Sisarukset puolustelevat vanhempaa, joka suosii heitä
Tämä aihe varmaan houkuttelee trolleja, mutta kirjoitan silti. Olemme sisarusteni kanssa omillaan asuvia aikuisia.
Vanhempani suosii muita sisaruksia maksamalla heille kalliita matkoja, lahjoittamalla osakkeita yms. Minulle sanotaan vain, että omillaan on pärjättävä tms. Rahallista tai henkistä apua ei siis tule, oli tilanteeni mikä tahansa.
Eihän tuo hyvältä tunnu. Sisarukset eivät täysin ymmärrä tilannetta. Jos nostan puheeksi eriarvoisen kohtelun, minulle vastataan toistuvasti, että vanhempi varmaan tukisi minuakin jos vain pyytäisin. Mutta kun ongelmana nimenomaan on se, että vanhempi ei tue minua missään tilanteessa.
Ihmettelen näitä sisarusten kommentteja, koska on ollut tilanteita, joissa olen pyytänyt tukea sisarusten ollessa paikalla enkä ole saanut mitään. Jostain syystä näistä tilanteista mikään ei ole jäänyt heille mieleen.
Välit sisaruksiin ovat ihan ok, mutta tämä toistuva vanhemman ikävän käytöksen puolustelu luo välille juopaa. Tällainen on jatkunut pitkään eivätkä sisarukset suostu huomaamaan miten paljon vuosien ajan jatkunut tilanne on minua kuormittanut.
Oletteko te muut tällaisessa tilanteessa yhteydessä sisaruksiinne vai oletteko päätyneet katkaisemaan kokonaan välit lapsuudenperheeseenne?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13: en kaipaa vanhemmaltani enää yhtään mitään. Lähinnä mietin millaista suhdetta sisaruksiin kannattaa pitää yllä, koska tämä asia hiertää toistuvasti välejä. Sisarukset myös tuovat viestejä vanhemmalta. Olen alkanut ajatella, että pääsisin helpoimmalla jos lopettaisin yhteydenpidon kaikkiin. Ei tämä muutu paremmaksi, vaikka vuodet vierivät.
Sinuna koettaisin pitää välit sellaisina, että mahdutte tarvittaessa samoihin sukujuhliin. Kokonaan välien katkaisu vasta sitten, jos eivät tätä hyväksy, vaan pyrkivät väkisin lähelle. Olen itse tehnyt näin eikä ole tarvinnut katua.
Mikä tarve on käydä sukujuhlissa? Muissa kuin hautajaisissa, ja siihen riittää kirkossa käynti, jossa keskustelua ei varmaankaan juuri synny. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä, eikä kyllä sinne hautajaisiinkaan. Ripille pääsyt, valmistumiset, häät, kastajaiset/nimiäiset, jotkut suvun kesäjuhlat... Mitä järkeä osallistua tuollaisiin?
Esimerkiksi sellainen järki, että haluaa olla kohtelias jotain toista sukulaista kohtaan, jonka kanssa on hyvät välit. Miksi yhden tai muutaman hankalan pitäisi antaa säädellä omaa yhteydenpitoaan niin paljon, että hän estäisi kanssakäymisen koko suvun kanssa? Useimmissa suvuissa on kuitenkin osa ihmisistä ihan normaaleja.
Omassa tapauksessani tämä vanhempi henkilö, joka on hankala, on esim. omien lastensa kanssa joutunut törmäyskurssille ihan samoista syistä kuin itse välttelen häntä.
Ystäväni isosisko oli raggarityttö, aina vähän pahanteossa. Sai ensimmäisen lapsen alaikäisenä ja hänen vanhemmat hoitivat häntä tosi paljon.
Kun joku lapsista muutti pois kotoa, tälle pojalle tehtiin siitä huone ja oli joka viikko isovanhemmillaan.
Tämä johti siihen, kun muut saivat n 10 v sisällä lapsia, ei heille riittänyt aikaa. Poika ja etenkin mummo olivat kasvaneet yhteen
Jälkikäteen poika, joka on aikuinen nyt, sanoi mummo pelasti hänet. Eihän silloin voi oikeasti olla vihainen, hän tarvi mummoa eniten.
Vierailija kirjoitti:
37: vanhemmat tuossa ovat kääntäneet sisarukset toisiaan vastaan. Jos perheessä syrjitään systemaattisesti jotain sen jäsentä, niin on ymmärrettävää jos tällaisesta perheestä se syrjitty haluaa irtioton.
Vanhempien toimintaan ei voi juuri vaikuttaa, mutta on oma valinta, antaako vanhempien toiminnan rikkoa välit myös sisaruksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni isosisko oli raggarityttö, aina vähän pahanteossa. Sai ensimmäisen lapsen alaikäisenä ja hänen vanhemmat hoitivat häntä tosi paljon.
Kun joku lapsista muutti pois kotoa, tälle pojalle tehtiin siitä huone ja oli joka viikko isovanhemmillaan.
Tämä johti siihen, kun muut saivat n 10 v sisällä lapsia, ei heille riittänyt aikaa. Poika ja etenkin mummo olivat kasvaneet yhteen
Jälkikäteen poika, joka on aikuinen nyt, sanoi mummo pelasti hänet. Eihän silloin voi oikeasti olla vihainen, hän tarvi mummoa eniten.
Hyvä näkökulma. Tasapuolisuus ei aina ole se oikeudenmukaisin tapa toimia, mutta vaaditaan kypsyyttä sen ymmärtämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
37: vanhemmat tuossa ovat kääntäneet sisarukset toisiaan vastaan. Jos perheessä syrjitään systemaattisesti jotain sen jäsentä, niin on ymmärrettävää jos tällaisesta perheestä se syrjitty haluaa irtioton.
Vanhempien toimintaan ei voi juuri vaikuttaa, mutta on oma valinta, antaako vanhempien toiminnan rikkoa välit myös sisaruksiin.
Kyllä se rikkoo. Samaten se muuten rikkoo myös lasten lasten välit, koska tyypillisesti tuo narsisti toteuttaa samaa mallia myös lastenlasten kanssa.
Tsemppiä ap! Mulla ei ole kuin yksi sisarus ja hän on vanhempien kultalapsi ja juoppo. En voi enäänomla tekemisiss heistä kenenkään kanssa sillä oma terveyteni ei sitä enää salli. Viiemiset 10 v on mennyt yrittäess auttaa heitä kaikkia saamatta itse yhtään mitään takaisin. Sisarukselle ja lapsilleen on annettu kymmeniätuhansia euroja sinä aikana, plus pakasta vedetty auto ajettavaksi.
En vain enää jaksanut eikä heistä ole kuulunut pihaustakaan kuukausiin.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika, miksi ihmeessä ylipäänsä tuollaiseen vanhempaan olet yhteydessä, kun saa sinulle näemmä vain pahaa mieltä aikaan.
Miehen perheessä sama, siskojensa lapsia hoidetaan taas kesä läpeensä. Meidän eivät mahtuneet aiempina vuosina mukaan, emmekä sen jälkeen ole enää pyytäneetkään, saatikka muuten pitäneet yhteyttä. Minun vanhempani auttavat (huomattavasti varakkaammat, eläkkeellä olevat = aikaa miehen vanhemmat eivät).
Ja mainittakoon, että mieheni kyllä aiemmin heitä kaikessa jeesasi, mutta hän lopetti sen, kun huomasi, että auttaminen on ykspuolista, kun toisen puolen jeesaukset menivät vain ja ainoastaan siskojensa perheille.
Mitä tarkoittaa "aikaa miehen vanhemmat eivät?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
37: vanhemmat tuossa ovat kääntäneet sisarukset toisiaan vastaan. Jos perheessä syrjitään systemaattisesti jotain sen jäsentä, niin on ymmärrettävää jos tällaisesta perheestä se syrjitty haluaa irtioton.
Vanhempien toimintaan ei voi juuri vaikuttaa, mutta on oma valinta, antaako vanhempien toiminnan rikkoa välit myös sisaruksiin.
Kyllä se rikkoo. Samaten se muuten rikkoo myös lasten lasten välit, koska tyypillisesti tuo narsisti toteuttaa samaa mallia myös lastenlasten kanssa.
Olen eri, mutta oletko sinä ap? Olet luokittanut vanhemman narsistiksi ja luonut tilanteesta siihen liittyvän naistenlehtimaisen kuvion? Ikävä kyllä itselleni tulee heti mieleen henkilö, joka itse on narsisti, kun luen tällaisia kertomuksia. Mikään poikkipuolinen sana tai näkökulma ei kelpaa, vaan kaikkien tulee vain myötäillä kyseistä versiota tilanteesta.
Itse asiassa tämä ainoa sukulaiseni, johon olen joutunut katkomaan välini, on toiminut juuri samoin kanssani. Kaikki hänen ympärillään vain ajan mittaan osoittautuvat narsisteiksi, ex-puolisot, toinen vanhempi, suurin osa sukulaisista. Narsisti on hänen silmissään se, joka ei ihan nielaise kaikkea totena mitä hän kertoo. Hän jättää kertomatta kaiken sellaisen, mikä tekee hyvin ymmärrettäväksi sen miksi häntä "sorretaan". Hänen koko elämäntarinansa on nyyhkytarinaa siitä miten hänellä on ollut vaikeaa. Suurin osa valetta eli iän mukana hän on ryhtynyt valehtelemaan yhä enemmän. Liittyy varmasti myös pahenevaan päihdeongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni isosisko oli raggarityttö, aina vähän pahanteossa. Sai ensimmäisen lapsen alaikäisenä ja hänen vanhemmat hoitivat häntä tosi paljon.
Kun joku lapsista muutti pois kotoa, tälle pojalle tehtiin siitä huone ja oli joka viikko isovanhemmillaan.
Tämä johti siihen, kun muut saivat n 10 v sisällä lapsia, ei heille riittänyt aikaa. Poika ja etenkin mummo olivat kasvaneet yhteen
Jälkikäteen poika, joka on aikuinen nyt, sanoi mummo pelasti hänet. Eihän silloin voi oikeasti olla vihainen, hän tarvi mummoa eniten.Hyvä näkökulma. Tasapuolisuus ei aina ole se oikeudenmukaisin tapa toimia, mutta vaaditaan kypsyyttä sen ymmärtämiseen.
Eli mummo jätti tutustumatta muihin lapsenlapsiinsa? Tuntuu, että aika usein noin käy. Ensimmäisessä lapsenlapsessa on uutuuden viehätystä, mutta muut lapsenlapset saavat sitten pärjätä tai olla pärjäämättä.
Veljeni on aina saanut vanhemmilta enemmän taloudellista tukea, mutta loppujen lopuksi hän alkoi myös valehtelemaan minulle saamistaan rahoista, osakkeista yms. Peitteli/vähätteli myös muuta vanhempieni huonoa käytöstä (minua ja lapsiani kohtaan) rahan kiilto silmissään. Tähän asiaan liittyy muitakin ongelmia.
En ole veljeni kanssa juuri tekemisissä. Sukujuhlat hoidetaan asiallisesti ja ehkä Hyvää joulua -viesti laitetaan kerran vuodessa.
Myös vanhempiini katkaisin vuosiksi välit, mutta ne ovat palautumassa.
Sun pitää nostaa asia esiin kun sitä tapahtuu. Kun pyydät jotain ja sisarukset ovat siinä myös. Just siinä hetkessä sanot heillekin, että kuulitko. Kun jälkeen päin on tietysti helppo väittää että ei edes kuullut.
Tosin kyllä ne on varmaan jo aiemmin sen huomannut, mutta ei vaan myönnä.
Oletko päihdeongelmainen henkilö, joka on sotkenut elämänsä kerta toisensa jälkeen, ehkä vuosikymmenten ajan? Vaikka olisit nyt raitis, niin ei sinuun luoteta varmaan ikinä täysin.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää nostaa asia esiin kun sitä tapahtuu. Kun pyydät jotain ja sisarukset ovat siinä myös. Just siinä hetkessä sanot heillekin, että kuulitko. Kun jälkeen päin on tietysti helppo väittää että ei edes kuullut.
Tosin kyllä ne on varmaan jo aiemmin sen huomannut, mutta ei vaan myönnä.
Minusta on vähän outoa, että aikuiset ihmiset pyytävät vanhemmiltaan rahaa ja osakkeita (nämä ap mainitsi aloituksessa) kuin teini-ikäiset. Vanhempi antaa jotain jos haluaa, tietystä syystä. Näin ainakin omat vanhempani tekevät. Ei tulisi mieleenkään pyytää heiltä rahaa ja omaisuutta.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys, ja väestön ÄO laskeekin koko ajan.
44: suhde on voinut olla tällaisessa perheessä vaikea jo pitkään. Ihmisellä ei ole mitään velvollisuutta olla sellaisissa ihmissuhteissa, jotka tuottavat jatkuvaa henkistä kipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13: en kaipaa vanhemmaltani enää yhtään mitään. Lähinnä mietin millaista suhdetta sisaruksiin kannattaa pitää yllä, koska tämä asia hiertää toistuvasti välejä. Sisarukset myös tuovat viestejä vanhemmalta. Olen alkanut ajatella, että pääsisin helpoimmalla jos lopettaisin yhteydenpidon kaikkiin. Ei tämä muutu paremmaksi, vaikka vuodet vierivät.
Sinuna koettaisin pitää välit sellaisina, että mahdutte tarvittaessa samoihin sukujuhliin. Kokonaan välien katkaisu vasta sitten, jos eivät tätä hyväksy, vaan pyrkivät väkisin lähelle. Olen itse tehnyt näin eikä ole tarvinnut katua.
Mikä tarve on käydä sukujuhlissa? Muissa kuin hautajaisissa, ja siihen riittää kirkossa käynti, jossa keskustelua ei varmaankaan juuri synny. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä, eikä kyllä sinne hautajaisiinkaan. Ripille pääsyt, valmistumiset, häät, kastajaiset/nimiäiset, jotkut suvun kesäjuhlat... Mitä järkeä osallistua tuollaisiin?
Monet haluavat tavata välillä sukulaisia. Useimmilla on sukulaisten kanssa paljon yhteisiä muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Oletko päihdeongelmainen henkilö, joka on sotkenut elämänsä kerta toisensa jälkeen, ehkä vuosikymmenten ajan? Vaikka olisit nyt raitis, niin ei sinuun luoteta varmaan ikinä täysin.
53: huh huh sentään mitä spekulointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13: en kaipaa vanhemmaltani enää yhtään mitään. Lähinnä mietin millaista suhdetta sisaruksiin kannattaa pitää yllä, koska tämä asia hiertää toistuvasti välejä. Sisarukset myös tuovat viestejä vanhemmalta. Olen alkanut ajatella, että pääsisin helpoimmalla jos lopettaisin yhteydenpidon kaikkiin. Ei tämä muutu paremmaksi, vaikka vuodet vierivät.
Sinuna koettaisin pitää välit sellaisina, että mahdutte tarvittaessa samoihin sukujuhliin. Kokonaan välien katkaisu vasta sitten, jos eivät tätä hyväksy, vaan pyrkivät väkisin lähelle. Olen itse tehnyt näin eikä ole tarvinnut katua.
Mikä tarve on käydä sukujuhlissa? Muissa kuin hautajaisissa, ja siihen riittää kirkossa käynti, jossa keskustelua ei varmaankaan juuri synny. Muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä, eikä kyllä sinne hautajaisiinkaan. Ripille pääsyt, valmistumiset, häät, kastajaiset/nimiäiset, jotkut suvun kesäjuhlat... Mitä järkeä osallistua tuollaisiin?
Monet haluavat tavata välillä sukulaisia. Useimmilla on sukulaisten kanssa paljon yhteisiä muistoja.
57: mitä väliä muistoista jos ne ovat huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Yleistähän tuo on, aikuisten lasten suosiminen ja yksi jää aina ilman.
Meidän suvussa se "lapsi" joka rilluttelee ja käyttää päihteisin kaikki rahat saa myös vanhemmiltaan kaikki rahat.
Rilluttelijan lapset kasvavat ( kieroon ) väkivaltaisessa päihdekodissa, mutta ei vanhempiensa mielestä tee ikinä mitään koskaan väärin..
TÄYSIN sama tilanne täällä!
En tarkoittanut, että syy olisi välttämättä yleisesti ottaen järkevä, mutta se vain on jokin vanhemman omassa mielessä järkevänä pidetty. Ei se esim. ole lainkaan järkevää tai oikein, että avioliiton ulkopuolisen suhteen jälkeläistä syrjitään, jos kerran hänet on kerran omaksi lapseksi tunnustettu. Mutta syy ja motiivi olisi itsesi kannalta järkevää avata muiden arvioitavaksi niin että saisit siihen uusia näkökulmia - sellaisia, jotka eivät ole itsellesi mieleen tulleet.
Mutta totta kai ymmärrän, että tunnistamisen riskin takia et halua sitä. Trollit nyt koettavat aina sekaantua, vaikket mitään kertoisikaan. Minusta nettivertaistuki on järkevää siinä tapauksessa, että todella saa uusia näkökulmia, koska kuulostaa siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt. Itse olen joskus käsitellyt täällä tilannetta niin, että olen hieman muuttanut yksityiskohtia niin ettei tunnistaminen ole mahdollista, mutta itse asia on kuitenkin sama eli yksityiskohdat on kaikki muunneltu. Sain heti perääni henkilön, joka kuvitteli minun olevan hänen siskonsa :D Olen siis ainoa lapsi. Kuvastaa hyvin sitä miten tilanteet tosiasiassa voivat olla hyvin samanlaisia sadoilla eri ihmisillä eli tosiasiassa tunnistelu täällä on useimmiten psyykkisesti sairaiden ihmisten touhuja.