Lue keskustelun säännöt.
Ero suhteesta jossa ”kaikki hyvin”
30.06.2026 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta, joista naimisissa 15. Meillä on kaksi yhteistä esiteini ikäistä lasta.
Olen aivan hukassa omien ajatuksieni kanssa sillä olen miettinyt eroa viime syksystä alkaen. Meillä on suhteessa kaikki ns. hyvin. Ei ole väkivaltaa, pettämistä tms. Mies antaisi läheisyyttä ja seksiä niin paljon kuin haluaisin ja kohtelee muutenkin hyvin. Kaikki asiat on hyvin ja rullaa omalla painollaan, enkä ymmärrä mikä tässä mättää. Olemme toki luonteeltamme erilaisia ja esim. Työuran tärkeydestä ajattelemme eri tavalla, mikä aiheuttaa toisinaan kitkaa välillemme.
Olen alkanut salaa katselemaan asuntoja ja haaveilemaan pois muuttamisesta sekä erosta.
Onko kenelläkään ollut samanlaisia tunteita ja mihin ratkaisuun olet päätynyt?
Mieheni on mahtava isä ja muutenkin varmasti monen naisen unelma kumppani, enkä halua tehdä elämäni virhettä jos tämä onkin vain joku hormonien aikaansaannos tai 4kympin kriisi.. Auttakaa!
Kommentit (15)
Ei ole käynyt mielessä keskustella asiasta sen miehesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi valehtelet? Ei kaikki ole hyvin, jos toinen katselee asuntoja ja haaveilee erosta
No ei nyt hyvänen aika kannata sotkea lasten elämää herkässä iässä vain sen takia, että ajattelette puolison kanssa työuran merkityksestä eri tavalla!
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt hyvänen aika kannata sotkea lasten elämää herkässä iässä vain sen takia, että ajattelette puolison kanssa työuran merkityksestä eri tavalla!
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa vuosia. Päätin jäädä ja vieläkin mietin eroa säännöllisen epäsäännöllisesti. Elämä valuu hukkaan..
.ieti mitä oikeasti tarvitset ja ala tyydyttää näitä tarpeitsi. Ei tyytyväisyys ja onni ole puolisosta kiinni. Voit esimerkiksi kehittää itseäsi ihmisenä, opiskella ja tehdä itsellesi mielekkäitä ja merkityksellisiä asioita ilman avioeroa. Lasten vuoksi kannattaa ehdottomasti pysyä yhdessä. Mutta ota vastuu omasta onnellisuudestasi, huomaa hyvät asiat ja muuta niitä, mihin olet tyytymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika! Ehdit vielä vaihtaa jännikseen!
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt hyvänen aika kannata sotkea lasten elämää herkässä iässä vain sen takia, että ajattelette puolison kanssa työuran merkityksestä eri tavalla!
Miten edes on päätynyt yhteen, jos on tuosta asiasta eri mieltä?
Itse skippaan kaikki, joiden kanssa ajatukset eivät osu yhteen noin suuressa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta se on kun ottaa matalatestoisen mahdollistaja miehen joka ei sytytä, ei muutakuin ero ja jänniksille jakamaan torttua kännissä paljaalla.
Niin eli ap:sta tuntuu selkeästi siltä, ettei hän rakasta miestään ja haluaa sen takia erota. Eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on kun ottaa matalatestoisen mahdollistaja miehen joka ei sytytä, ei muutakuin ero ja jänniksille jakamaan torttua kännissä paljaalla.
matalatestoin menee mutta mykkä
Meillä asiat ovat aika hyvin. Mies tosin on epäsiisti, aina myöhässä ja negatiivinen 80% ajasta. On varmaan vähän masentunut, sillä nämä asiat ovat pahentuneet viime vuosina. En jaksa enää kuitenkaan välittää, sillä hän ei ollut tukena, kun minulla oli todella vaikeaa. En voi kertoa, mistä on kyse, ettei tunnisteta, mutta jossain kohtaa näin ainoana pakokeinona itsm. Selvisin yksin kaikesta.
Olen jo vuoden haaveillut siitä, että saisin oman kodin lasten kanssa ja tuo loputon narina loppuisi. Koti tuntuisi taas kodilta. Mutta enpä minä voi lapsilta isää viedä, joten tässä sitä jumitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin eli ap:sta tuntuu selkeästi siltä, ettei hän rakasta miestään ja haluaa sen takia erota. Eikö?
Ei rakasta, eikä ole koskaan rakastanut, nyt lasten elatus on turvattu niin on hyvä aika hankkiutua riippakivestä eroon.
Kuulostaa että ap:lla on tylsää ja neljänkympin kriisi ja pitää miestään itsestäänselvyytenä. Suosittelen miettimään millaista muutosta elämäsi ihan oikeasti tarvitsee.
Jos nyt kuitenkin päädyt eroon niin elämä kantaa varmaan siinäkin tilanteessa, mutta mun korviin kyllä kuulostaa että ero ei ole nyt pakollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme tavatessamme olleet molemmat ns. Matalasti koulutettuja ja itse olen vuosien saatossa opiskellut lisää ja edennyt työelämässä korkeaan asemaan. Mies on ollut samassa työpaikassa 20 vuotta ja valittaa viikottain että on ihan paskaa, mutta ei aio kuitenkaan tehdä mitään asian muuttamiseksi. Mieheni ei aina ymmärrä että minun pitää tehdä pidempää päivää tai minulla on muita työhön liittyviä vastuita ja tämä aiheuttaa kitkaa välillemme. Olen myös huomannut että miestäni ei kiinnosta juurikaan puhua minun työasioista.
Joku mainitsi että en rakasta miestäni ja mietin tätä itsekin, en vain ymmärrä missä vaiheessa rakastaminen on loppunut ja miksi.
Pidän miestäni varmasti itsestäänselvyytenä, vaikka ei tietenkään pitäisi.
Ja tuo että minulla on tylsää ja jonkin sortin 4kympin kriisi, pitää myös varmasti paikkansa.
En vain halua miettiä kymmenen vuoden päästä että olisinpa lähtenyt silloin aikoja sitten.
-Ap
Taas tarinateppo asialla.