Te todistuksista höösäävät.!
Elkää vaa alkaka lasta siitä rankasee jos kaikki numerot ei oo 8, 9, 10..
Sillä saatte vaa lapsen itsetunnon entistä alemmas.!
Muista aina varmaan se pelon, ku tultiin todistusten kanssa kotii, minä en menestynyt koulussa ja sisarukseni oli paljon parempia.
Minulle sanottiin, että kato nyt, ku tuolla on nuin paljo parempi tokari.
Ja sisarukseni saivat rahaa ku oli niin hyvät todistukset, mitä minä sain, pahan mielen.
Yksi syy varmasti oli huonoon koulumenestykseeni kiusaaminen, joka alkoi jo ennen koulua ja loppui vasta 9 luokalla kun uskalsin siitä kertoa. Ja vanhempani suuttuivat, etten ollut aiemmin kertonut, en kertonut ku sen yhden ainoan kerran.
Olin myös lapsena TODELLA paljon sairaana ja kuljin sairaalassa ja leikkauksissa.
Ei ollut kovin hyvä koulumotivaatio enään vähän päästä, ku vaikka kuin parhaasi yritin, aina haukuttiin että taas niin huono todistus, pitäis olla parempi.
Muistan aina ku kuljin englannista tukiopetuksessa pitkään, luin kokeeseen viikon joka päivä vähintään tunnin ja sain numeroksi 5, ja arvatkaa vaan ku siihen haukut sai päälle, oliko hyvä mieli.
Kommentit (5)
lukee kokeeseen viikon ajan tunnin päivässä ja saa vielä tukiopetusta ja saa SILTI vain vitosen, taitaa olla aika älyllisesti vajaa ihminen kyseessä. Olkaa vain toista mieltä, mutta minä olen tätä mieltä.
Mutta aivan kuten ap:kin taitaa tehdä, niin kehut ansaitsee myös muista numeroista kuin kiitettävistä. Jokaisella lapsella on todistuksessa joitain aineita, jotka on menneet paremmin kuin toiset. Tai aineita, joissa hän on yrittänyt parhaansa. Tai aineita, joissa on parantanut. Jotain kehuttavaa löytyy aina. Ja kyllä ne kehut lämmittävät lasta, joten aikuisen kuuluukin kehua.
Ennemmin kannattaa puhua siitä onko lapsi tehnyt olosuhteisiin nähden parhaansa. Jos ei, kannattaa hieman muuttaa tyyliä kevätpuolella. Kaikki eivät voi olla kympin oppilaita, eikä kaikkien tarvitse olla kympin oppilaita. Vähemmälläkin pärjää elämässä.
Samoin kuin itseluottamus. Olet ap aivan oikeassa, lasta tulee kannustaa, jos haluaa, että hän yrittää parhaansa jatkossa. Hukkuminen tai tyytymättömyys vain aiheuttavat negatiivisuutta, vähentävät motivaatiota, heikentävät itseluottamusta ja kykyä ponnistella niin että oppii uutta. Samoin vaikuttaa myös välinpitämättömyys!
ja olenkin vältellyt liikaa touhotusta lasten todistuksista. He ovat meille ihan yhtä rakkaita, olipa keskiarvo 9 tai 6.
Molempia myös kehutaan, vaikka toinen onkin ollut aina vähän parempi koulussa kuin toinen.
Tuntuu vaan olevan kovin muodikasta lasten saavutuksilla päteminen.