Lue keskustelun säännöt.
Muistisairaan luona vierailu, mitä iloa siitä kenellekään?
20.07.2026 |
84v äitini asuu yksin kotona kotihoidon turvin ja muisti on about 1min. Ei muista kenenkään käyntejä tai puheluita. Itse näyn enää viemässä ruokaostokset. Näen hänen puhelimestaan esim ystävien puhelut ja je kirjaavat myös käyntinsä kotihoidon vihkoon joka on heittiön pöydällä. Äidin mukaan kukaan ei koskaan soita, eikä käy, ei edes kotihoitajat. Äiti pystyy esittämään normaalua ja kertoilee missä milloinkin on käynyt. Oikeasti ei ole edes roskapussia vienyt vuoteen
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Sen hetken hän voi olla ilahtunut.
Mitäpä siitä että seuraavassa sekunnissa ei muista.
Voi ilahtua vierailusta ja olla sen jälkeen hyvällä tuulella vaikkei muista miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttu kertoi kerran, että hänen ystävänsä, joka on hoitoalalla, oli sanonut, että joskus tekisi mieli sanoa omaisille, että älkää käykö, kun muistisairas vanhus menee useammaksi päiväksi pois tolaltaan. Ei tunnista läheisiään, mutta läheisen käynti kuitenkin vaikuttaa hämmentävästi, kun tulee tietysti tunne, että pitäisi tuntea, mutta ei muista ja se aiheuttaa paniikin ja pahan mielen.
Tämä tietysti koskee lähinnä niitä, jotka eivät ollenkaan enää tunnista ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää aina jotain konkreettista jälkeen käynneistänne. Se voi olla kissapatsas, kirja, valokuva kehyksessä, ikkunakoriste ikkunaan, vaikka askarreltu lintu sinne ikkunaan tai lapsenlapsen tekemä kortti missä lapsen kuva, jonka olette muistisairaalle tehnyt.
Kun hänelle tulee ikävä ja yksinäinen olo, voi hoitaja muistuttaa ja osoittaa jotain konkreettista muistisairaalle tai antaa hänelle kosketeltavaksi tuliaisen, tyyliin katsohan mitä sukulaisesi viime käynnikkä jätti (pehmolelu, tyymy, jne).
Hoitaja voi joka kerta näyttää jotain samaa esinettä, kun se muistisairas sitä muista. Eikä muita minuutin päästä sitten taas
Mutta sinä muistat. On silloin sinusta kiinni kuinka haluat itsellesi läheistä ihmistä kohdella.
On siitä iloa. Kosketus. Muistisairas isoäitini halaa mielellään ja se kosketus yhdistää sukupolvia ja vuosikymmeniä, nykyisyyden menneisyyteen ja menneisyyden tähän hetkeen. Hänen hyvinvointinsa kohoaa hetkellisesti valtavasti kun toinen ihminen on lähellä.
Kotihoidolla ei ole enää ollut vihkoja vuosikymmeniin. Jos äitisi tila olisi tuo, hänet olisi siirretty jo ajat sitten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Tuossa tilassa ei enää vastata puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummoni muisti heikkeni viimeisinä vuosina, ennen kuin kuoli 96-vuotiaana. Muistan viimeisen vierailuni hänen luonaan. Mummo ei muistanut minua, kunnes katselimme piirongin päällä olevaa valokuvaa.
Siinä oli mummoni, edesmennyt ukkini, heidän kaikki kuusi lastaan ja liuta lapsenlapsia, minäkin. Mummon muisti palautui osittain ja oli oikein iloinen vierailustani. Sitten juotiin kahvia ja juteltiin mukavia.
Viimeisen kerran kun näin isoäitiäni hoivakodissa, niin aluksi hän oli hieman hämmentynyt, mutta vaikutti kuitenkin iloiselta "tuntemattomista" vierailijoista. Sitten hän huomasi minut - ja oli ilmeisesti tunnistavinaan 30 vuotta aiemmin kuolleen miehensä - "Toivo...?"
Loppuvierailu menikin sitten hämmennyksen, ahdistuksen ja sekavuuden parissa.
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidolla ei ole enää ollut vihkoja vuosikymmeniin. Jos äitisi tila olisi tuo, hänet olisi siirretty jo ajat sitten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Tuossa tilassa ei enää vastata puhelimeen.
Näenköhän sitten unta, vai mitä? Vihko on ja äiti vastaa puhelimeen, itse ei enää soittele.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kotihoito kommunikoi omaisten kanssa jos ei enää ole mitään vihkoja? Meillä oli tilanne, että kotihoito kävi kerran päivässä ja me omaiset kahdesti päivässä vanhuksen luona, siihen vihkoon oli hyvä kirjoitella mitä verensokeri oli ollut ja mitä insuliinia pistetty ym.
Käy itsesi takia. Joo.
Kävin sitten muiden takia ettei tule sanomista, kunnes kerran..
Olin juuri ollut äitini huoneessa tunnin ja olin lähdössä kun äidin sisko tuli huoneeseen. En saanut ovea kiinni kun kuulin äitin valittavan ettei se XXXXXX koskaan käy.
Kävin kahvilla ja olin parkkipaikalla lopettamassa työpuhelua kun äidin sisko tuli siihen ja alkoi motkottaa miksi en käy koskaan katsomassa. Sanoin tulin juuri sieltä kun sinä tulit sisään. Miksi olisin täällä parkkipaikalla jos en olisi ollut äitiäni katsomassa. Illalla vaimo tuli kysymään olenko nähnyt facebookia. Siellä äitini sisko päästi pitkät lirut p-puhetta siitä mitä en ole tehnyt jne jne. Ja muut mummot peesas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On siitä iloa. Kosketus. Muistisairas isoäitini halaa mielellään ja se kosketus yhdistää sukupolvia ja vuosikymmeniä, nykyisyyden menneisyyteen ja menneisyyden tähän hetkeen. Hänen hyvinvointinsa kohoaa hetkellisesti valtavasti kun toinen ihminen on lähellä.
Iho muistaa rakkauden. Käden silitys, läheisyys, Jätä lämmin huivi muistisairaan harteille jonka hellaästi kiedot ylle. Hiusten rauhallinen kampaaminen (silittäen hellästi päätä) ja kampaus. Kuunnellaan yhdessä käsikädessä lähekkäin kaunista , tuttua musiikkia. Näistä oma läheiseni nautti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siitä iloa. Kosketus. Muistisairas isoäitini halaa mielellään ja se kosketus yhdistää sukupolvia ja vuosikymmeniä, nykyisyyden menneisyyteen ja menneisyyden tähän hetkeen. Hänen hyvinvointinsa kohoaa hetkellisesti valtavasti kun toinen ihminen on lähellä.
Iho muistaa rakkauden. Käden silitys, läheisyys, Jätä lämmin huivi muistisairaan harteille jonka hellaästi kiedot ylle. Hiusten rauhallinen kampaaminen (silittäen hellästi päätä) ja kampaus. Kuunnellaan yhdessä käsikädessä lähekkäin kaunista , tuttua musiikkia. Näistä oma läheiseni nautti.
On muuten tieteellisesti todistettu että kosketus (hali) lieventää kehon ja mielen kiputiloja.
Hoitaja voi joka kerta näyttää jotain samaa esinettä, kun se muistisairas sitä muista. Eikä muita minuutin päästä sitten taas