3-vuotiaallani on joku käytöshäiriö :( MITÄ TEEN?????

alaa opiskelevana, opiskelut tosi alussa.. mutta korostaisin ja lisäisin huomion antoa ja ihan vaan kahdestaan isomman kanssa puuhaamista. Kokee että pienempi vei häneltä äidin.

tainnut tilanteen hoitaa, minusta käytös vaikuttaa ihan normaalilta. Tietysti isomman on vaan opittava sietämään pienempää, mutta toisaalta pyrkisin itse järjestämään isommalle mahdollisuuden leikkiä ihan rauhassakin ilman, että pienempi häslää leikit hajalle. Pojillani on neljä vuotta ikäeroa, ja olisi ollut sula mahdottomuus päästää kuopus 1-vuotiaana 5-vuotiaan jokaiseen leikkiin mukaan. Kun ei ole pakko, alkaa isompi usein luonnostaan vähän viihdyttämään pienempää jne. Väkivaltaa en siedä, mutta ymmärrän oman rauhan tarpeen.

vaan normikäytös silloin kun lapsella on uhmaikä. Kuuluu tuohon ikään. Nyt pitää vain olla aikuinen, käyttäytyä johdonmukaisesti ja antaa ajan hoitaa.

Meillä mani samalla tavalla. Äidin 2-vuotiaasta ihanasta apulaisesta tuli 2,5 vuotiaana kamala käytöshirviö. Pissat housuun 4x päivässä ja muuta mukvaa. Uhmaa kesti noin puoli vuotta. Mutta pikku apulaisesta on tänä aikana kasvanut poika joka ajattelee, suunnittelee ja leikkii kavereiden kanssa. Ja osaa vaikka mitä, myös käyttäytyä.

Tota housuunkakkaamista esiintyy meilläkin...

99,9% että on ihan vaan huomion hakemista. kun on syntynyt pienempi lapsi niin tämä vanhempi on jäänyt ilman huomioo omasta mielestään ja hakee nyt sitä näin.itse tekisin niin että jos tönäsee toisen tai tekee muuta pahaa niin totuisin ja ottaisin nuoremman pois läheltä ja jättäisin vanhemman lapsen pässittelemään itsekseen. sitten kun menee hyvin niin palkitsen hyvästä käytöksestä. ei se oo kovin kivaa kun pahanteosta jää yksin ja ilman huomioo. ihan varmaan housuun kakkaaminenki on huomion hakemista.

Usein pienemmän sisaruksen lähtiessä liikkeelle, alkaa isompi vasta olemaan mustasukkainen. Paljon on varmasti myös uhmaa mukana.



Ole rauhallinen. Yritä sisäistää se, että lapset ovat väkivaltaisia ja lyövät, läpsivä ja jopa purevat ja ovat silti aivan normaaleja. Kun lapsi lyö, kanna hänet rauhallisesti jäähypaikalle, selitä miksi joutui sinne ja jäähyn jälkeen kerrot miten toiseen sattuu ja tietenkin anteeksipyynnöt. Älä siedä yhtään väkivaltaisuutta vaan toisen satuttamisesta joutuu ilman varoitusta jäähylle.



Housuun kakkaamisesta älä tee valtataistelua. Häviät sen satavarmasti. Sano vain, että voi itku, kakat on housussa, ei varmaan tunnu mukavalta, ja sen jälkeen peset puhtaaksi. Voitte myös sopia, että jokaisesta kakasta, jonka tekee pönttöön, saa esim. karkkipalkinnon.



Itselläni on 3- ja 2-vuotiaat ja kyllä ne toisiaan läpsivät ja tappelevat jatkuvasti. Muita lapsia kohtaan ovat hyvin ystävällisiä, mutta toisilleen eivät. Ovat kyllä parhaat ystävätkin. Välillä on kausia kun tapellaan jatkuvasti, välillä taas niitä parempia kausia, jolloin leikki sujuu jatkuvasti. Muistan, että nuorimman ollessa 1-1,5v. tappelua oli paljon. Sitten seurasi puolen vuoden rauhaisampi elo ja nyt kun nuoremmalla on uhma niin tappelevat taas niin, että mun hermot on riekaleina.

99,9% että on ihan vaan huomion hakemista. kun on syntynyt pienempi lapsi niin tämä vanhempi on jäänyt ilman huomioo omasta mielestään ja hakee nyt sitä näin.itse tekisin niin että jos tönäsee toisen tai tekee muuta pahaa niin totuisin ja ottaisin nuoremman pois läheltä ja jättäisin vanhemman lapsen pässittelemään itsekseen. sitten kun menee hyvin niin palkitsen hyvästä käytöksestä. ei se oo kovin kivaa kun pahanteosta jää yksin ja ilman huomioo. ihan varmaan housuun kakkaaminenki on huomion hakemista.

Tässä rangaistuksen kärsii se, joka ei edes lyönyt, kun hänet poistetaan paikalta. Isompi saa juuri sen aikaiseksi mitä halusi eli ei tarvitse leikkiä pienemmän kanssa. Isompi oppii, että lyömällä toinen lähtee pois ja itselle ei tapahdu mitään.

Tämä on se vaihe kun isomman pitäisi oppia leikkimään pienemmän kanssa ja jakamaan lelut. Isompi tajuaa ettei kaikki suju niin kuin tähän asti, jolloin on saanut leikkiä juuri niin kuin itse on halunnut. Se ärsyttää kun pienempi tulee pilaamaan leikit, jolloin lapsen vaistomainen reaktio on lyödä "pahantekijää". Tästä eteenpäin isompi opetelee yhdessä leikkimistä ja jakamista

ja pienempi sitä ettei toisen leikkejä saa sotkea.

tuossa viestissä oli tarkotuksena se että jos lyö niin jää ilman huomioo ja leikkikaveria ja äiti menee kauemmas että ei ainakaan saa huomioo. meillä on monta ystäväperhettä joissa on lapset syntyneet pienen ajan sisällä ja ongelmia on tullut. tämä on sellanen keino joka on kaikilla toiminut.

vaan normaalia uhmaa ja mustasukkaisuutta. Aggression hallinnan opettaminen on tuossa minusta ainoa tärkeä asia, mutta ei sitä 3v vielä opi, mut siihen pitäisi kiinnittää huomiota. Musta on jännä kun monet puuhaa kauheasti, on virikettä ja satua ja pulkkamäkeä, mutta se mitä se lapsi kaipaa tuossa tilanteessa on RAKKAUS. Huomiota hänelle, hyväksyntää, kehumista, joskus pikkusisar sivuun ja 3v keskipisteeksi. Kaikki kamalatkin tunteet on sallittuja, mutta niillä ei saavahingoittaa toista eikä rikkoa paikkoja.Mut ne on ja lapsi tarvitsee luvan siihen et ne saa ollakin. Ja siihen päälle vanhempien hellyyttä, hyväksyntää, iloa ja kiinnostusta hänen kuulumisistaan. 3v kanssa voi jo vähän jutustellakin siitä mitä kuuluu tai miltä tuntuu. Hylkääminen ja selän kääntäminen on pahinta mitä voi tehdä. Siinä lapsi oppii että kun tuntuu pahalta, hylätään- ja hän alkaa hylätä itseään, ja viimeistään aikuisena masentuu. Mitä hankalampi on, sen enemmän lapsi tarvitsee rakkautta ja huomiota. Se on raskasta vanhemmille, mutta ilman sitä lapsen aggressionhallinta ja tunne-elämä vauroituu.

saako lapsi aikaa vain sinulta?

eikä sovi perheeseen jossa pienempi on vauvana kovin vaativa.



Mutta silloin kuin toinen syntyy ei hän tarvitse hirveästi muuta kuin unta ja hetken syliä vaipanvaihdon yhteydessä, silloin esikoinen tarvisee paljon aikaa ja huomiota ja korostusta että uusi tulokas on juuri esikoisen pikkusisarus ja vieraatkin joutuvat kysymään esikoiselta että saakos sinun siskoa tulla katsomaan, esikoinen saa hoitaa vauvaa heti alusta ja korostetaan kuinka tärkeää on kun hän vie vaikkapa vaipan roskiin ja on avuksi.



Meillä tuo toimi, mutta kuten sanottu, kuopus on ollut helppo vauva eikä ole paljon ylimääräistä huomiota pikkuisena tarvinnut.

Lapsella on uhmaikä ja siihen päälle vielä mustasukkaisuutta. Meillä esikoinen oli vuotta vanhempi kun pikkusisko syntyi ja aika lailla samanlaista käytöstä löytyi. Menee kyllä ajan kanssa ohi. Meillä auttoi myös se, että annoimme myös paljon huomiota esikoiselle (vaikka sai sitä jo ennestäänkin hyvin mutta se ei näemmä riittänyt), jolloin sitä ei tarvinnut hakea kiusaamalla siskoa.

Aikuinen ei saa suuttua ja räyhätä, että nyt lähti lelut tai nyt jäähylle tms vaan ensin rauhallinen, mutta napakka varoitus ja sitten jäähylle.



Ja paljon positiivista huomiota lapselle! Ota mukaan kaikkeen, vaikka se rasittaakin joskus. Lapsilla on kova näyttämisen halu tossa iässä "minä osaan" :) Hyödynnä sitä. Pyydä apua kaupassa "hmm, missä ihmeessä ne maidot täällä on?" Tutussa kaupassa lapsi innostuu näyttämään "tyhmälle" äidille niiden paikan ja saa kamalasti kehuja. Sitten jatkat tyyliin "vielä tarvittais spaghettia siihen meidän herkkuruokaan" ja taas lapsi etsii innolla ja laittaa kärryyn. Saa samalla olla hyödyksi ja kamalasti kehuja. Se kannustaa lasta hyvään käytökseen.



Kotona voi tehdä samoin. "osaitkohan sä antaa vauvalle lelun/tutin tuolta" ja kamalasti kehuja kun onnistuu. "Mennäänpä laittamaan pyykkiä koneeseen, autatko äitiä etsimään oikeat pyykit, pestään tänään kaikki mustat vaatteet" ja taas lapsi intona mukana ja oppii värit samalla.



Tuleehan niitä kohtauksia joskus kuitenkin, mutta vähenee tosi pieniin kun lapsi saa osallistua ja kuulla olevansa hyvä ja tärkeä. Samalla huomaat, että kun muutin omaa asennettasi ystävälliseksi lasta kohtaa niin lapsikin muuttui sinua kohtaan.