Voiko vaikeasta masennuksesta parantua ilman lääkkeitä, lääkkeitä tai terapiaa? ev

ilman lääkkeitä voi mutta terapiaa suosittelen, ehdottomasti. Se opettaa ainakin hyväksymään tämänkin ajanjakson elämässäsi mutta myös katsomaan eteenpäin.

Täällä meilläpäin ei pääse terapiaan ellei aloita lääkitystä. Itse pelkään mielenterveyslääkkeitä, koska omaan taustan, jossa jokaisella perheenjäsenellä (miinus minä) on ollut pahoja ongelmia ennen mt-lääkkeiden aloitusta, mutta vieläkin pahempia niiden aloittamisen jälkeen. Mitä sivuvaikutuksia masennuslääkkeillä on? "Koukuttavatko" ne?



ap

Toki voi, onhan ne useimmat parantuneet ennenvanhaankin kun ei ollut saatavissa apua (toinen puoli tietysti on se että silloin myös oli enemmän niitä jotka eivät parantuneet vaan lopettivat toivottomina elämänsä omakätisesti). Minä kärsin vakavan masennusjakson 25-26 -vuotiaana enkä saanut apua kokeilemistani lääkkeistä enkä terapiasta jonka lopetinkin muutaman kerran jälkeen. Lääkkeet lopetin puolen vuoden hyödyttömän ja pelkkiä sivuoireita aiheuttaneen kokeilun jälkeen.



Masennus kulki omia ratojaan, meni aika pohjalle asti mutta sitten alkoi itsestään nousu ylöskin. 3 kk oli sitä pahinta aikaa jolloin olin ihan toimintakyvytön, makasin vaan kotona kyvyttömänä edes peseytymään ja laittamaan ruokaa. Sen jälkeen vähitellen jouduin opettelemaan kaiken alusta, esim. ihan tietoisesti miettimään kummallisia asioita kuten että miksi ihmisen pitää syödä, montako sormea minulla on jne. Mutta ajan myötä nousin ja masennusjakson jälkeen seurasi pari vuotta jolloin olin suorastaan euforisen onnellinen. Sitten sekin tasaantui eikä uutta masennusjaksoa ole koskaan sen jälkeen tullut. 10 vuotta mennyt tuosta jo. Nykyisin katson masennuksen minulle hyödylliseksi ja oman mieleni aiheuttamaksi kasvuprosessiksi, joka oli hyvä käydä läpi ilman "apua".

Minulla oli useita lievempiä, hoitamattomia (ja tilapäisesti parantuneita) masennusjaksoja jo takana, kun masennuin niin pahasti, että jäin "kiinni", kun menin muun asian takia lääkäriin. Sain lääkkeet, jotka auttoivat niin, että pystyin jonkin ajan kuluttua muuttamaan elämäntilannettani paremmaksi. Kävin myös kerran viikossa juttelemassa lääkärille. Myöhemmin olen käynyt myös terapiassa. Olen syönyt 3-4 eri jaksoa lääkkeitä, jotka siis toimivat minulla hyvin enkä ole jäänyt niihin koukkuun, vaan lopettanut helposti aina, kun masennus on mennyt ohi.



Nyt olen kuitenkin tullut jo 4-5 vuotta toimeen täysin ilman lääkkeitä ja terapiaa. Keinot: kirkasvalohoito aamuisin syyskuusta helmikuuhun, D-vitamiinia joka päivä, raskasta hikiliikuntaa 2-3 kertaa viikossa, jos sää suinkin antaa myöten (eli vain 1-3 viikon taukoja kovimpien pakkasten ja liukkaiden aikaan) ja vähän tummaa suklaata aina kun tekee mieli, talviaikaan joka päivä.



Tärkeintä on tuo raskas liikunta.

Tiedän kyllä, ettei vakavasti masentunut jaksa lähteä repimään itseään lenkkipolulle. Mutta lääkkeiden ja/tai terapian avulla jaloilleen päässyt jo pystyy liikkumaankinl.