anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärrän, ettei anopin paikka ole synnärillä.

Mutta miten valitetaan siitä, että anoppi eli lapsen mummo haluaa  auttaa vauvan hoidon kanssa?? Hirveä valitus päivittäin siitä, kuink  isovanhemmat eivät auta. Yrittäkää äidit päättää mitä haluatte. 

Synnäri ei ole sama kuin synnytyssali, sinne edes päästetä kuin se, jonka aynnyttäjä sinne haluaa. 

Ilman häntä ei olisi sun lastakaan. Mieti sitä hetki. 

Ei se ole apua, mitä ei haluta. En todellakaan halua anoppia meille avuksi. Järkyttävä stressi ja sotku.

Sanot anopille, että kiitos, mutta ilmoitamme kyllä, kun tarvitsemme apua. Ja sitten pärjäät lapsen kanssa univelkaisena ja onnellisena, niin on ennenkin tehty. 

Kaikista maailman ihmisistä isoäidit ovat tuhoisimpia pienille vauvoille.

Höpö höpö. Nykyajan anopit juoksevat karkuun kun miniät saavat lapsia. Sen koommin et anoppia enää näe :D

Tästä leikkaus parin vuoden pähän ja tämä sama äityli itkee täällä kun mummo ei auta. Miksiköhän ei?

Otan osaa.Apua kyl tarvitaan mut..silti.Ehkä jos pari päivää auttaa lähtee pois kestäsin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä leikkaus parin vuoden pähän ja tämä sama äityli itkee täällä kun mummo ei auta. Miksiköhän ei?

Niin. Aattele. Läpeensä paska mummo, joka ei vaan kykene olemaan normaali, kuuntelemaan äidin toiveita ja tarpeita. Ei kun ne on ne omat aina ensin.

Vierailija kirjoitti:

Onko rajattomat mummot nykyajan ilmiö????

Ei, oli niitä jo 30 vuotta sittenkin. Painoin kokemuksen visusti kallooni ja yritän nyt toimia vastaavassa tilanteessa toisin. 

Naisen luonne: toiselle susi. Mikä siinä miehessä onkin niin Ihqua, jos sen äiti S aa tanasta seuraava? Tätä en ole koskaan tajunnut.

Minulla oli rajaton anoppi jo kasarilla. Täyttä helvettiä.

Kuukauden päästä toivot, että anoppi tulisi auttamaan 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole apua, mitä ei haluta. En todellakaan halua anoppia meille avuksi. Järkyttävä stressi ja sotku.

Taitaa olla ensimmäinen lapsi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole apua, mitä ei haluta. En todellakaan halua anoppia meille avuksi. Järkyttävä stressi ja sotku.

Taitaa olla ensimmäinen lapsi 

Ai mikä? Ei apua ole se että joku tulee huseeraamaan kotiisi kun hän haluaa tyydyttämään omia tarpeitaan. Apua on se mikä oikeasti auttaa ja mitä haluaa ja mitä tarvitsee.

Tuskin se anoppi varsinaisesti pahuuttaan haluaisi auttaa uutta perhettä ja hoitaa lapsenlastaan.

Joten mieti miten kommunikoit asian anopin kanssa. Varsinkin, jos sulla on pienikin epäilys siitä, että myöhemmin mummon apu olisi tarpeen. Jos nyt hieron anopin naamaan, että hän on hirviö, jonka et halua sekaantua mitenkään sun ja teidän elämään, niin sun ei tarvitse kaukaa hakea myöhemmin syytä sille, ettei kyseinen ihminen enää lämpene sun pyynnöille ja toiveille.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se anoppi varsinaisesti pahuuttaan haluaisi auttaa uutta perhettä ja hoitaa lapsenlastaan.

Joten mieti miten kommunikoit asian anopin kanssa. Varsinkin, jos sulla on pienikin epäilys siitä, että myöhemmin mummon apu olisi tarpeen. Jos nyt hieron anopin naamaan, että hän on hirviö, jonka et halua sekaantua mitenkään sun ja teidän elämään, niin sun ei tarvitse kaukaa hakea myöhemmin syytä sille, ettei kyseinen ihminen enää lämpene sun pyynnöille ja toiveille.

Omia tarpeitaan siinä tyydyttää. Pahuutta se on.

No harmi, jos tähän ei löydy mitään keskitietä. Olispa mullakin ollut anoppi vielä hengissä, kun esikoisen sain. Oma äiti ei ollut kiinnostunut pätkän vertaa, eikä ollut lastenhoitoavuksi missään vaiheessa. Isä sentään onneksi joskus.

Anopit on tietysti kaikki omanlaisiaan persoonia, mutta voisiko ko. tapaukselle (hänen poikansa) viestittää painokkaasti, että haluatte aloitella perheenä ihan omassa rauhassa ensin, mutta myöhemmin käytännön apu kyllä kelpaa, kun te sitä erikseen pyydätte. Niitäkin tilanteita tulee vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi muuta kuin että mies, joka asettaa äitinsä vaimonsa edelle (ja siis esimerkiksi puolustaa ajatusta, että äitinsä tulee "auttamaan") on raivostuttava.

Mieheni on sellainen, edelleen, 40 yhteisen vuoden jälkeenkin. Onneksi pluspuolet kompensoivat riittävästi tätä piiiitkää miinusta.

Ja sitten valitetaan siitäkin ettei anoppi auta lapsiarjessa. Meille oli täysin selvää, eträ molemmat isoäidit tulivat kahdeksi viikoksi toisen synnytyksen jälkeen avuksi. Mikä ongelma tuo kellekään voi olla? 

Tuo olisi pahin painajaiseni. Anoppi kotonani yötä, ei tule kuuloonkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuukauden päästä toivot, että anoppi tulisi auttamaan 

Oma äiti on tervetullut.

Ensimmäinen ketju koskaan tästä aiheesta. Omani on pers häiriöinen, cluster B. Itse sain synnyttää rauhassa tietyistä syistä, mutta hänen esikoistyttärensä sai tuta. Anopilla oli mielestään oikeutus kuulla kaikki synnytyksestä hyvin lyhyin väliajoin. Kätilö oli jo kimpaantunut yhteydenotoista. Rajat eivät näiden kohdalla auta, koska uhmaavat asetettuja rajoja: minuahan ei kohdella näin, minulla on oikeus tai sitten suutahdetaan ja martyroidutaan. Äidin pitäisi saada keskittyä elämänsä keskeisimpään asiaan kunnolla ja aikuinen vauva kerää huomiota itseensä. Huoh! 

Nyt laitat jämäkän ja äärimmäisen ystävällisesti viestityn rajan anopillesi. Jos hän ei kunnioita rajaa, se on iso punainen lippu. Jos kunnioittaa, voit luottaa häneen.