Naitko alempaan sosiaaliluokkaan?

Sitä minä vaan ihmettelen,että kuinka olisi mahdollista sivuuttaa erinäisissä yliopisto-opinnoissakin suomalaiset sosiaaliluokat niin täydellisesti, jos niitä on todella olemassa.

Minä opiskelin yhteiskuntatieteitä valtio-opista sosiologiaan ja sosiaalipolitiikkaan ja meillä luokasta puhuttiin paljonkin. Luokkahan vaikuttaa tutkimusten mukaan esim. äänestyskäyttäytymiseen ja koulutusvalintoihin.

Varallisuus - vissiin sopii, jos se on perittyä, mutta entä jos on vaikka likakaivojen tyhjentäjänä omin käsin hankittua?

Varallisuus muuttaa esim. kulutustottumuksia, etenkin ajan kanssa. Rikkaan likakaivon tyhjentäjän lapsista ei välttämättä tule likakaivon tyhjentäjiä. Myös lottoamalla voi rikastua, mutta kuten sanottua, varallisuus ei (yksin) määritä luokkaa. Esim. miljonääriurheilijat eivät ole ns. yläluokkaa.

Koulutus - akateemisen koulutuksen voi hankkia ihan kuka tahansa taustasta riippumatta. Pappi voi hyvin olla kommunisti-pakanan jälkeläinen eikä pappissäätyyn kuuluva niin kuin ennen.

Tiedät varmaan, että tilastoista näkee selvästi että eniten yliopistotutkintoja suorittavat akateemisten perheiden lapset, eli koulutustausta on kyllä jokseenkin periytyvää vaikka mahdollisuudet ovat "samat" kaikille.

Perhetausta - Suomessa aika merkityksetön minun mielestäni.

Perhe antaa lähtökohdat, joko tukee opiskelua tai kannustaa käytännön hommiin. Arvostukset lähtevät perheestä. Matkustelemaan ja ravintoloissa syömään tottunut tekee noita asioita todennäköisemmin aikuisenakin (eikä pidä niitä sen kummempina), kun taas koskaan oopperassa vieraillut tuskin lähtee niin helposti oma-aloitteisesti käymäänkään. Monet harrastukset on "yläluokkaisia".

että suomalaiset sosiaaliluokat on jaettu kirjallisuudessa seuraavasti:



Suomalaiset sosiaaliluokat:

Johtavassa asemassa 4 %

Ylempi toimihenkilö 12 %

Alempi toimihenkilö 14 %

Työntekijä 16 %

Maatalousyrittäjä 22 %%

Muu yksityisyrittäjä 4 %

Eläkeläinen 25 %

Opiskelija, koululainen 16 %

Muu (työtön, kotiäiti tai ?isä) 6 %



Tuosta voi lukea, että meiltä puuttuu esim. latinalaisen Amerikan tapainen establishmentti, samoin brittiläisen yhteiskuntajärjestelmän tapainen jako ns. aatelisiin, puoliaatelisiin ja rahvaaseen.



Eli hyvin pitkälti suomalainen sosiaaliluokka on kiinni siitä, minkä koulutuksen hankit.

Toki sekin voi periytyä. Ei siksi etteikö koulutusta olisi tarjolla meille kaikille, mutta siksi, että koulutuksen arvostus (tai arvostuksen puute) usein periytyy reproduktiivisesti sukupolvelta toiselle. Samoin kuin se, arvostetaanko henkisiä (tieteellisiä ja taiteellisia), vai kädentaitoja.



Joka tapauksessa, perinteisen mallin luokkajako on viimeisen 100 vuoden aikana koko ajan hävinnyt maastamme, eikä sitä oikeastaan enää voi sanoa olevan kuin joidenkin mennyttä haikailevien av-mammojen pääkuupan sisällä ;)



terv. sosiologi (toki pahamaineiselta Tampereen punaiselta sosiologian laitokselta, hahah)

Katsokaa ihan oikeasti tuttavianne esimerkiksi. Kyllä ihmisten odotuksissa, käytöstavoissa jne on eroja sen mukaan, minkälaisessa suvussa he ovat kasvaneet.

On myös eroa "insinööriperheessä", jossa äiti ja isä ovat ensimmäisen polven korkeakoulutettuja ja "insinööriperheessä", jossa niitä insinöörejä on kutakuinkin 1900-luvun alusta lähtien.

Minä olen reippaasti sosiaalista liukumäkeä alastullut oman korkeastikoulutetun sukuni vesa. Varsinkin toisen vanhempani puoleinen suku oli jo vanhempieni kohdalla ylioppilaita N:teen polveen, opiskelu korkeakoulussa oli ihan oletusarvo 60-luvulla, koska siellä oli opiskeltu 20/30-luvuillakin. (ja sitä ennenkin oli kouluttauduttu)

Ammatitkin olivat sitten sen mukaisia ja varsinkin toisen puolen mummoni aivan armoton hienostelija :).

Voin kertoa, että erot esim. oletetuissa käytöstavoissa ovat aikas isot olleet, kun vaikkapa katsoo ihmisiä työpaikalla. Tai opiskeluaikoina (humanistinen ala, yliopisto). Mikä ei tarkoita, että itse käyttäytyisin välttämättä tietyllä tavalla, ei mua ole kiinnostanut ylläpitää kaikkia itse pöhköksi kokemiani juttuja :). Mutta joistain asioista huomaa esim, että omasta mielestään todella hyvin vaikkapa "etiketin" tuntevat ihmiset ovat lähinnä lukeneet Käytöksen kultaista kirjaa ja perustavat oletuksensa sitten siihen. Tai että oman ikäisistäni ihmistä vaikkapa siivooja on tosi hieno juttu, johon vasta heillä on ollut suvussaan varaa (meillä päinvastoin, mulla ei ole koskaan käynyt siivojaa, äidilläni kävi aina ja mummilla ja papalla taas oli sitten enemmänkin palvelusväkeä).

Tai ihmisten puheista kuulee, että jotkut asiat ovat heistä outoja/ihmeellisiä/erikoisia - sellaiset, jotka ovat olleet ihan itsestään selviä tietyissä suvuissa.

Näin se vaan on :).

Omassa tuttavapiirissäni on ihmisiä aika monenlaisista taustoista - jotkut ovat ns. kulttuurisuvuista, toiset työläissuvuista, jotkut siitä väliltä. Mutta en ole kyllä huomannut mitään mainitsemaasi. Ihmisten omat elämänarvot, asenne ja persoona vaikuttavat enemmän.

Olen itse nainut alempaan sosiaaliluokkaan. Mies ei osaa kehottamatta tervehtiä, kysyä kuulumisia, saattaa ovelle. Hän röhnöttää pöydässä, aloittaa ennen muita jne. Hän halveksii sukuni ammatteja kuten lääkäri, juristi jne. Hän inhoaa (periaatteesta) ruokia josta pidän, kuten valkosipulietanat ja raakalihavoileivät. Hänen mielestään puheiden pito perhejuhlissa on naurettavaa. Hänen mielestään armeijan käyminen on typerää.

Nyt meillä on aviokriisi muusta syystä. Mietin, ovatko nämä asioita joita voin vielä sietää vai olisiko aika vaihtaa oman taustaiseeni ihmiseen niin kauan kuin vielä voin.

Vai että oman taustaiseen. Älä nyt erehdy kuvittelemaan noita mainitsemiasi ominaisuuksia yhteiskuntaluokan tuotoksiksi. Epäkohtelias ja piittaamaton käytös voi olla henkilön ihan omaa sivistymättömyyttä. Jotkut ihmiset käyttäytyvät muita kohtaan huonosti taustasta riippumatta.

Miksi miehesi inhoaa mainitsemiasi ruokia? Olen itse akateemisesti koulutettu ja myös vanhempani olivat korkeasti koulutettuja, mutta enpä minäkään noista ruuista innostuisi. Jo senkään vuoksi, että olen kasvissyöjä. Mutta myös, jos huomaan että joku brassailee mielestään yläluokkaisilla ruuilla vain tuodakseen esiin "taustaansa". Entä, jos miehesi tulkitsee ruokamieltymyksesi esittämiseksi?

Ja mitä armeijaan tulee, niin sitä lähinnä halveksuvat ihmiset pasifistisista syistä. Ja pasifistiin voit törmätä niissä omissakin piireissäsi, niin että varo vaan.

Olen vanhasta tunnetusta perheestä jossa on rahaa ollut vaihtelevasti, mutta tavat ja käytös täysin erilaisia kuin miehelläni. Samoin kanssakäyminen perheessä (leikkisää, keskustelevaa, yhdessä tekevää). Mieheni perheessä moititaan toisiaan, haukutaan muita, kaikki tekevät omiaan, kuulumisia ei kysellä, telkkaria tuijotetaan mykkinä.

Miehesi epäkohtelias käytös voi toki johtua perheestä, jos siellä tuollaista on. Mutta eihän tuo mistään sosiaaliluokasta johdu. Jotkut perheet ovat läheisiä ja rakastavia, toiset riitaisia ja kylmiä. Kumpaakin löytyy yhteiskunnan jokaisesta kerrostumasta.

Sukukokoukset ovat sitten asia erikseen: tädin äiti oli pyykkäri,

Onko tämä sitten kovinkin halveksittavaa mielestäsi? Kumma juttu, ettei sinun vanhassa ja hienossa suvussasi ole kuitenkaan sisäistetty sitä, miten moukkamaista on katsoa toisia alaspäin ammatin perusteella.

anopin mielestä hiukset pitää leikata kun kuu on tietyssä vaiheessa,

No tämä nyt voi olla samanlainen hassu tapa kuin se, että jouluvalot pitää ottaa alas loppiaisena, vaikka itse tykkäisikin pitää niitä vielä pari viikkoa. Monet vanhemmat ihmiset tykkäävät ylläpitää ns. vanhan kansan tapoja, ehkä siksi että maailma on niin muuttunut. Vanhasta on niin vähän jäljellä. Älä suhtaudu ihmisiin noin ylenkatsovasti! Joku akateeminen (!!!) tutkija, vaikkapa kansatieteilijä, voisi innostua anopistasi.

appi halveksii "snobeja", käly leikkii lääkäriä kun on liikuntatieteilijä.

No eikös snobi noin yleisesti ottaen olekin vähän negatiivinen ilmaus ;)

Omassa yläluokkaisessa suvussanikin on vikoja (piiloilkeily, alkoholismi, kylmät välit), mutta en ole tuonut niitä mukanani suhteeseemme. En ole ikinä halveksinut ääneen mieheni arvostuksia, mutta hän minun jatkuvasti.

What say AP:n raati?

Mikäs yläluokkainen suku siellä Porvoossa päin muuten onkaan vaikuttanut...?

Mies on DI, mutta sukunsa roskasakkia.



Tilanne koheni paljon, kun karsimme sukulaiskontaktit minimiin. Stressi ja rahanmeno väheni huomattavasti - samaten nolot nöyryytykset ja muu häpeä.

Joo, nain, mutta olen itsekin luokastani pudonnut (jo ennen suhdettani). Näkyy se silti tavoissa, tottumuksissa ja arvostuksissa, sellaisissa lapsuudesta asti omaksutuissa jutuissa joissa olemme mieheni kanssa aika erilaisia. Hyvin liitto silti voi. Itse pidän erilaisuutta oikeasti rikkautena, se pitää mielenkiintoa yllä.

Mies duunariperheestä.



Haasteita on ollut, joo, mutta niin kai joka liitossa. Tiettyjä juttuja on hankala ymmärtää puolin ja toisin :).



Mies tosin tätä nykyä ihan peruskeskiluokkainen, hyvätuloinen ja koulutettu tyyppi. Taustansa kovin erilainen kuin minulla. Ja jotkut tietyt asiat sitten "kumpuavat" tiedostamatta omasta taustasta - niin kuin kaikilla. Lähinnä näkyy mielipide-eroina esim. lasten kasvatuksessa. (Minä olen reippaasti tarkempi esim. pöytätavoista, miehestä niillä ei ole niin väliä. Joten meillä on sitten selkä suorana pöydässä istuva äiti, joka naputtaa lapsille maiskuttamisesta, ruokailun aloittamisesta samaan aikaan, pöydässä istumisesta muiden ruokailun ajan jne - ja isä, joka röhnöttää lautasensa päällä, aloittaa syömisen kun saa ruuan eteensä jne. Pikku juttu sinällään, ei tuohon avioliitto kaadu ;-), mutta kuvaa ehkä jotain [lähinnä kait minua ;-) ;-)])



Anoppi ja appi olivat aluksi kauhusta kankeina isovanhempiani ja vanhempiani tavatessaan. Sittemmin kait tajusivat, että (sisäänrakennettu) herran pelkonsa oli aikas tarpeetonta.



Ja siis kaikissa ns duunariperheissä ei ole samankaltaista herran pelkoa kuin appivanhemmillani, en tosiaankaan oleta muiden välttämättä käyttäytyvän samalla lailla.

toki varallisuuseroja on.



Mutta luokkaeroja... ei Suomessa oikeasti sellaisia ole.



Meillä kuka tahansa voi opiskella kuinka pitkälle haluaa ja persus kestää luentosalin tuolia.

Ja valitsemalla tiettyja aloja, on mahdollista saada paljonkin sekä yhteiskunnallista arvostusta että sen verran korkeat tulot että väistämättä varallisuuttakin alkaa kertyä.



Katsokaa nyt vaikka tätä meidän hallitusta, siellä on mm. kirvesmies, ylioppilas jolla ei muuta koulutusta, parit ylioppilaat joilla on yliopisto-opiskelut kesken (ehkä ikuisesti kesken). Ja toisaalta opettajaa, diplomi-insinööriä, lääkäriä, bioanalyytikkoa, lakimiestä ja valtiotieteilijää ja pari tohtoriksi väitellyttäkin.



Amerikkalainen unelma on pieni kalpea varjo suomalaisesta mahdollisuudesta !

Jotenkin kuvittelin että yliopiston käynyt on oppinut tietyt kohteliaat peruskäytöstavat vaikka tausta onkin "junttia".

Sittemmin olen huomannut ettei se ihan niin mene. Joudun välillä häpeämään miehen käytöstä oman sukuni edessä. Tavallaan pikkujuttuja, mutta silti ärsyttää.

Ja vielä tossa 70-luvulla vasta olikin. 40-50 -luvusta nyt puhumattakaan.



Kyllä täällä on eri suvuilla kovin erilaisia taustoja ja kyllä ne huomaa. Häkellyttävän moni ns. tasa-arvoinen, koulutettu, keskiluokkainen ihminen kantaa kodin perintönä esim. vanhakantaista työväenluokan herrapelkoa/vihaa.

Itse olen suvusta jossa on ns. vanhaa rahaa eikä minun ole mm. tarvinnut ikinä tehdä töitä ja yliopistollakin roikuin aikanaan kymmenisen vuotta kun ainejärjestö-, osakunta- ja kuppilaelämä vei mukanaan.

Vanhin velipoikani muuten oli aikanaan taistolaisia (sitä kyllä koko suku päivitteli).



En kyllä koe olevani millään lailla eri luokassa kuin he ystävistäni ja vanhoista koulu- ja opiskelijakavereistani jotka ovat tehdastyöläis- tai lentojätkäperheistä.

Oma mieheni on taustaltaan vanhempieni kouluttamattoman tilanhoitajan poika, mutta agronomin koulutuksen hänkin hankki.



Toki myönnän, että opiskeluaikanani tietyt suomenruotsalaiset piirit käyttäytyivät kuin olisivat muita parempia.

Se ei silti tarkoita että he olisivat sitä tai että he olisivat ylempiluokkaisia.



Kyllä Suomi on erittäin tasa-arvoinen maa jos oikein tarkkaan miettii ja vertaa mihin tahansa muuhun maahan.

Ja ihan samoin totesin, ettei se ihan niin menekään.



Tai lähinnä en tajunnut, että peruskäytöstavoissa voi olla niin isoa eroa. Ihan jo siitä lähtien, miten on tapana käyttäytyä jonkun ollessa kylässä tms.



t. 4

Mitä opiskelit?



Esimerkiksi humanistisissa aineissa huomaa aivan valtavan eron eri taustojen välillä. Samaten työelämässä.



Jossakin inisinöörikoulussa ei välttämättä erot ole yhtä ilmeisiä.



Mutta ihan kaikilla työpaikoilla huomaa silti.

Joten siksi et ole noihin eroihin törmännyt.



Ainakin kirjoituksesi perusteella tuttavapiirisi koostuu ainejärjestö-, osakunta- ja "kuppila"tuttavuuksista. Velipoikasi taistolaisuus taas on ollut klassista kapinaa =).



Oletko ihan oikeasti ollut kiinteämmin tekemisissä vaikkapa levyseppähitsaajan ja kaupan kassan perheen kanssa? Sellaisen, jonka taustasta ei löydy ylioppilaita? Veikkaan nyt lonkalta, että et.



t. 4, ei 7

Vertaiseni kanssa menin naimisiin. Ei ongelmia avioliiton suhteen, hyvin menee yhä.



Ja minunkin mielestäni Suomessa on lähinnä tuloluokkia, ei yhteiskuntaluokkia. Edes maajussit ja kaupnkilaiset eivät niin paljon eroa toisistaan käytöstapojen tai rahojenosalta kuin lähinnä sen kulttuurin osalta.

parempien perheiden vesalta, joka luulee tietävänsä kaiken, kun on oppinut termin "lentojätkä"...



Tiesittekös että mm. Nalle Wahlroos oli nuorena piinkova kommunisti. Nyt kaveeraa Ruotsin kunkun kanssa ja kapina rajoittuu pinkkeihin housuihin.

tai olen naimassa duunari perheessä kasvaneen puusepän kun olen itse insinööriperheestä, ylioppilas jne. Vanhempani eivät olleet tyytyväisiä valintaan, mutta en valitse kumppania järjellä vaan tunteilla. Mies on kuitenki hyvä isä ja tuo leivän pöytään. Eli liitto menee oikein hyvin.

Voit olla sossupummien lapsi ja nousta vaikka lääkäriksi. Yhteiskuntaluokkaa ei anneta suvun mukaan.



Itse olen kaupunkini vanhimmasta ja kaksi sukupolvea sitten rikkaimmasta suvusta, mutta ihan tavallinen pulliainen nykyään. Opiskelin kyllä yliopistossa, mutta esimerkiksi serkuistani tuli mielestäni lähinnä pohjasakkaa, sillä eivät mäkin kassalta aio pidemmälle tähdätä. Edes mummostani on ei huomaisi, että on oikeasti ollut parempaa yhteiskuntaluokkaa, sillä nöyryys on hyve.



Itse en ainakaan luokkaeroja mitenkään tiedosta, mies on samassa ammatissa kuin itse, mutta "huonommalta" taustalta.

Vertaiseni kanssa menin naimisiin. Ei ongelmia avioliiton suhteen, hyvin menee yhä. Ja minunkin mielestäni Suomessa on lähinnä tuloluokkia, ei yhteiskuntaluokkia. Edes maajussit ja kaupnkilaiset eivät niin paljon eroa toisistaan käytöstapojen tai rahojenosalta kuin lähinnä sen kulttuurin osalta.

Tuloluokat ovat täysin asia erikseen. Eivät meillä yhteiskuntaluokat ole täysin tulosidonnaisia ollutkaan.

Katsokaa ihan oikeasti tuttavianne esimerkiksi. Kyllä ihmisten odotuksissa, käytöstavoissa jne on eroja sen mukaan, minkälaisessa suvussa he ovat kasvaneet.

On myös eroa "insinööriperheessä", jossa äiti ja isä ovat ensimmäisen polven korkeakoulutettuja ja "insinööriperheessä", jossa niitä insinöörejä on kutakuinkin 1900-luvun alusta lähtien.

Minä olen reippaasti sosiaalista liukumäkeä alastullut oman korkeastikoulutetun sukuni vesa. Varsinkin toisen vanhempani puoleinen suku oli jo vanhempieni kohdalla ylioppilaita N:teen polveen, opiskelu korkeakoulussa oli ihan oletusarvo 60-luvulla, koska siellä oli opiskeltu 20/30-luvuillakin. (ja sitä ennenkin oli kouluttauduttu)

Ammatitkin olivat sitten sen mukaisia ja varsinkin toisen puolen mummoni aivan armoton hienostelija :).

Voin kertoa, että erot esim. oletetuissa käytöstavoissa ovat aikas isot olleet, kun vaikkapa katsoo ihmisiä työpaikalla. Tai opiskeluaikoina (humanistinen ala, yliopisto). Mikä ei tarkoita, että itse käyttäytyisin välttämättä tietyllä tavalla, ei mua ole kiinnostanut ylläpitää kaikkia itse pöhköksi kokemiani juttuja :). Mutta joistain asioista huomaa esim, että omasta mielestään todella hyvin vaikkapa "etiketin" tuntevat ihmiset ovat lähinnä lukeneet Käytöksen kultaista kirjaa ja perustavat oletuksensa sitten siihen. Tai että oman ikäisistäni ihmistä vaikkapa siivooja on tosi hieno juttu, johon vasta heillä on ollut suvussaan varaa (meillä päinvastoin, mulla ei ole koskaan käynyt siivojaa, äidilläni kävi aina ja mummilla ja papalla taas oli sitten enemmänkin palvelusväkeä).

Tai ihmisten puheista kuulee, että jotkut asiat ovat heistä outoja/ihmeellisiä/erikoisia - sellaiset, jotka ovat olleet ihan itsestään selviä tietyissä suvuissa.

Näin se vaan on :).

ei ole kuin korkeintaan alinta keskiluokkaa.