Sisarukset puolustelevat vanhempaa, joka suosii heitä

Vierailija kirjoitti:

13: en kaipaa vanhemmaltani enää yhtään mitään.  Lähinnä mietin millaista suhdetta sisaruksiin kannattaa pitää yllä, koska tämä asia hiertää toistuvasti välejä. Sisarukset myös tuovat viestejä vanhemmalta. Olen alkanut ajatella, että pääsisin helpoimmalla jos lopettaisin yhteydenpidon kaikkiin. Ei tämä muutu paremmaksi, vaikka vuodet vierivät.

Mä ajattelen että jos olisin uskaltanut laittaa välit jäihin jo 10 v sitten niin ne 10v olisivat olleet paljon vähemmän raskaat. Nyt he saivat minulta 10 v tukea ja apua ja seuraa mutta minä sain saman ajan heiltä vain ahdistusta ja pahaa mieltä, eriarvoista kohtelua, valehtelua ja kiusaamista.

61: mietin itse samoin miksi vaivautua kiusaamaan itseään tällaisilla ihmissuhteilla tulevaisuudessa, kun selvästi on nähtävissä ettei mikään muutu. Ainoastaan itse on entistä väsyneempi ja pettyneempi.

Muistathan aapee, että sitten kun vanhemmasta aika jättää ja tulee perinnönjako, niin jos toiset ovat saaneet selvästi ja todistettavasti rahallista etua, niin voit vaatia sen huomioon ottamista heillä ennakkoperintönä.

Minusta sisaruksesi käyttäytyvät ikävästi. Ovat varmasti huomanneet eriarvoisuuden, mutta niinkuin joku jo tuolla sanoikin, pelkäävät varmasti oman osuutensa pienevän, jos sinullekin jotain annetaan.

Mistähän tämä eriarvoisuus oikeen juontaa? Oletko nuorin, eri sukupuolta, tai samaa sukupuolta, josta toivottu kovasti poikaa/tyttöä, iso ikäero vai mitä? Ei sinänsä asialla tietysti merkitystä, mutta kiinnostaa, mistä ihmiset rakentavat itselleen eriarvoisia lapsia.

Me oltiin veljemme kanssa suhteellisen tasa-arvoisia vanhempiemme silmissä ja samaa olen yrittänyt omien lapsieni kohdalla.

Olen myös huomannut lähipiirissä, että jos lapset ovat olleet tasa-arvoisia, niin perinnönjaotkin ovat sujuneet kivuttomammin.

Ja sitten taas, jos joku on ollut perheessä aina saajan asemassa, niin perinnönjaossakin toistuu sama ilmiö; se saaja on myös siinä se ahnein.

63: periaatteessa näin, mutta käytännössä voi olla vaikeaa vuosia myöhemmin kuolinpesää selvitettäessä osoittaa toisten saaneen vuosien ajan ennakkoperintoä.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut vastaavassa tilanteessa, koska olen ainoa lapsi. Mutta kysymykseesi olisi parempi vastata, jos avaisit tilannetta vähän paremmin, et esim. ole vastannut tuohon mitään löytyykö jokin järkevä syy käytökselle. 

 

Monesti tämänkaltaisissa kysymyksissä täällä tulee jo aloituksesta se fiilis, että jotain olennaista jää kertomatta. Tässä tapauksessa se fiilis tuli vasta ketjun edettyä. Eli ap ei tosiasiassa halua kenenkään perehtyvän tilanteeseen sen enempää, ainoastaan sen vastauksen, jota tuli hakemaan eli siunaus sille, että katkaisee välit. 

 

Se on ihan ok katkaista välit, jos kerran suhteet eivät toimi, mutta minusta kannattaisi käsitellä myös oma osuus tapahtumissa eli se, miksi asenne sinuun on se mikä se on. 

Veikkaan että niin ap kuin me muutkin täällä jotka olemme samaa kokeneet olemme kyllä vuosikymmeniä etsineet itsestämme syytä, mutta kun sitä syytä ei voi löytyä meistä, sillä sellaista ei ole, niin lopulta jää vaihtoehdoksi vain pohtia että kestääkö tilannetta muiden mieliksi vai lopettaako sen kestäminen omaksi hyväksi🤷‍ 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

37: vanhemmat tuossa ovat kääntäneet sisarukset toisiaan vastaan. Jos perheessä syrjitään systemaattisesti jotain sen jäsentä, niin on ymmärrettävää jos tällaisesta perheestä se syrjitty haluaa irtioton.

Vanhempien toimintaan ei voi juuri vaikuttaa, mutta on oma valinta, antaako vanhempien toiminnan rikkoa välit myös sisaruksiin.

Tämä on niiden sisarusten päätettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

37: vanhemmat tuossa ovat kääntäneet sisarukset toisiaan vastaan. Jos perheessä syrjitään systemaattisesti jotain sen jäsentä, niin on ymmärrettävää jos tällaisesta perheestä se syrjitty haluaa irtioton.

Vanhempien toimintaan ei voi juuri vaikuttaa, mutta on oma valinta, antaako vanhempien toiminnan rikkoa välit myös sisaruksiin.

Tämä on niiden sisarusten päätettävissä.

Ei ole vaan kyllä se on ihan henk koht. valinta. Ja ei, ei ne minullakaan sitä käsittäneet tai hyväksyneet, mutta minä päätän keihin haluan olla yhteydessä tai ketkä haluan lasteni elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko päihdeongelmainen henkilö, joka on sotkenut elämänsä kerta toisensa jälkeen, ehkä vuosikymmenten ajan? Vaikka olisit nyt raitis, niin ei sinuun luoteta varmaan ikinä täysin. 

53: huh huh sentään mitä spekulointia.

Yleisimpiä syitä kuitenkin tämänkaltaisiin tilanteisiin. Päihdeongelmat ovat aika yleisiä. Omasta suvusta löytyy tällainen useampi. Itse olin kyllä loppuun asti väleissä, koska en esim. koskaan antanut hänelle rahaa enkä taannut lainoja. Hän ei ollut paha ihminen, mutta päihdeongelma oli vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Muistathan aapee, että sitten kun vanhemmasta aika jättää ja tulee perinnönjako, niin jos toiset ovat saaneet selvästi ja todistettavasti rahallista etua, niin voit vaatia sen huomioon ottamista heillä ennakkoperintönä.

Minusta sisaruksesi käyttäytyvät ikävästi. Ovat varmasti huomanneet eriarvoisuuden, mutta niinkuin joku jo tuolla sanoikin, pelkäävät varmasti oman osuutensa pienevän, jos sinullekin jotain annetaan.

Mistähän tämä eriarvoisuus oikeen juontaa? Oletko nuorin, eri sukupuolta, tai samaa sukupuolta, josta toivottu kovasti poikaa/tyttöä, iso ikäero vai mitä? Ei sinänsä asialla tietysti merkitystä, mutta kiinnostaa, mistä ihmiset rakentavat itselleen eriarvoisia lapsia.

Me oltiin veljemme kanssa suhteellisen tasa-arvoisia vanhempiemme silmissä ja samaa olen yrittänyt omien lapsieni kohdalla.

Olen myös huomannut lähipiirissä, että jos lapset ovat olleet tasa-arvoisia, niin perinnönjaotkin ovat sujuneet kivuttomammin.

Ja sitten taas, jos joku on ollut perheessä aina saajan asemassa, niin perinnönjaossakin toistuu sama ilmiö; se saaja on myös siinä se ahnein.

Meillä vanhemmat ja juopposisarus ovat ainakin tehneet nämä rahanantamiset niin ettei saada kiinni ennakkoperinnöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut vastaavassa tilanteessa, koska olen ainoa lapsi. Mutta kysymykseesi olisi parempi vastata, jos avaisit tilannetta vähän paremmin, et esim. ole vastannut tuohon mitään löytyykö jokin järkevä syy käytökselle. 

 

Monesti tämänkaltaisissa kysymyksissä täällä tulee jo aloituksesta se fiilis, että jotain olennaista jää kertomatta. Tässä tapauksessa se fiilis tuli vasta ketjun edettyä. Eli ap ei tosiasiassa halua kenenkään perehtyvän tilanteeseen sen enempää, ainoastaan sen vastauksen, jota tuli hakemaan eli siunaus sille, että katkaisee välit. 

 

Se on ihan ok katkaista välit, jos kerran suhteet eivät toimi, mutta minusta kannattaisi käsitellä myös oma osuus tapahtumissa eli se, miksi asenne sinuun on se mikä se on. 

Veikkaan että niin ap kuin me muutkin täällä jotka olemme samaa kokeneet olemme kyllä vuosikymmeniä etsineet itsestämme syytä, mutta kun sitä syytä ei voi löytyä meistä, sillä sellaista ei ole, niin lopulta jää vaihtoehdoksi vain pohtia että kestääkö tilannetta muiden mieliksi vai lopettaako sen kestäminen omaksi hyväksi🤷‍ 

Ap ei ainakaan kerro mitään sellaista, että olisi etsinyt ja löytänyt syitä tällaiselle toiminnalle. Syy voi olla ihan viatonkin kuten liiallinen kiltteys tai kateus, johon ei ole mitään syytä paitsei se, että on elämäänsä tyytyväinen (mitä kateellinen ei voi sietää).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

37: vanhemmat tuossa ovat kääntäneet sisarukset toisiaan vastaan. Jos perheessä syrjitään systemaattisesti jotain sen jäsentä, niin on ymmärrettävää jos tällaisesta perheestä se syrjitty haluaa irtioton.

Vanhempien toimintaan ei voi juuri vaikuttaa, mutta on oma valinta, antaako vanhempien toiminnan rikkoa välit myös sisaruksiin.

Tämä on niiden sisarusten päätettävissä.

Ei ole vaan kyllä se on ihan henk koht. valinta. Ja ei, ei ne minullakaan sitä käsittäneet tai hyväksyneet, mutta minä päätän keihin haluan olla yhteydessä tai ketkä haluan lasteni elämään.

Kyllä se on. Voi olla niin mahdoton se toinen osapuoli, ettei sen kanssa voi olla tekemisissä vaikka itse haluaisikin. Eli todellakin on myös ihmisen itse päätettävissä ollaanko hänen kanssaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko päihdeongelmainen henkilö, joka on sotkenut elämänsä kerta toisensa jälkeen, ehkä vuosikymmenten ajan? Vaikka olisit nyt raitis, niin ei sinuun luoteta varmaan ikinä täysin. 

53: huh huh sentään mitä spekulointia.

Yleisimpiä syitä kuitenkin tämänkaltaisiin tilanteisiin. Päihdeongelmat ovat aika yleisiä. Omasta suvusta löytyy tällainen useampi. Itse olin kyllä loppuun asti väleissä, koska en esim. koskaan antanut hänelle rahaa enkä taannut lainoja. Hän ei ollut paha ihminen, mutta päihdeongelma oli vaikea.

Meillä tekemisissä ollaan juuri sen valehtelevan pummaavan varastavan manipuloivan ja kaikkia, jopa lapsiaan haukluvan alkkarin kanssa.

Tuttavan perheessä suosiminen jatkuu vielä haudan takaa: kuolinpesää ei suostuta jakamaan, kun se oli kuolleen vanhemman toive. Sääntö kuitenkin on, että jos yksikin osakas haluaa kuolinpesän jaettavaksi, se täytyy jakaa. Suosikkiveljet pitävät toiveesta kiinni, eikä perheen ikuisella mustalampaalla ole varaa alkaa juristin kanssa taistelemaan. Ja ei, musta lammas ei ole mikään ongelmainen, paitsi vuosikymmenten takaa nimenomaan ongelma vanhemmalleen, joka ei keskeyttänyt raskautta, vaikka sitä oli vahvasti harkinnutkin. Kosto ja katkeruus elää, lempilapset pitävät siitä huolen. 

Omien lasten ja lastenlasten elämää voi rahoittaa niin paljon kuin vain ikinä tahtoo eikä se ole ennakkoperintöä niin kauan kun se ei ole konkreettista rahaa tai vaikka osakkeita. Silloin tulee kuvaan lahjavero tai ennakkoperintö, jos summa ylittää sallitun määrän. 

Rahastahan tässä ilmeisesti on kyse. Perinnön saamiseen ja vanhempien omaisuuden käyttämiseen ei ole kenelläkään sananvaltaa heidän eläessään eli se on aivan heidän omassa vallassaan kenelle sitä haluavat antaa. Laki siis sallii tämänkaltaisen epäoikeudenmukaisuuden ja sallii perinnönkin suhteen, jos yksi lapsista on testamentilla tehty perinnöttömäksi. Silloin hän voi saada lakiosansa vaatimalla sitä oikeudessa, ei siis automaattisesti sitäkään.

Ylimääräinen huomautus, kun asiasta näyttää olevan epäselvyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan perheessä suosiminen jatkuu vielä haudan takaa: kuolinpesää ei suostuta jakamaan, kun se oli kuolleen vanhemman toive. Sääntö kuitenkin on, että jos yksikin osakas haluaa kuolinpesän jaettavaksi, se täytyy jakaa. Suosikkiveljet pitävät toiveesta kiinni, eikä perheen ikuisella mustalampaalla ole varaa alkaa juristin kanssa taistelemaan. Ja ei, musta lammas ei ole mikään ongelmainen, paitsi vuosikymmenten takaa nimenomaan ongelma vanhemmalleen, joka ei keskeyttänyt raskautta, vaikka sitä oli vahvasti harkinnutkin. Kosto ja katkeruus elää, lempilapset pitävät siitä huolen. 

Ei tuollaiseen tarvita lakimiestä, riittää että jakamista vaatii yksikin perillinen. Riippuu sitten omaisuuden arvosta syntyykö siitä jaettuna enemmänkin kuluja kuin tuloja, kun osittaminen ym. kulut huomioidaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko päihdeongelmainen henkilö, joka on sotkenut elämänsä kerta toisensa jälkeen, ehkä vuosikymmenten ajan? Vaikka olisit nyt raitis, niin ei sinuun luoteta varmaan ikinä täysin. 

53: huh huh sentään mitä spekulointia.

Yleisimpiä syitä kuitenkin tämänkaltaisiin tilanteisiin. Päihdeongelmat ovat aika yleisiä. Omasta suvusta löytyy tällainen useampi. Itse olin kyllä loppuun asti väleissä, koska en esim. koskaan antanut hänelle rahaa enkä taannut lainoja. Hän ei ollut paha ihminen, mutta päihdeongelma oli vaikea.

Meillä tekemisissä ollaan juuri sen valehtelevan pummaavan varastavan manipuloivan ja kaikkia, jopa lapsiaan haukluvan alkkarin kanssa.

Juu, tuttua on tuokin. Voi olla esim. niin että se perheen päihdeongelmainen ihannoin vastaavanlaista vanhempaansa. Se normaaliin elämään pyrkinyt ja päässyt siis on irtautunut heidän piireistään ja häntä voidaan pitää esim. ivallisesti pyhimystä teeskentelevänä. Siis siksi, kun hän elää tavanomaista elämää, käy töissä eikä sekoile. 

Onneksi ei ole sisaruksia, niin ei tule perintöriitojakaan. Ei tästä nimittäin ole kahta vuottakaan kun yli 40 vuotta jaetusta perinnöstä oli sanomista edeltävällä sukupolvella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan perheessä suosiminen jatkuu vielä haudan takaa: kuolinpesää ei suostuta jakamaan, kun se oli kuolleen vanhemman toive. Sääntö kuitenkin on, että jos yksikin osakas haluaa kuolinpesän jaettavaksi, se täytyy jakaa. Suosikkiveljet pitävät toiveesta kiinni, eikä perheen ikuisella mustalampaalla ole varaa alkaa juristin kanssa taistelemaan. Ja ei, musta lammas ei ole mikään ongelmainen, paitsi vuosikymmenten takaa nimenomaan ongelma vanhemmalleen, joka ei keskeyttänyt raskautta, vaikka sitä oli vahvasti harkinnutkin. Kosto ja katkeruus elää, lempilapset pitävät siitä huolen. 

Ei tuollaiseen tarvita lakimiestä, riittää että jakamista vaatii yksikin perillinen. Riippuu sitten omaisuuden arvosta syntyykö siitä jaettuna enemmänkin kuluja kuin tuloja, kun osittaminen ym. kulut huomioidaan. 

Jos pesän saisi jaettua sovussa ja sopimalla, ei tarvittaisi juristia. Mutta jos jääräpäisesti pidetään toiveesta kiinni, eikä asiaa edistetä mitenkään, ei yksi kuolinpesän osakas voi asiaa muuttaa. Käräjille vieminen ei ole ilmaista sekään, eikä siitä välttämättä selviä ilman perintöasioihin perehtynyttä asiantuntijaa. Näitten tuntitaksat on sitä luokkaa, että lannistaa innokkaimmankin oikeutensa vaatijan, jos perintöosuus ei ole satojatuhansia. Tuttavan tapauksessa se on jotain 50000€, joka hupenee juristin kanssa noin 250€ tuntivauhtia. Ei ehkä kannata muuta kuin odottaa lesken lopullista poistumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut vastaavassa tilanteessa, koska olen ainoa lapsi. Mutta kysymykseesi olisi parempi vastata, jos avaisit tilannetta vähän paremmin, et esim. ole vastannut tuohon mitään löytyykö jokin järkevä syy käytökselle. 

 

Monesti tämänkaltaisissa kysymyksissä täällä tulee jo aloituksesta se fiilis, että jotain olennaista jää kertomatta. Tässä tapauksessa se fiilis tuli vasta ketjun edettyä. Eli ap ei tosiasiassa halua kenenkään perehtyvän tilanteeseen sen enempää, ainoastaan sen vastauksen, jota tuli hakemaan eli siunaus sille, että katkaisee välit. 

 

Se on ihan ok katkaista välit, jos kerran suhteet eivät toimi, mutta minusta kannattaisi käsitellä myös oma osuus tapahtumissa eli se, miksi asenne sinuun on se mikä se on. 

Veikkaan että niin ap kuin me muutkin täällä jotka olemme samaa kokeneet olemme kyllä vuosikymmeniä etsineet itsestämme syytä, mutta kun sitä syytä ei voi löytyä meistä, sillä sellaista ei ole, niin lopulta jää vaihtoehdoksi vain pohtia että kestääkö tilannetta muiden mieliksi vai lopettaako sen kestäminen omaksi hyväksi🤷‍ 

Ap ei ainakaan kerro mitään sellaista, että olisi etsinyt ja löytänyt syitä tällaiselle toiminnalle. Syy voi olla ihan viatonkin kuten liiallinen kiltteys tai kateus, johon ei ole mitään syytä paitsei se, että on elämäänsä tyytyväinen (mitä kateellinen ei voi sietää).

70: jos ihmistä kohdellaan lapsuudesta asti eri tavalla kuin muita sisaruksia, niin luultavasti jokainen miettii siinä tilanteessa mistä se johtuu. Tällainen pohdinta ei kuitenkaan muuta vanhempien käytöstä.