Lue keskustelun säännöt.
Välit poikki ystävän kanssa
01.07.2026 |
Te jotka olette laittaneet välit poikki ystävän kanssa, tahtoisin rehellisen vastauksen. Onko koskaan käynyt "kaduttamaan", kaipaatteko tätä ystävää koskaan? Tekisikö koskaan mieli sittenkin soittaa ja kysäistä, mitä kuuluu?
Minä sanoin ystävälleni kohta kaksi vuotta sitten että en enää jaksa häntä, syy ei ollut ystävässäni vaan monissa muissa asioissa jotka vaan kiteytyivät ja kun niin paljon ahdisti niin annoin mennä. Ystävä yritti pari kertaa soitella mutta olin todella tyly. Mieheni kun ei tästä ystävästäni pitänyt koska hän vei aikaani liikaa enkä jaksanut enää alkaa miehen kanssa tappelemaan.
Nyt alkaa olemaan tosi ikävä tätä ihmistä, hän on ollut ystäväni lapsuudesta asti enkä voinut kuvitellakaan kuinka rankkaa on elää ilman häntä. Ylpeyteni ei vaan anna periksi että soittaisin, laittaisin viestin, kirjeen tms. Olen yrittänyt mielessäni keksiä kaikkia asioita joista vihata häntä ja jolla puolustelisin itselleni sitä että "lemppasin" hänet. Mikään ei vaan tunnu siltä että oikeasti olisi syytä. Silloin kun sanoin että en halua enää olla tekemisissä luulin että hän kuitenkin tulisi käymään ja soittaisi ja kun tämän teki niin jotenkin sain oikein sain oikein virtaa alistaa häntä lisää enkä tosissani ajatellutkaan mitä teen. En voinut kuvitellakaan että sanani saisivat pysyvää vahinkoa aikaan, vaikka tiedän että jos joku sanoisi tai tekisi mulle samoin, en haluaisi koskaan kuullakaan ko. ihmisestä.
Mitä teen? Mitä te muut olette tehneet? Kärsinkö itse aiheuttamistani seurauksista vai nielenkö ylpeyteni ja soitan? Tosin luulen että ennemmin tai myöhemmin tämä ystävänikin ottaa yhteyttä. Viime soitosta on nyt puolitoista vuotta, odottelenko vielä? Jos odottelisin niin mun ei tarvitsisi menettää kasvojani eikä kukaan pääsisi sanomaan eikä ajattelemaan että "matelin" takaisin.
Kommentit (56)
Ärsyttäviä tuollaiset ap:n kaltaiset pieru saharaan -ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta, mutta välillä on ikävä.
Mutta hyvässä ystävyyssuhteessa ei saa olla manipulointia eikä hyväksikäyttöä. Se on kuin rakkaussuhde, rakkaus hyvään ystävään on ehdotonta ja pyyteetöntä.
Hyvässä ystävyyssuhteessa on oltava molemminpuolinen yhteydenpito ja muutoinkin kuin vain silloin kun ollaan jotain vailla (apua tms.).
Eli ap, jos sinun ystäväsi täytti hyvän ystävän kriteerit, niin ihmettelen suuresti miten olet moisen aarteen karkuun päästänyt? Miehesi taisi olla vain kateellinen, kun itse ei omaa yhtä hyvää ystävää.
Itsekin naimisissa olevana olen edelleen sitä mieltä, että miehet tulevat ja menevät, mutta tosi-ystävä pysyy!
Pyydä anteeksi ja selitä, ettei vika ollut hänessä. Ja koeta olla hyvä ystävä jatkossa.
Paras ystäväni katkaisi välit yllättäen 16 vuotta sitten, ilman mitään selvää syytä. Nykyään kyllä pidetään jonkin verran yhteyttä, mutta aloite tulee aina minun puoleltani. Kaipaan ystävääni suunnattomasti, vaikka muitakin ystäviä on. Hänen kanssaan on aina niin ihanaa keskustella. Koskaan eivät välimme tule kuitenkaan olemaan kuin ennen, sillä hän ei niin halua.
Mulle kävi kerran niin, että yksi ystävä laittoi välit poikki ihan yllättäen. Meni ehkä puolisen vuotta ja kerran soitti yllättäen. Kävi ilmi, että hän oli luullut, että minä olin kertonut hänen ex-puolisolleen jonkun salaisuuden, kun tämä oli paljastanut tietävänsä asian. Hän ei ollut kertonut salaisuuttaan muille kuin minulle.
Sitten oli selvinnyt, että ex oli lapsia ystäväni luona hoitaessaan/vieraillessaan lukenut ystäväni päiväkirjaa!
Ystäväni soitti siis ja pyysi tuhannesti anteeksi! Nyt on asia jo unohtunut.
Kannattaa siis aina miettiä/varmistaa asiat, ennen kuin pistää välit poikki ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo yli 10 v sitten laitoin poikki. Oli sinänsä hyvä kaveri, että todellakin olen välillä kaivannut ja muistellut hyviä hetkiä. Mutta oli vain sellainen tilanne, että silloin ei enää jaksanut, en avaa tarkemmin. Eipä hänkään ole tietääkseni yhteyksissä ollut, joten ei nyt hirveitä omantunnon tuskia ole sen vuoksi. Nyt vähän parempi tilanne, että harkinnut itse yhteydenottoa. Saa nyt nähdä.
Välien katkaisua ei minusta pidä tehdä hetken mielijohteesta, kostona, palkkion toivossa tai jonkun toisen käskystä.
Kun olen joutunut katkaisemaan välit kokonaan eli estämään toisen yhteydenotot
Syyn on oltava painava, esim.
- Minua toistuvasti vahingoittava puhe ja/tai teko, mihin keskustelu ei auta
tai
- toistuva valehtelu asioistani ja/tai niiden edelleen levittely
tai
- luottamuksen pettäminen virka-asemaa tai siihen rinnastettavaa tehtävää hoidettaessa
tai
Väkivalta,. moraaliton teko tms, se on kerrasta poikki
Jos henkilö on pyytänyt anteeksi ja asia on sovittu, mutta hän on sen jälkeen toiminut minua vahingoittavasti uudelleen, mitään ei ole tehtävissä, mikä sovintoon johtaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Silloin kun sanoin että en halua enää olla tekemisissä luulin että hän kuitenkin tulisi käymään ja soittaisi ja kun tämän teki niin jotenkin sain oikein sain oikein virtaa alistaa häntä lisää enkä tosissani ajatellutkaan mitä teen. En voinut kuvitellakaan että sanani saisivat pysyvää vahinkoa aikaan, vaikka tiedän että jos joku sanoisi tai tekisi mulle samoin, en haluaisi koskaan kuullakaan ko. ihmisestä."
Vastasit itse omaan kysymykseesi.
Pistin välit poikki hänen käytöstapojen vuoksi. Ei ole kaduttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi miten puistattavan alhainen teksti aloittajalta. Kuule aloittaja-sinä teit TODELLISEN ystävän palveluksen entiselle "ystävällesi-hän saa jatkaa elöämäänsä ilman sinunlaistasi sairasta narsistia. MAhtavaa! Älä vain lähde hänelle soittelemaan tai ottamaan yhteyttä-älä pilaa entisen ystäväsi elämää enää yhtään enempää! Vai ei mies tykännyt ystävästäsi ja mies meni ystävyyden edelle? Vi,,u mikä pelle!JA vielä kehtaat sanoa, että haluat säilyttä kasvosi ja olet liian ylpeä ottaksesi yhteyttä,kertoaksesi kaiken tuon,mitä tänne kirjoitit? Hyi sinua.Häpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että olet tämä lempattu ystävä ja koetit nyt laatia aloituksen, jolla kalastelet mahdollisuuksia palata ystäväsi elämään.
Kun välit katkeavat läheiseen ystävään, se on useimmiten tarkasti harkittu päätös, jos ihmisellä ei esim. ole jotain epävakautta persoonassaan. Itse katkaisin välit lapsuudenystävään, jolla epävakautta oli, lisäksi päihdeongelma. On kulunut jo yli 10 vuotta ja edelleen mietin silloin tällöin, miten hyvää elämä on ollut ilman häntä. Vuosia ystävyys oli omalta puolelta ollut vain velvollisuus omalta puoleltani.
Toivon hänelle vain hyvää. Hän on kärsinyt epävakaudestaan paljon ja toivon, että elämä on rauhoittunut. En halua kuulla hänestä mitään tai nähdä häntä eli haluan muistella vain hyviä juttuja hänestä.
"Vaikuttaa siltä, että olet tämä lempattu ystävä ja koetit nyt laatia aloituksen, jolla kalastelet mahdollisuuksia palata ystäväsi elämään.
Kun välit katkeavat läheiseen ystävään, se on useimmiten tarkasti harkittu päätös, jos ihmisellä ei esim. ole jotain epävakautta persoonassaan. Itse katkaisin välit lapsuudenystävään, jolla epävakautta oli, lisäksi päihdeongelma. On kulunut jo yli 10 vuotta ja edelleen mietin silloin tällöin, miten hyvää elämä on ollut ilman häntä. Vuosia ystävyys oli omalta puolelta ollut vain velvollisuus omalta puoleltani.
Toivon hänelle vain hyvää. Hän on kärsinyt epävakaudestaan paljon ja toivon, että elämä on rauhoittunut. En halua kuulla hänestä mitään tai nähdä häntä eli haluan muistella vain hyviä juttuja hänestä. "
Toistat sanaa "epävakaa" kuin mantraa. Oletko psykiatrian ammattilainen? Mitä tarkoitat sanalla "epävakaa"? Jos et ymmärrä,mistä puhut tuota ilmaisua käyttäessäsi,ole hiljaa. Diagnoosit eivät aukene sellaisille,joilla ei ole niistä omaa elettyä kokemusta,joten mieti mitä sanot. Mistä tiedät,että ystäväsi oli "epävakaa"? SElitä nyt,mitä oikeasti tarkoitat,ihan vaikka käytännön esimerkeillä eikä tuollaisella aivottomalla jargonilla.
Ap kirjoita vilpitön kirje. Varaudu kuitenkin siihen, etteivät välit enää korjaannu. Minulle teki kerran eräs ystäväksi luultu niin, että antoi palautetta, kuinka raskas ja energiaa vievä olen, ja poikkaisi välit. Vieläkin tuon muistaminen sattuu, enkä vpisi koskaan enää luottaa tuohon ihmiseen, vaikka pyytäisi anteeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt sanoisi niinkään etten kestä mitään negatiivista - tai riitelyä, ystävyyssuhteessa, mutta sanotaan nyt näin, etten pidä riitelystä - tai edes siitä, että minun pitää ääneen joku asia sanoa. Arvostan ihmisessä sitä, että hän osaa olla itsekriittinen ja huomata itse itsellään tällaisia asioita - tasapaino pysyy yllä, ilman että kenenkään tarvitsee siitä huomauttaa.
Mietin paljon sitä, että sanoisinko suoraan, vai jättäisinkö vain yhteydenpidon - valitsin siksi jälkimmäisen vaihtoehdon, koska syyni olivat niin hankalia selittää. Oikeasti, miten olisin voinut sanoa hänelle, että "sinä viet liiaksi energiaani" tai "tavatessamme keskitymme aina sinun kuulumisiisi"; olisiko mikään (todella) koskaan muuttunut? Vaikka hän olisi alkanut kuuntelemaan minua enemmän, olisiko se ollut aitoa kiinnostusta? Aitoa ystävyyttä?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että itseään pitää osata myös suojella - on tärkeää tietää milloin se oma raja on tullut vastaan, ja sitten uskaltaa toimia sen mukaisesti. Koin silloin sen niin, ettei minulla todellisuudessa ollut muitakaan vaihtoehtoja - elämäni on onnellisempaa ilman häntä, mutta silti kaipaan sitä hyvää mitä meillä oli.
Ristiriitaista tämä on, mutta ehkä sillä silti oli jokin tarkoitus?
Lisäksi olisiko siitä keskustelustamme (riidasta), missä olisin suoraan nämä em. asiat hänelle maininnut, tullut sellainen eipäs-juupas/ sinä teit - eikun sinä -tyylinen keskustelu, jolla ei voiteta mitään?
Vierailija kirjoitti:
En nyt sanoisi niinkään etten kestä mitään negatiivista - tai riitelyä, ystävyyssuhteessa, mutta sanotaan nyt näin, etten pidä riitelystä - tai edes siitä, että minun pitää ääneen joku asia sanoa. Arvostan ihmisessä sitä, että hän osaa olla itsekriittinen ja huomata itse itsellään tällaisia asioita - tasapaino pysyy yllä, ilman että kenenkään tarvitsee siitä huomauttaa.
Mietin paljon sitä, että sanoisinko suoraan, vai jättäisinkö vain yhteydenpidon - valitsin siksi jälkimmäisen vaihtoehdon, koska syyni olivat niin hankalia selittää. Oikeasti, miten olisin voinut sanoa hänelle, että "sinä viet liiaksi energiaani" tai "tavatessamme keskitymme aina sinun kuulumisiisi"; olisiko mikään (todella) koskaan muuttunut? Vaikka hän olisi alkanut kuuntelemaan minua enemmän, olisiko se ollut aitoa kiinnostusta? Aitoa ystävyyttä?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että itseään pitää osata myös suojella - on tärkeää tietää milloin se oma raja on tullut vastaan, ja sitten uskaltaa toimia sen mukaisesti. Koin silloin sen niin, ettei minulla todellisuudessa ollut muitakaan vaihtoehtoja - elämäni on onnellisempaa ilman häntä, mutta silti kaipaan sitä hyvää mitä meillä oli.
Ristiriitaista tämä on, mutta ehkä sillä silti oli jokin tarkoitus?
Lisäksi olisiko siitä keskustelustamme (riidasta), missä olisin suoraan nämä em. asiat hänelle maininnut, tullut sellainen eipäs-juupas/ sinä teit - eikun sinä -tyylinen keskustelu, jolla ei voiteta mitään?
Jos miehessä ärsyttää tai ahdistaa jokin, odotat, että hän itsekriittisesti tajuaa itse, missä mättää - ja jos ei tajua, jätät sen?
Mitä menetät, jos yrität ottaa yhteyttä?
Et mitään. Jos ei halua olla yhteyksissä, sitten tiedät missä mennään ja "the case is closed".