säästetään omaan salkkuun, täällä muut makdaa. Mut järkyttävät luvut kyllä, mäkin mahdun top 10iin vaikka säästän hyvin epäsäännöllisesti ja paljon vähemmän kuin voisin.

Kaikki alkaa siitä, että ensin mietitään mitä TARVITAAN ja se harkiten hankitaan. Ei koskaan saa ajatella, että toi ja toi ja toi olis kiva olla...

Vierailija kirjoitti:

Kaikki alkaa siitä, että ensin mietitään mitä TARVITAAN ja se harkiten hankitaan. Ei koskaan saa ajatella, että toi ja toi ja toi olis kiva olla...

Kyllä näin on. Yllättävän monella ikätoverillalliseksi ei ole kuin se kuuluisa tuulen huuhtoma perse, vaikka töitä on tehty koko ikä. Säästäväisyys on taiteen laji.

Jist eli se viikonlopun kylpyläloman edestä "rahaa kuin roskaa". 

Tämä maksaa noin 300e. Matkat, ateriat jne päälle ja muutama baileys baarissa niin 500e viikonlopun hullutiksesta. 

Samalla kosketus oikeaan maailmaan. Liksaa 3600e. 1300e veroihin ymv. Asuminen 600e (500e+100e koska turhat korjaukset) Ruoka 200e. Matkat, kännyt yms yms 200e. 1300e jää kaikkeen muuhun joka kuukausi. 

500e on tuntuva kulu kuukaudessa muttei se ihan mikään rahaa kuin roskaa ole. 

Viksumpi ostaisi osakkeita tonnilla kuussa +osingot ja keräisi 10v aikana 200.000e osakesalkun. 20v päästä onkin jo puoli milliä. eläkkeelle siirtyessä on jo 2 miljoonaa euroa osakesalkussa eikä se 2000e eläke paina oikein missään kun osinkoja tippuu 8000e/kk. 

Puhumattakaa että toinen noista siirtyy perintönä eteenpäin, toinen ei. 

Samankokoisesta rahasummasta joka meni osakkeisisin meni siihen omaan eläkkeeseen. Naurattaako eläkejärjestelmä? Kuuluisi itkeä miten huonosti asioitasi hoidetaan puolestasi. 

Siksi toisilla on rahaa kuin roskaa: OSAAVAT MATEMATIIKKAA. 

Matematiikkaa osaamattomat eivät osaa toimia oikein elämässä. 

Itsellä yksinkertaisesti sillä, että kouluttauduin maksimiin tohtoriksi asti matemaattis-teknisellä alueella, teen töitä AI-asioiden parissa ja korkeiden tulojen päälle tulee vielä lisätulot velattomista uusista sijoitusasunnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijoitusomistusten jakautuminen Suomessa
Mediaani: 6 000 euroa (puolella omistajista on enemmän, puolella vähemmän).
Alempi neljäsosa (25 % omistajista): Arvo alle 1 150 euroa.
Ylempi neljäsosa (25 % omistajista): Arvo yli 23 000 euroa.
Top 10 %: Arvo yli 73 600 euroa

Jestas miten köyhiä me ollaan. Noh ehkä tulevaisuudessa ollaan varakkaampia kun ei tää sijoitushomma ole oikein kansan syvien rivien harrastuksena ollut kun reilu 10v

Oma salkku vajaa 800k ja monen mielestä varmaan olen ihan järjetön porho. Jenkeissä jotain 1M salkkua pidetään ihan miniminä että sen verran vähintään pitää kasassa olla kun eläkkeelle pääsee.

Jenkeissä possaan lasketaan myös oma eläkekertymä. Jos elän 85 vuotiaaksi, saan Suomessa työeläkettä omalla kertymällä noin 730000 euroa nykyrahassa. Tähän sitten päälle salkun arvo jne.

Suomalainen eläkejärjestelmä on vanhempien sukupolvien kehittämä pyr4midi huijaus.