Eroamisen mietteet
Eli mulla on ollut mielessä useasti eroaminen ja lapsia on 3 alle kouluikäistä. Mutta tällä suunnalla Suomea mulla ei ole kavereita, sukua ja tuntuu että olen se lastenlikka aina kun puolisolla kavereitten kanssa menoa. Kyse ei ole luottamisesta toiseen vaan siitä että itse en koskaan mukaan pääse ja hänen puolen suku ei suostu vahtimaan lapsia kuin mahdollisesti yhtä kolmesta niin ei siitäkään hyötyä ole. Haluaisin asua lähellä sukuani mutta ei minulle silti kavereita olisi paitsi jos sattuu tutustumaan. Muutto ei puolison kanssa olisi mahdollista joten koen ainoaksi vaihtoehdoksi eron? Muita samassa tilanteessa ?
Kommentit (10)
Mun menot aikalailla on työ koti työ. Harrastuksia ei ole ja omia menoja ei juurikaan ole. Elämä tuntuu siltä että olen elättäjä, lastenvahti. Oma suku hoitaisi lapsia jos välimatkaa ei olisi niin paljon. Mutta puolison muutto nykyalueelta on mahdoton asia keskustella.
Ja se suurin kysymys mitä moni kaverinsa menettänyt pohtii on että mistä niitä uusia kavereita hankitaan. Ei ainakaan lasten harrastuksien kautta. Siksi en jaksa uskoa tuohonkaan että aloittamalla harrastuksen löytää kavereita. Lasten harrastuksissa , vahemmat harvoin toisilleen puhuu muuta kuin tervehtii ja jonkun sortin smalltalk, mutta siihen se jääkin.
En nyt tiedä auttaisiko ero tilannetta. Kuulostat enemmänkin uupuneelta ja kenties koet, ettei puolisosi arvosta sinua ja panostustasi lastenhoitoon. Teettekö koskaan mitään kahdestaan, saatteko taukoa perherumbasta koskaan? Miksi miehen suku ei voi vahtia kuin yhtä lapsista? Olisiko teidän mahdollista palkata lastenvahtia edes muutamaksi tunniksi, että saisit tehdä jaksamisesi mukaan joko yksin tai yhdessä puolison kanssa jotakin mistä pidät, ihan ilman lapsia?
Tässä maailman tilanteessa olemme pienituloisia, lasten hoitaja maksut ovat isoja. Kahden keskeistä aikaa ei ole ollut 4vuoteen. Töissä saan "taukoa perherumbasta" mutta ei sekään sama asia ole kun toinen saa täyden irtioton perheestä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä auttaisiko ero tilannetta. Kuulostat enemmänkin uupuneelta ja kenties koet, ettei puolisosi arvosta sinua ja panostustasi lastenhoitoon. Teettekö koskaan mitään kahdestaan, saatteko taukoa perherumbasta koskaan? Miksi miehen suku ei voi vahtia kuin yhtä lapsista? Olisiko teidän mahdollista palkata lastenvahtia edes muutamaksi tunniksi, että saisit tehdä jaksamisesi mukaan joko yksin tai yhdessä puolison kanssa jotakin mistä pidät, ihan ilman lapsia?
Unohdin vastata , yksi lapsistamme on välillä tavallista raskaampi, joten yksi syy saattaa olla se useamman lapsen hoitamattomuuteen.
Lisäksi minua kiinnostaisi kuulla mistä muut ihmiset ovat löytäneet kavereita aikuisiällä kun olen lukenut monien viestejä jolle se tuntuu olevan mahdottomuus niin kuin minullekkin.
Itse vietän vapaa-aikaa myös työkavereiden kanssa. Käymme pelaamassa padelia, konserteissa ym.
Sun varmaan kannattaisi keksiä itsellesi harrastus, jotta voit viettää aikaa muuallakin kuin töissä tai kotona.
Vierailija kirjoitti:
Itse vietän vapaa-aikaa myös työkavereiden kanssa. Käymme pelaamassa padelia, konserteissa ym.
Sun varmaan kannattaisi keksiä itsellesi harrastus, jotta voit viettää aikaa muuallakin kuin töissä tai kotona.
jos keksis hyvän harrastuksen , montaa vaihtoehtoa ei ole niissäkään.
Se, että ap pidät omista lapsistasi huolta, ei ole lepsenlikkana toimimista. Kuvittelitko etukäteen, että vaimosi on lapsissa kiinni 24/7/365, mutta sinä jatkat elää kuin poikamiehenä?
Kolme alle kouluikäistä lasta meinaa paljon lapsiarkea. Yrittäkää miehen kanssa jakoa kotitöissä ja vapaassa. Ei monikaan tuossa tilanteessa hirveesti muualla pörrää yhdessä.
En ihan ymmärtänyt. Siis et halua aina olla lastenvahtina, mutta sulla ei kuitenkaan ole omia kavereita joiden kanssa voisit olla ilman puolisoasi? Onko sulla mitään harrastuksia, pääsetkö omille menoillesi välillä yksin? Jos pääset niin eikös se ole ihan normaali perhe-elämän tilanne. Jos haluatte mennä puolison kanssa kahdestaan, niin se on palkattava lastenvahti.
Miten ero auttaa tilannetta? Olisit kuitenkin lasten kanssa ainakin osan kuukaudesta, ja vielä kokonaan yksin.