En voi tälle mitään, mutta ärsyttää, kun ihmiset antavat pyytämättä ihan urpoja neuvoja!

Halu auttaa varmaankin. Vaikka pieleenhän toi menee.

Vierailija kirjoitti:

Halu auttaa varmaankin. Vaikka pieleenhän toi menee.

Varmaankin, mutta silti tuo on turhauttavaa.

Ap

Hermokipuun eräs ehdotti ratkaisuksi mielikuvaharjoittelua, jossa kipu rypistetään paperipalloksi ja heitetään pois. Toimii kuulemma hänellä aina päänsärkyyn.

Ei kukaan muu kuin saman kokenut voi käsittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halu auttaa varmaankin. Vaikka pieleenhän toi menee.

Varmaankin, mutta silti tuo on turhauttavaa.

Ap

Köyhiä mt eläke läskejä yksinäisiä valaita ärsyttää kaikki ja haukkuvat kaikkea mikä liikkuu. 😝😝😝

Tämä. Typerää tulla neuvomaan. Puhutaan kuin he tietäisivät enemmän kuin asianomainen itse tai asialle vihkiytynyt lääkäri. 

No typerältäähän se kuulostaa ja helposti ärsyttää.

Mutta silti esim minä itse löysin alkukesästä juuri sen voimisteluliike-venytys-yhdistelmän, joka auttaa vuosia vaivanneisiin pahasti kipeytyneisiin päkiöihin - ja nyt mä pääsen taas kävelemään! Ja todellakin olin yrittänyt jo aivan kaiken ja +voimistelyliike/venytys+ kuulostaa juuri siltä, että luuletko todella että en  oli yrittönyt jo sitäkin - mutta joo, en näköjään ollut yrittänyt juuri tätä yhdistelmää juuri tarpeeksi kauan ja tarpeeksi usein. Ainoa ongelma minkä nyt lomalla huomaan, on, että jos kolmena peräkkäisenä aamuna jättää tekemättä nuo liikkeet, vaiva tulee taas. Toki nyt paljon lievempänä, mutta selvää on , että jos lopettaisi vaikka kahdeksi viikoksi, niin taas olisi rampana.

Toisin sanoen, älä sinåköän ole ylimielinen niitä yksinkertaiseltw kuulostavia vinkkejä kohtaan. Ne VOIVAT toimiakin.

Vierailija kirjoitti:

No typerältäähän se kuulostaa ja helposti ärsyttää.

Mutta silti esim minä itse löysin alkukesästä juuri sen voimisteluliike-venytys-yhdistelmän, joka auttaa vuosia vaivanneisiin pahasti kipeytyneisiin päkiöihin - ja nyt mä pääsen taas kävelemään! Ja todellakin olin yrittänyt jo aivan kaiken ja +voimistelyliike/venytys+ kuulostaa juuri siltä, että luuletko todella että en  oli yrittönyt jo sitäkin - mutta joo, en näköjään ollut yrittänyt juuri tätä yhdistelmää juuri tarpeeksi kauan ja tarpeeksi usein. Ainoa ongelma minkä nyt lomalla huomaan, on, että jos kolmena peräkkäisenä aamuna jättää tekemättä nuo liikkeet, vaiva tulee taas. Toki nyt paljon lievempänä, mutta selvää on , että jos lopettaisi vaikka kahdeksi viikoksi, niin taas olisi rampana.

Toisin sanoen, älä sinåköän ole ylimielinen niitä yksinkertaiseltw kuulostavia vinkkejä kohtaan. Ne VOIVAT toimiakin.

Onko sullakin siis harvinainen sairaus, josta suurin osa ihmisistä ei ole ennen kuullutkaan, mutta alkavat silti neuvoa?

Ap

juna mummoilta varmaan olisi saanut jos mitäkin neuvoa. jopa kanadalaisia.

Ei tulla neuvomaan kun sätkit maassa. Kävellään ohi

Vierailija kirjoitti:

Ei tulla neuvomaan kun sätkit maassa. Kävellään ohi

Tuo onkin paras hetki kehottaa kokeilemaan buranaa, kun toinen sätkii maassa. 

Vierailija kirjoitti:

juna mummoilta varmaan olisi saanut jos mitäkin neuvoa. jopa kanadalaisia.

Haista sinä pska!

Itse ajattelen, että se on vain kömpelö tapa yrittää auttaa. Ihmisillä tuntuu olevan tapa kohdata itselleen vaikeita tai tuntemattomia asioita ongelmanratkaisumielessä ja tästä sitten seuraa niitä typeriä neuvoja.

Kerran kyllä lievästi ärsytti ja lähinnä tuntui toivottamalta, kun yritin työterveydestä hakea apua mielenterveysongelmiini. Olin edeltävänä viikonloppuna yrittänyt dissopäissäni itsemurhaa ja yritin selittää, että minulla on näitä outoja muistikatkoksia ja niiden aikana näemmä alan olemaan vaaraksi itselleni. Vastaukseksi sain kehotuksen yrittää vaikealla hetkellä ajatella positiivisempia asioita. Myöhemmin sitten sain oikeasti apua ja diagnoosin dissosiaatiohäiriöstä. Näin jälkeen päin olen miettinyt, että melko vastuuton neuvo ammattilaiselta itsetuhoiselle ihmiselle.

Mulla on yksi tuttava, joka on kova  neuvomaan. Ei haittaa, jos kyseessä on asia, josta hän kuuli 2 min sitten ja minulla asiasta elämän mittainen kokemus. Kuvittelee tietävänsä paremmin joka tapauksessa.

Puhuu myös jatkuvasti ihan törkeästi päälle..

Tämä ei tosin liity liikuntaan, mutta vanhoilta äijiltä löytyy vinkit aina ja joka asiaan. 

Olin Juustoportin kassalla ja ostin itselleni 400 km ajomatkaa varten eväät ja pienen tuliaiskarkin kummilapselle. Maksoin kahvista, isosta kerrosvoileivästä ja pienestä suklaalevystä yhteensä 12 euroa.  Takanani jonottanut äijä valisti minua kovaan ääneen: "Tuolla hinnalla olisit sinäkin saanut kokonaisen lounaan tuosta buffetista." Minä naureskelin siihen, että ihanko totta, meinasit auton ratissa lounaan syödä. Tietenkin äijä suuttui, kun olin nenäkäs tyttönen. Olen 56-vuotias, mutta edelleenkin pitäis vaan hiljaa kuunnella ja hymyillä näille typeryksille. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei tosin liity liikuntaan, mutta vanhoilta äijiltä löytyy vinkit aina ja joka asiaan. 

Olin Juustoportin kassalla ja ostin itselleni 400 km ajomatkaa varten eväät ja pienen tuliaiskarkin kummilapselle. Maksoin kahvista, isosta kerrosvoileivästä ja pienestä suklaalevystä yhteensä 12 euroa.  Takanani jonottanut äijä valisti minua kovaan ääneen: "Tuolla hinnalla olisit sinäkin saanut kokonaisen lounaan tuosta buffetista." Minä naureskelin siihen, että ihanko totta, meinasit auton ratissa lounaan syödä. Tietenkin äijä suuttui, kun olin nenäkäs tyttönen. Olen 56-vuotias, mutta edelleenkin pitäis vaan hiljaa kuunnella ja hymyillä näille typeryksille. 

Pystyn niin samaistumaan tähän.

Miksi ei voi olla ystävällinen, miksi olla nenäkäs? Maailmassa on liian vähän ystävällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen, että se on vain kömpelö tapa yrittää auttaa. Ihmisillä tuntuu olevan tapa kohdata itselleen vaikeita tai tuntemattomia asioita ongelmanratkaisumielessä ja tästä sitten seuraa niitä typeriä neuvoja.

Kerran kyllä lievästi ärsytti ja lähinnä tuntui toivottamalta, kun yritin työterveydestä hakea apua mielenterveysongelmiini. Olin edeltävänä viikonloppuna yrittänyt dissopäissäni itsemurhaa ja yritin selittää, että minulla on näitä outoja muistikatkoksia ja niiden aikana näemmä alan olemaan vaaraksi itselleni. Vastaukseksi sain kehotuksen yrittää vaikealla hetkellä ajatella positiivisempia asioita. Myöhemmin sitten sain oikeasti apua ja diagnoosin dissosiaatiohäiriöstä. Näin jälkeen päin olen miettinyt, että melko vastuuton neuvo ammattilaiselta itsetuhoiselle ihmiselle.

Noita tommoisia viisastelijoita on paljon psykiatrisissa sairaanhoitajissa. Pitävät asiakkaita absoluuttisen aivottomina typeryksinä.

Eivät ymmärrä, että itse ovat niitä.

Hirveän alentuvia ja ylimielisiä monesti. Ja todella todella toksisen positiivisia.

Semmoisia lässyttäjiä ja oman äänensä rakastajia.

Tunnen fiksuja ihmisiä, jotka ovat kovia neuvomaan tai olemaan oikeassa. Nämä eivät ärsytä läheskään niin paljon kuin ihmiset, jotka eivät ole kovin fiksuja ja neuvovat silti.

Jotkut oikeasti ovat sellaisia uhriutujia, että mitään järkevää korjauskeinoa eivät ole kokeilleet, mutta kovasti valittavat silti. En nyt puhu sinusta ap, vaan ihmisistä, jotka tuntuvat oikeasti tarvitsevan neuvoja.

Eli jollain nyt sitten on vaikka niska-hartiakipuja. Mutta ei ole kokeiltu tyynyn vaihtoa, ei patjan vaihtoa, ei hierontaa, ei jumppaa, ei lämpöhaudetta, ei lihasrelaksanttia, ei fysioterapiaa, ei lääkäriä, ei mitään. Ja kun jotain näistä ehdottaa, niin vastaus on, että ei se kuitenkaan auta. Ymmärrän kyllä sekä sen, että tällaisia tekee mieli neuvoa, että sen, että nämä ärsyyntyvät neuvoista.