Miten monilla tuntuu olevan rahaa kuin roskaa? Sijoittaako he osan palkastaan vai mitä tekee, että rahaa kertyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut sijoittamisen 17-vuotiaana js olen aina sijoittanut osan tuloistani. Vaurastuin myös perinnöllä isäni kuoltua. Perintö oli osakesijoituksia ja käteistä sekä talon puolikas. 

Onhan se hienoa jos 17-vuotiaana on jo rahoja mitä voi sijoitella. Minulla ja monella muullakin ne vähäiset rahat mitä nuorena on itse kokoon saanut ovat menneet ihan tähdellisiin ja välttämättömiin hankintoihin ja sellaiseen ovat vanhemmatkin meistä saadut lapsilisät joutuneet säästötilille jemmaamisen sijasta käyttämään. Jos ei kotoa saa mitään pesän munaa itsellisen elämän aloittaessaan niin aika kauan työelämään päästyäänkin ne tienestit menevät asunnon vuokraan ja elämän perushankintoihin eikä omasta omistusasuntoa voi edes ajatella ainakaan jos vanhemmista ei ole edes pankkilainan takaajiksi.

Oletko idiootti? Sanoit kirjaimellisesti, että "onhan se hienoa, että isäsi kuoli" 🙄🙄 Ihmiset ovat NIIN tyhmiä, kun on kyse perinnöstä. Olen itsekin saanut kaksi perintöä, joista ensimmäinen oli suuri, ja toinen suurehko. Raha on kiva asia, mutta kun se tulee perintönä, se ei jostain syystä olekaan NIIN mahtava asia.

Minä en köyhänä osta tänä vuonna kuin ruokaa ja saippuaa. En mitään muuta ja olen kotona, en käy missään.

Vierailija kirjoitti:

Moni rahakas on saanut perintönä massirahulia.

Juu. Juuri kukaan vaurastunut ei ole eläissään laittanut tikkua ristiin. Pappa betalar lapsena ja perinnöt aikuisena. Siks sillä on rahaa prkl.

Oma köyhyys johtuu täysin huonosta tuurista eikä suinkaan sarjasta huonoja valintoja.

Näillä kun menee niin elämä on varmasti loppuun asti köyhyydessä kituuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Minä en köyhänä osta tänä vuonna kuin ruokaa ja saippuaa. En mitään muuta ja olen kotona, en käy missään.

Kiva, että teillä muilla on rahaa. Pitäkää kauppakeskusten liikkeet ja ravintolat pystyssä.

Minulla ei ole rahaa kuin roskaa. Minulla on paljon enemmän rahaa kuin roskaa. 

En omista mitään. No, eipä tarvitse remontteja miettiä, korkeintaan siivousaineiden ostoa.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin sijoittamista kaksi kertaa. Oli ihan paskaa. Ei olisi kannattanut. Vai muka sijoittaminen kannattaa? No ei kannata!

Anna kun arvaan. Sijoitit pankin tädin ohjeiden mukaan ja ostit jotain kalliskuluista rahastoa. Heti kun tuli ensimmäinen isompi droppi myit kaiken hädissäsi tappiolla?

Vierailija kirjoitti:

En omista mitään. No, eipä tarvitse remontteja miettiä, korkeintaan siivousaineiden ostoa.

Ei tarvitse tehdä remontteja. Istua vaan ja keitellä kahvia.

Otan asioille pienet eväät ja vesipullon/termarin. Jo kertakäynti kahvi+sämpylä maksaisi 15e. 

Näin saa jo säästettyä omaan virkistysrahastoon kymppi, satanen, vähitellen. Säästän matkarahat ja tuhlaan sitten lomalla. 

Impulssivammaiset vihaa aina niitä jotka osaa säästää joten turha neuvoa että pidä menot pieninä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt paljonko pitäisi rahaa olla, että raaskisi ostaa esim. 100 000 euron auton tiedostaen sen menettävän arvoaan yli tonnilla kuukaudessa. Tai varaisi 900 euron hotellihuoneen, kun keikkapaikkakunnalla on muuten majoitus täysin varattu. 

Onhan tuo varmaan myös luonnekysymys. Joku ajattelee, että kerranhan tässä vain eletään, ja jos ne rahat on kuitenkin olemassa, ottaa sen 900 euron hotellihuoneen. Joku toinen, jolla rahaa on aivan saman verran, ei sitä kuitenkaan raski ottaa, koska hintahan on oikeasti poskettoman kallis, ja menee jonnekin leirintäalueelle telttaan tai autoon nukkumaan. Itse olen huono tuhlaamaan, mutta olen nykyään jo vähän oppinut. 

Miksi pitäisi oppia tuhlaamaan? Kyllä mä silmää räpäyttämättä teen isojakin hankintoja, mutta en koskaan koe sitä tuhlaamiseksi. En koe mielihyvää matkustelusta tai ns. "luksuksesta" miksi tuttavani yleensä kutsuvat ylihinnoteltuja kokemuksia. En myöskään aio enää teeskennellä pitäväni niistä, mitä joskus vertaispainepäissäni kokeilin. Mielummin jään pois ja teen samalla rahalla itseäni kiinnostavia hankintoja, yleensä sijoitustuotteita, laadukkaampaa kodin tavaraa/elintarvikkeita tai elektroniikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut sijoittamisen 17-vuotiaana js olen aina sijoittanut osan tuloistani. Vaurastuin myös perinnöllä isäni kuoltua. Perintö oli osakesijoituksia ja käteistä sekä talon puolikas. 

Onhan se hienoa jos 17-vuotiaana on jo rahoja mitä voi sijoitella. Minulla ja monella muullakin ne vähäiset rahat mitä nuorena on itse kokoon saanut ovat menneet ihan tähdellisiin ja välttämättömiin hankintoihin ja sellaiseen ovat vanhemmatkin meistä saadut lapsilisät joutuneet säästötilille jemmaamisen sijasta käyttämään. Jos ei kotoa saa mitään pesän munaa itsellisen elämän aloittaessaan niin aika kauan työelämään päästyäänkin ne tienestit menevät asunnon vuokraan ja elämän perushankintoihin eikä omasta omistusasuntoa voi edes ajatella ainakaan jos vanhemmista ei ole edes pankkilainan takaajiksi.

Espanjalainen asuu kotona ja säästää ja sijoittaa 700 €/kk. Espanjalaisella on 10 vuoden kuluttua pesämuna 120 000 € jolla hän ostaa asunnon. 

Sinä muutat vuokralle ja maksat vuokraa 700 €/kk. Sinulla on 10 vuoden kuluttaa 0 €.

Elämä on valintoja

Mitäs siihen sanot, että olenkin asunut vuokralla yli 10 v ja on kertynyt samalla hieman yli 130 000 e salkku? Sulaa hulluuttaahan nyt olisi ostaa koko rahalla omistusasunto ja luopua kaikesta tuottavasta omaisuudesta. Mitä onkaan 10 vuoden kuluttua asunnonostajan sijoituksissa ja paljonko on minulla jos jatkan vuokra-asunnossa? 

Minä taas asun omistusasunnossa ja olen LISÄNNYT sijoituksiin tänä vuonna yli puolet tuosta minkä sinä säästänyt 10 vuodessa. 

Ei ole kesämökkiä mihin lähtisi. Ostin lohdutukseksi neljä levyä suklaata ja syön niitä. Onneksi on kaikkia ihania ruokia ja herkkuja myynnissä. 

Leivonta on hyvä harrastus. Leipomukset eivät vie tilaa pienessä vuokra-asunnossa, kun ne syödään pois.

Nykyään ei omisteta mitään ja keskitytään syömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt paljonko pitäisi rahaa olla, että raaskisi ostaa esim. 100 000 euron auton tiedostaen sen menettävän arvoaan yli tonnilla kuukaudessa. Tai varaisi 900 euron hotellihuoneen, kun keikkapaikkakunnalla on muuten majoitus täysin varattu. 

Voit liisata sen auton, ei tarvitse olla 100k euroa jemmassa. Maanteillä liikkuvista uusista autoista päätellen aika moni tekee niin.

Jos tiedät meneväsi keikalle paikkakunnalle x esim. 3 kk etukäteen, ei varmaan tarvitse turvautua 900 euron hotellihuoneeseen. Tietysti se on kokemus sinänsä.

Itsellä vara kyllä mennä esim. 450 euron parempaan kylpylähotelliin, mutta kahden yön majoitusta jo mietitään tarkemmin.

Varallisuutta on kohtuullisesti, mutta rahaa ei viskellä miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei omisteta mitään ja keskitytään syömiseen.

Kotona ja syödään. Ei ole pihatöitä eikä vuokra-asuntoa remontoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei omisteta mitään ja keskitytään syömiseen.

Kotona ja syödään. Ei ole pihatöitä eikä vuokra-asuntoa remontoida.

Eläkeläiset hoitaa omakotitaloja ja kesämökkejä. Ja työikäiset istuvat kerrostalossa vuokra-asunnossa ja katselevat ikkunasta, kun huoltoyhtiö leikkaa ruohikkoa. Nukkumista ja kahvin keittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt paljonko pitäisi rahaa olla, että raaskisi ostaa esim. 100 000 euron auton tiedostaen sen menettävän arvoaan yli tonnilla kuukaudessa. Tai varaisi 900 euron hotellihuoneen, kun keikkapaikkakunnalla on muuten majoitus täysin varattu. 

Onhan tuo varmaan myös luonnekysymys. Joku ajattelee, että kerranhan tässä vain eletään, ja jos ne rahat on kuitenkin olemassa, ottaa sen 900 euron hotellihuoneen. Joku toinen, jolla rahaa on aivan saman verran, ei sitä kuitenkaan raski ottaa, koska hintahan on oikeasti poskettoman kallis, ja menee jonnekin leirintäalueelle telttaan tai autoon nukkumaan. Itse olen huono tuhlaamaan, mutta olen nykyään jo vähän oppinut. 

Miksi pitäisi oppia tuhlaamaan? Kyllä mä silmää räpäyttämättä teen isojakin hankintoja, mutta en koskaan koe sitä tuhlaamiseksi. En koe mielihyvää matkustelusta tai ns. "luksuksesta" miksi tuttavani yleensä kutsuvat ylihinnoteltuja kokemuksia. En myöskään aio enää teeskennellä pitäväni niistä, mitä joskus vertaispainepäissäni kokeilin. Mielummin jään pois ja teen samalla rahalla itseäni kiinnostavia hankintoja, yleensä sijoitustuotteita, laadukkaampaa kodin tavaraa/elintarvikkeita tai elektroniikkaa.

Matkustelua kutsutaan tuhlaamiseksi ainoastaan siksi koska naiset pitävät siitä. 

Minusta se ei ole tuhlaamista alkuunsakaan vaan itseeni sijoittamista. 

Elektroniikka on minulle sitä tuhlaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijoitusomistusten jakautuminen Suomessa
Mediaani: 6 000 euroa (puolella omistajista on enemmän, puolella vähemmän).
Alempi neljäsosa (25 % omistajista): Arvo alle 1 150 euroa.
Ylempi neljäsosa (25 % omistajista): Arvo yli 23 000 euroa.
Top 10 %: Arvo yli 73 600 euroa

Jestas miten köyhiä me ollaan. Noh ehkä tulevaisuudessa ollaan varakkaampia kun ei tää sijoitushomma ole oikein kansan syvien rivien harrastuksena ollut kun reilu 10v

Oma salkku vajaa 800k ja monen mielestä varmaan olen ihan järjetön porho. Jenkeissä jotain 1M salkkua pidetään ihan miniminä että sen verran vähintään pitää kasassa olla kun eläkkeelle pääsee.

Jenkeissä possaan lasketaan myös oma eläkekertymä. Jos elän 85 vuotiaaksi, saan Suomessa työeläkettä omalla kertymällä noin 730000 euroa nykyrahassa. Tähän sitten päälle salkun arvo jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin sijoittamista kaksi kertaa. Oli ihan paskaa. Ei olisi kannattanut. Vai muka sijoittaminen kannattaa? No ei kannata!

Annas arvaan. Olet ostanut silloin kun kaikki muutkin, ja hinnat ovat olleet huipussaan. Sitten kun korjausliike on tullut, olet panikoinut ja myynyt sijoituksesi? 

Miksi toimit noin typerästi? 

Niin, pitää ostaa silloin kun halvalla saa ja myydä silloin kun on kallis hinta.