Naitko alempaan sosiaaliluokkaan?

Mieheni suvussa ei esim. ole tapana esitellä itseään kättelemällä, mies ei myöskään osaa esitellä minua omille tutuilleen. Jos iäkkäitä sukulaisiani tulee kylään, mies ei "osaa" mennä ovelle vastaan, auttaa takin kanssa yms. Asioita, joita aiemmin pidin täysin perusjuttuina, itsestäänselvyyksinä.

Ja ihan samoin totesin, ettei se ihan niin menekään.

Tai lähinnä en tajunnut, että peruskäytöstavoissa voi olla niin isoa eroa. Ihan jo siitä lähtien, miten on tapana käyttäytyä jonkun ollessa kylässä tms.

t. 4

Mä oonkin ilmeisesti sitten todella hienosta suvusta vaikka suurinosa sukulaisista on duunareita. Meilläkin kun on aina ollut itsestäänselvyytenä, että itsensä esitellään kättelemällä ym. "käytöstavat".

Käytöstavat ovat itsellä samanlaiset kuin 90% muillakin. Ei mitään snobailua. Arvot suvussa lähellä Kokoomusta, mutta poikkeuksiakin löytyy. Itse olen vakaasti tasa-arvon kannattaja, joten Kokoomuksen elitismi ei sovi arvoihin. Juntti on sitten asia erikseen, mutta suurimmasta osasta ei taustaa huomaa päällepäin tai jutellessa. Itse en tiedosta olevani "paremmista piireistä". Jokainen vanhempi varmasti pyrkii kasvattamaan lapsestaan hyvätapaisen ihmisen, joten erot tasoittuvat tälläkin aika hyvin.



Toisaalta joku voisi ajatella, että Vesa Keskinen on "huonosta suvusta" tullut menestyjä ja sen takia tavat on mitä on.

Tosin tuo "ym. käytöstavat" voi kättelyä lukuunottamatta edelleenkin erota jonkun muun "ym käytöstavat" käsitteestä.

Onko nämä suomalaiset "sosiaaliluokat" muutaman hassun av-mamman hömpötystä, kun minä 15 ov sosiologiaan ja noin 400 op muita aineita yliopistossa opiskelleena en niitä tunnista?



Sosiaaliluokan määrittely on jo ongelma monesta syystä, sillä ei Suomessa ole enää niin yksiselitteistä, että köyhä = duunari ja alempaa sosiaaliluokkaa, kun vaikka paperikoneen hoitaja voi saada parempaa palkkaa vakityöstä kuin akateeminen tohtori omista pätkätöistään.



Eri sukujen erilaiset taustatkaan eivät paljon merkitse, sillä hyvin harva meistä tavallisten tuttuhen sukuja ja syntyjä tietävät. Pitkäaikaisessa parisuhteessa tietenkin sukuunkin tutustuu. Mihin sosiaaliluokkaan minä olisi sijoittanut entisen miehen perheen, talonpojan eli hyvin toimeentulevan maanviljelijän (= porvarin), jonka poliittinen ja uskonnollinen asenne oli tulipunainen kommunismi, ja aikuisilla lapsilla akateeminen koulutus?

Niin maalla kuin kaupungissa ja kaikenlaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa. Minusta tuntuu, että ovat jotenkin neuroottisia nämä, jotka yhteiskuntaluokkia näkevät jo pelkissä kättelytavoissa.

Onko nämä suomalaiset "sosiaaliluokat" muutaman hassun av-mamman hömpötystä, kun minä 15 ov sosiologiaan ja noin 400 op muita aineita yliopistossa opiskelleena en niitä tunnista? Sosiaaliluokan määrittely on jo ongelma monesta syystä, sillä ei Suomessa ole enää niin yksiselitteistä, että köyhä = duunari ja alempaa sosiaaliluokkaa, kun vaikka paperikoneen hoitaja voi saada parempaa palkkaa vakityöstä kuin akateeminen tohtori omista pätkätöistään. Eri sukujen erilaiset taustatkaan eivät paljon merkitse, sillä hyvin harva meistä tavallisten tuttuhen sukuja ja syntyjä tietävät.i]

Ja olen aivan samaa mieltä kanssasi, että sosiaaliluokan määrittely on ns hankalaa. Eikä sitä nyt ole tarkoitus varmasti määritelläkään.

Mutta on täälläkin sosiaalisia eroja ja aika outoa on, jos et ole moisiin koskaan törmännyt.

BTW: hyvin toimeentuleva maanviljelijä, joka on aatteeltaan tulipunaisesti kommunisti, ei ole porvari. Noin niin kuin "porvari" määritelmän osalta.

mutta ei kai kukaan tosissaan väitä ettei jonkinlaisia luokkia olisi? Niiden rajoja on vaikea vetää, mutta jos uutisoidaan luokkaerojen kasvaneen niin kai jonkin sortin luokat ovat olemassa? :)



Luokka ei koostu yhdestä asiasta kuten koulutuksesta, tuloista tai perhetaustasta vaan on monimutkainen kombinaatio, joka ilmenee aina yhteiskunnallisten olojen kontekstissa.

Luokka ei koostu yhdestä asiasta kuten koulutuksesta, tuloista tai perhetaustasta vaan on monimutkainen kombinaatio, joka ilmenee aina yhteiskunnallisten olojen kontekstissa.

Mieheni suvussa ei esim. ole tapana esitellä itseään kättelemällä, mies ei myöskään osaa esitellä minua omille tutuilleen. Jos iäkkäitä sukulaisiani tulee kylään, mies ei "osaa" mennä ovelle vastaan, auttaa takin kanssa yms. Asioita, joita aiemmin pidin täysin perusjuttuina, itsestäänselvyyksinä.

Samaan törmäsi teininä, kun kävi koulukavereilla kylässä. Olin ensimmäisinä kertoina ihan hoomoilasena, kun kaverin vanhemmat eivät tulleet tervehtimään tms.

Edelleenkin hämmennyn, jos kyläpaikasta ei saateta lähtiessä ovelle jne. (Tai ehkä hämmennyn on liian vahva sana: tiedostan olevani vaivaantunut.)

Miehelleni on liiton (15+ vuotta) aikana mennyt jakeluun, että meille tulleet vieraat otetaan vastaan jne. Edelleenkään ei ihan täysin kyllä noteeraa esim. lähtiessä hyvästelyä :), minkä lapset sitten taas osaavat ihan kivasti.

Ja kättely on tosiaan myös yksi näistä jutuista.

t. 4

Meillä kotona on aina saatettu vieraat, vaikka vanhempien koulutustaso on amis ja peruskoulu. Samoin mulle kättely on luontevaa, vaikka siihen ei ole opetettu erikseen. Kaipa meillä maalla sitten käytöstavat vaan kuuluivat asiaan luonnostaan. Liekö nuo toiset sitten jotain lähiön kasvatteja?

Oli hauskaa opiskeluaikoina työskennellä siivoojana muutamissa isoissa yrityksissä. Pamput katsoivat alas nenänvarttaan eivätkä suostuneet tervehtimään takaisin.. Tuo ylenkatsova asenne on harmillisen yleinen.



T:Tohtori

Olen itse työläisperheestä ja mieheni vanhemmat porvarissuvuista eli vankasti keskiluokkaa/ylempää keskiluokkaa.



Itsekin olen korkeasti koulutettu, joten mitään ongelmia ei ole ollut. Vanhempamme tulevat ihan hyvin toimeen, vaikkeivat ylimpiä ystävyksiä olekaan.



Seurustelun alkuaikoina muistan joskus hävenneeni vanhempieni "moukkamaisia" tapoja, poliittisia mielipiteitä jne. mutta pääsin yli, kun aikuistuin ja päätin, että ei se ole minun häpeäni, jos vanhempani tekevät jotain noloa vaan heidän. Nykyisin olen aika ylpeä vanhemmistani, jotka ovat kasvattaneet lapsensa hyvin, kannustaneet kouluttautumaan ja pitäneet meidät aina hyvissä vaatteissa ja ruuassa. Meillä on aina ollut iso, siisti koti, auto, kesämökki jne. eli säästäväisellä elämäntyylillä vanhemmat ovat pystyneet tarjoamaan meille lapsille hyvän alun elämälle. Ulkomaanmatkoja emme ole tehneet, mutta niille olen päässyt riittävästi aikuisena.



Oma opiskeluaika oli rankkaa, kun vanhemmat eivät pystyneet tukemaan rahallisesti. Mieheni kanssa olemme aina pärjänneet taloudellisesti kivasti ja olemme hyvin tyytyväisiä. Kumpikaan ei ole kovasti rahan perään. Ura on molemmilla.

Moni insinööri/ekonomi tms. on noussut roskasakista ja siksi on paitsi moukkamainen myös ylemmyydentuntoinen.

Siis että huikkaako viereisestä huoneesta hätäisen "moin" vai tuleeko ovelle toivottamaan tervetuloa kädestä pitäen (ja vastaavat hyvästelyt vieraan lähtiessä). Samoin monet pikkuseikat vierailun aikana ovat varsin paljastavia.

Kyllä meillä kotona aina korostettiin kauniita käytöstapoja ja saatettiin vieraat ovelle, käteltiin tai jopa halattiin saapuessa jne. Ja vanhempani ovat tosiaan perustyöläisiä, kansakoulun käyneitä. Ja pahimmat alkoholistiperheet, joita tiedän, ovat hyvin "yläluokkaisia".

Olen itse työläisperheestä ja mieheni vanhemmat porvarissuvuista eli vankasti keskiluokkaa/ylempää keskiluokkaa.

Itsekin olen korkeasti koulutettu, joten mitään ongelmia ei ole ollut. Vanhempamme tulevat ihan hyvin toimeen, vaikkeivat ylimpiä ystävyksiä olekaan.

Seurustelun alkuaikoina muistan joskus hävenneeni vanhempieni "moukkamaisia" tapoja, poliittisia mielipiteitä jne. mutta pääsin yli, kun aikuistuin ja päätin, että ei se ole minun häpeäni, jos vanhempani tekevät jotain noloa vaan heidän. Nykyisin olen aika ylpeä vanhemmistani, jotka ovat kasvattaneet lapsensa hyvin, kannustaneet kouluttautumaan ja pitäneet meidät aina hyvissä vaatteissa ja ruuassa. Meillä on aina ollut iso, siisti koti, auto, kesämökki jne. eli säästäväisellä elämäntyylillä vanhemmat ovat pystyneet tarjoamaan meille lapsille hyvän alun elämälle. Ulkomaanmatkoja emme ole tehneet, mutta niille olen päässyt riittävästi aikuisena.

Oma opiskeluaika oli rankkaa, kun vanhemmat eivät pystyneet tukemaan rahallisesti. Mieheni kanssa olemme aina pärjänneet taloudellisesti kivasti ja olemme hyvin tyytyväisiä. Kumpikaan ei ole kovasti rahan perään. Ura on molemmilla.

Molempien isovanhemmat ovat olleet köyhiä, mutta minun vanhempani kipusivat akateemisiin kovatuloisiin, miehen vanhemmat eivät.



Sekä mies että minä itse olemme (ylempää) keskiluokkaa.



Viihdyn hyvin appivanhempien luona, ovat sydämensivistynyttä väkeä. Mies oli alussa hiukan jäykkänä professori-isäni kanssa, mutta tunnelma leppoistui nopeasti.



Liitossani ei näitä luokka-asioita mietitä, koska molemmilla siis samanarvoinen koulutus ja mieltymykset.

Olin naiivi ja oletin että yliopistotutkinto on tae sivistyneisyydestä ja käytöstavoista. Olinpa väärässä.

Miehen suku o niin rupurahvasta että itkettää, kukaan ei ole käynyt mitään kouluja kansakoulun taoäi peruskoulun jälkeen, ei edes amista. Ja naiset ovat kotirouvia, anoppi ja sen sisko ikänsä olleet kotona. Eivät ole päivääkään työtä tehnyt. Olen mykistynyt. En edes tiennyt että tällaista on olemassa.

koska asumme kaukana niin seurusteluvaiheessa emme juuri tavanneet miehen sukua. Olisi pitänyt. Miehellä ei ole mitään seuraetikettiä tai tapakasvatusta hallussa vaikka ihana ja iltti onkin. En voi ottaa aveciksi firman virallisiin juhliin

mutta ei kai kukaan tosissaan väitä ettei jonkinlaisia luokkia olisi? Niiden rajoja on vaikea vetää, mutta jos uutisoidaan luokkaerojen kasvaneen niin kai jonkin sortin luokat ovat olemassa? :)

Luokka ei koostu yhdestä asiasta kuten koulutuksesta, tuloista tai perhetaustasta vaan on monimutkainen kombinaatio, joka ilmenee aina yhteiskunnallisten olojen kontekstissa.

Sitä minä vaan ihmettelen,että kuinka olisi mahdollista sivuuttaa erinäisissä yliopisto-opinnoissakin suomalaiset sosiaaliluokat niin täydellisesti, jos niitä on todella olemassa.

Luokkaerot kasvavat, joo, mutta millä perusteella erotellaan luokkia?

Käytöstavat - kyllä, vanhaan sivistyssukuun kuuluvan pomon tunnistaa siitä, että tervehtii yhtä kohteliaasti siivoojaa kuin toista pomoa. Tämä on omin silmin nähty.

Varallisuus - vissiin sopii, jos se on perittyä, mutta entä jos on vaikka likakaivojen tyhjentäjänä omin käsin hankittua?

Koulutus - akateemisen koulutuksen voi hankkia ihan kuka tahansa taustasta riippumatta. Pappi voi hyvin olla kommunisti-pakanan jälkeläinen eikä pappissäätyyn kuuluva niin kuin ennen.

Perhetausta - Suomessa aika merkityksetön minun mielestäni.

Nain ehkä hitusen alempaan sosiaaliluokkaan, mutta yhteistä oli alkoholisti-isät ja vanhempien avioerot. Nämä kaksi asiaa kun yhdistävät kyllä selkeämmin kuin luokkarajat.



Liittomme voi erittäin hyvin.

nain alempaa roskasakkia, aina silloin tällöin.

Onko nämä suomalaiset "sosiaaliluokat" muutaman hassun av-mamman hömpötystä, kun minä 15 ov sosiologiaan ja noin 400 op muita aineita yliopistossa opiskelleena en niitä tunnista?

Sosiaaliluokan määrittely on jo ongelma monesta syystä, sillä ei Suomessa ole enää niin yksiselitteistä, että köyhä = duunari ja alempaa sosiaaliluokkaa, kun vaikka paperikoneen hoitaja voi saada parempaa palkkaa vakityöstä kuin akateeminen tohtori omista pätkätöistään.

Eri sukujen erilaiset taustatkaan eivät paljon merkitse, sillä hyvin harva meistä tavallisten tuttuhen sukuja ja syntyjä tietävät. Pitkäaikaisessa parisuhteessa tietenkin sukuunkin tutustuu. Mihin sosiaaliluokkaan minä olisi sijoittanut entisen miehen perheen, talonpojan eli hyvin toimeentulevan maanviljelijän (= porvarin), jonka poliittinen ja uskonnollinen asenne oli tulipunainen kommunismi, ja aikuisilla lapsilla akateeminen koulutus?

Tämä on ihan oikea puhelu, jonka olen kaverini kanssa käynyt:

Kaveri: Arvaa mitä! Et ikinä arvaa! Mun systeri Tiina on paksuna. Ja arvaa mitä? Liisakin on raskaana ( toinen sisko). Tiina tekee abortin, mutta liisa ei viitsi, koska sille se olis jo kolmas.

ONko ihan hirveän vaikea arvata millaisesta sosiaaliluokasta kaverini on peräisin?