Muistisairaan luona vierailu, mitä iloa siitä kenellekään?

Sen hetken hän voi olla ilahtunut.

Mitäpä siitä että seuraavassa sekunnissa ei muista.

Elämä on nyt. Jokainen hyvä hetki on hyvä hetki, vaikka unohtuisikin. Tosin äitisi paikka olisi hoivakodissa. Dementikkojen luona kannattaa vierailla vielä hoivakotivaiheessakin varmistumassa, että hoito on asiallista. Omaisten läsnäolo ei ollenkaan haittaa eräiden työmotivaatiota.

Kyllä siitä on hyötyä sekä sille läheiselle että myös itsellesi. Ei kukaan halua jäädä yksin, oli sitten muistisairas tai jollain muulla tavalla sairas.

Kh ei muuten kirjoittele enää mihinkään vihkoihin. On ollut jo jokusen vuoden kiellettyä. Oisko provo?

Olipa kylmä aloitus. Muistisairaat elää hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on nyt. Jokainen hyvä hetki on hyvä hetki, vaikka unohtuisikin. Tosin äitisi paikka olisi hoivakodissa. Dementikkojen luona kannattaa vierailla vielä hoivakotivaiheessakin varmistumassa, että hoito on asiallista. Omaisten läsnäolo ei ollenkaan haittaa eräiden työmotivaatiota.

Ei kuule tänäpäivänä saa mitään hoitokotipaikkaa jos vaan jotenkuten pysyy kotona hengissä

semmosta se on..äitini hoitokodissa ja käyn noin kerran kuussa. Hoitokodin pitäjäkin sanoi ettei kannata olla pahoillaan harvoista vierailuista, kun nämä ei muista suurinpiirtein mitään. Eipä niin , mutta äidillä on siellä paljon tuttuja , kaikki kuolleet läheiset ja esittelee ne myös meille lapsille. Eipä sureta kun kuolema korjaa, pääsee sitten edesmenneitten läheisten luo. Kukin vuorollaan.

Itse olen vienyt valokuvani mummon viereen ja olemme sopineet hoitsun kanssa, että kertoo joka päivä minun taas käyneeni. Puhelimessa joskus kiittää taas vierailusta - kävin viimeksi joskus ennen koronaa. Winwin.

Mummoni muisti heikkeni viimeisinä vuosina, ennen kuin kuoli 96-vuotiaana. Muistan viimeisen vierailuni hänen luonaan. Mummo ei muistanut minua, kunnes katselimme piirongin päällä olevaa valokuvaa. 

Siinä oli mummoni, edesmennyt ukkini, heidän kaikki kuusi lastaan ja liuta lapsenlapsia, minäkin. Mummon muisti palautui osittain ja oli oikein iloinen vierailustani. Sitten juotiin kahvia ja juteltiin mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Kh ei muuten kirjoittele enää mihinkään vihkoihin. On ollut jo jokusen vuoden kiellettyä. Oisko provo?

Meillä kirjoittaa, pyysin kun äiti väitti ettei kukaan käy. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kh ei muuten kirjoittele enää mihinkään vihkoihin. On ollut jo jokusen vuoden kiellettyä. Oisko provo?

Ainakin meillä kirjoittaa.

On siitä iloa molemmille, sekä muistisairaalle että kävijälle, kun tietää, että on voinut ilahduttaa edes sen hetken, vaikkei muistisairas jälkeen päin sitä enää muista. Uskon, että kaikki, mikä tuottaa hyvää oloa, on hyödyksi meille kaikille.  Esim. ulkoilu luonnossa,  kukkien tuoksut, musiikki, valokuvien katselu, vanhoista jutuista keskustelu saattaa tuoda hyvää mieltä ja virkistää edes sillä hetkellä kun se tapahtuu. Eikö olisi tosi karua, jos ei kukaan kävisi eikä välittäisi, jos itse olisit muistisairaana jossain hoivakodissa. 

Rakas läheinen on silti aina, vaikka muisti ei enää toimisikaan.

Aloitus on niin pers...tä, että pakko olla provo. Kuka persr--kä kirjottelee tollasta. Jos ei oo provo, niin toivottavasti löydät edestäs

No lopeta, jos ei kiinnosta ja on noin vaikeaa....

Mun äidin kanssa ei voi oikein jutella enää mitään. Ei kuule ja muutenkin jo ihan pihalla kaikesta. Ja saattaa vaan kysyä samaa asiaa monta kertaa. Kolmannella kerralla vastaan jo hyvin lyhyesti. Ja joka tapaamisella samat kysymykset

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vienyt valokuvani mummon viereen ja olemme sopineet hoitsun kanssa, että kertoo joka päivä minun taas käyneeni. Puhelimessa joskus kiittää taas vierailusta - kävin viimeksi joskus ennen koronaa. Winwin.

Olet inhottava. Miksi et halua tavata mummoasi?

Vierailija kirjoitti:

Rakas läheinen on silti aina, vaikka muisti ei enää toimisikaan.

Oma vanhempi ei automaattisesti ole rakas

Jättäkää aina jotain konkreettista jälkeen käynneistänne. Se voi olla kissapatsas, kirja, valokuva kehyksessä, ikkunakoriste ikkunaan, vaikka askarreltu lintu sinne ikkunaan tai lapsenlapsen tekemä kortti missä lapsen kuva,  jonka olette muistisairaalle tehnyt.

Kun hänelle tulee ikävä ja yksinäinen olo, voi hoitaja muistuttaa ja osoittaa jotain konkreettista muistisairaalle tai antaa hänelle kosketeltavaksi tuliaisen, tyyliin katsohan mitä sukulaisesi viime käynnikkä jätti (pehmolelu, tyymy, jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas läheinen on silti aina, vaikka muisti ei enää toimisikaan.

Oma vanhempi ei automaattisesti ole rakas

Minulle on kummatkin, ja niin oli myös isovanhemmat. Ei kannata kaikkia ihmissuhteita tulehduttaa.