Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset oppivat kielen ilman kielioppia, voisiko tätä prosessia hyödyntää myös aikuisopiskelijoihin?
14.06.2026 |
Itse koen muutamaa kieltä tässä harrastuksena opiskelevana, että kielioppi on kyllä hyvä tuki, mutta liika on liikaa kieliopinkin tankkauksessa.
Olen aiemminkin lukenut, että kieltä ei opi puhumaan siten, että luet kielioppisääntöjä.
Pikemminkin kielen oppii kuuntelemalla sitä erittäin runsaasti, lukemalla ja sanastoa kontekstin kanssa harjoittelemalla.
Kielen oppiakseen ei siis periaatteessa tarvita mitään tietoja kieliopista, siitähän on todisteena se, miten ihminen ylipäänsä oppii omankin äidinkielensä. Ei kukaan mieti omaa äidinkieltään puhuessa mitään kielioppisääntöjä, että mites taivutetaan tämä sana tässä tilanteessa jne. Esim. se ei ole täällä on kaksi kissat, vaan se on täällä on kaksi kissaa.
Kommentit (45)
Opiskelin kielikeskuksessa yhtä kieltä alkeista sillä lailla, että open mielestä meidän piti oppia kuuntelemalla ja toistamalla sitten kuultu ääneen. Oli tosi vaikeeta ja monet muutkin valitti, että tarvis nähdä kirjotettuna. Opetusta oli vaan se pari tuntia viikossa. Eri asia jos oikeesti muuttais ulkomaille ja ois pakko oppia tuollain kuuntelemalla. Tai jos ois ollut jos jonkin verran ennakkotaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elementit ovat toisiaan täydentäviä, eivät toisensa poissulkevia.
t. kielten opettaja
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin kielikeskuksessa yhtä kieltä alkeista sillä lailla, että open mielestä meidän piti oppia kuuntelemalla ja toistamalla sitten kuultu ääneen. Oli tosi vaikeeta ja monet muutkin valitti, että tarvis nähdä kirjotettuna. Opetusta oli vaan se pari tuntia viikossa. Eri asia jos oikeesti muuttais ulkomaille ja ois pakko oppia tuollain kuuntelemalla. Tai jos ois ollut jos jonkin verran ennakkotaitoja.
Mikä kieli oli kyseessä?
Kyllähän esim. vaihto-oppilaksi lähteminen noin 17-vuotiaana maahan, jonka kieltä ei osaa etukäteen hieman simuloi tätä lasten tyylistä oppimista, mutta jossain vaiheessa se kielioppi tulee kyllä hyödylliseksi tukirakenteeksi. Esim. jos aikoo mennä yo-kokeisiin tai suorittaa kielitutkintoja. Itse aloitin vieraassa maassa ajattelematta kielioppia, mutta myöhemmin opettelin kyllä senkin läpi. Halusin tietää, että miten kieli toimii eikä vain puhua kuin papukaija.
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Lapset ja murrosiän ohittaneet eivät opi kieltä samalla tavalla. Herkkyysikä loppuu siinä 13-vuotiaana. Toki kieltä voi aikuinenkin oppia korvakuulolta, mutta harvoin oppitunneilla. Sen pitää tapahtua kieliyhteisössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän esim. vaihto-oppilaksi lähteminen noin 17-vuotiaana maahan, jonka kieltä ei osaa etukäteen hieman simuloi tätä lasten tyylistä oppimista, mutta jossain vaiheessa se kielioppi tulee kyllä hyödylliseksi tukirakenteeksi. Esim. jos aikoo mennä yo-kokeisiin tai suorittaa kielitutkintoja. Itse aloitin vieraassa maassa ajattelematta kielioppia, mutta myöhemmin opettelin kyllä senkin läpi. Halusin tietää, että miten kieli toimii eikä vain puhua kuin papukaija.
Totta kai kielioppi on hyvä tuki! Mutta siitä ei ole hyötyä, että tankkaa jotain monimutkaisia sääntöjä ja poikkeuksia.
Silloin puhuessa tulisi aina pitää tauko, että mites tässä lauseessa nyt taivutetaan mikäkin sana ja miten.
Kuuntelun merkitys on mielestäni aivan valtava, menee ihan ykköseksi kielen opiskelussa. Kun kieltä kuulee tuntikausia joka päivä ja parhaimmillaan saa siihen reaaliaikaisen suomennoksen, niin kielitaito kehittyy. Telkkariohjelmat tekstityksellä ovat tosi hyvä tuki opiskelun lisäksi. Kun on tarpeeksi altistunut kuuntelemalla, niin tavallaan kuulet itse oikean muodon päässäsi tietämättä kielioppisääntöä.
Nykyaikaisessa kielenopetuksessa käytetään paljon menetelmiä, jotka matkivat lapsen tapaa oppia. Tässä ovat parhaat keinot:
Uppoutuminen (Kielikylpy): Lapsi oppii, koska hänen on pakko selviytyä. Aikuiselle tehokkain tapa on luoda "kupla", jossa kieltä on pakko käyttää (esim. muutto ulkomaille, median kuluttaminen vain kohdekielellä).
Ymmärrettävä syöte (Comprehensible Input): Kielitieteilijä Stephen Krashenin teoria sanoo, että opimme kieltä parhaiten, kun kuuntelemme ja luemme materiaalia, josta ymmärrämme noin 80–90 % (kontekstin, eleiden tai kuvien avulla), vaikka emme osaisi kielioppia.
Virheiden salliminen: Lapset eivät pelkää virheitä. Jos aikuinen pystyy unohtamaan täydellisyyden tavoittelun ja keskittyy vain viestinnän onnistumiseen, oppiminen nopeutuu moninkertaisesti.
Kontekstuaalinen oppiminen: Sanaston oppiminen lauseissa ja aidoissa tilanteissa (esim. kahvilassa asiointi) toimii paremmin kuin irrallisten sanalistojen ulkoa opettelu.
Miksi pelkkä "lapsen menetelmä" ei täysin toimi aikuisilla?
Vaikka idea on kaunis, aikuisen ja lapsen välillä on biologisia ja psykologisia eroja, joiden vuoksi aikuinen tarvitsee usein myös sitä inhottua kielioppia.
1. Biologiset erot (Kriittisen kauden hypoteesi)
Lapsen aivot ovat äärimmäisen joustavat (neuroplastisuus). Lapsen aivot poimivat ympäristöstä kieliopillisia säännönmukaisuuksia automaattisesti kuin sieni. Murrosiän jälkeen tämä kyky heikkenee, ja kielen foneettinen (äänteellinen) korva muuttuu – siksi aikuisena aloittaneille jää lähes aina aksentti.
2. Aikapula
Lapsi käyttää ensimmäiset 1–2 vuotta elämästään pelkkään kuunteluun ennen kuin sanoo sanaakaan, ja hän saa intensiivistä "kielikylpyä" valveillaoloaikanaan noin 12–15 tuntia päivässä. Aikuisella ei yleensä ole aikaa viettää vuosia vain kuunnellen ilman painetta puhua.
3. Analyyttinen ajattelu on aikuisen etu
Lapsen on pakko oppia hitaasti kokemuksen kautta. Aikuisella taas on kehittynyt looginen ajattelukyky. Kielioppi toimii aikuiselle oikotienä.
Esimerkki: Lapselta voi mennä vuosi tajuta säännönmukaisuus verbien taivutuksessa pelkän kuuleman perusteella. Aikuiselle sama asia voidaan selittää taulukolla viidessä minuutissa, jolloin hän voi heti alkaa soveltaa sitä.
Vertailu: Lapsi vs. Aikuinen
Ominaisuus
Lapsi (Omaksuminen)
Aikuinen (Oppiminen + Omaksuminen)
Pääasiallinen tapa
Alitajuinen, intuitiivinen
Tietoinen, analyyttinen
Aikaresurssi
Tuhansia tunteja vuodessa
Muutamia tunteja viikossa
Kielioppi
Ei tarvitse, aivot luovat säännöt itse
Nopeuttaa prosessia huomattavasti
Suhde virheisiin
Ei häpeää, luonnollinen osa kasvua
Usein esteenä (epäonnistumisen pelko)
Johtopäätös: Paras taktiikka aikuiselle
Tehokkain tapa aikuiselle on hybridimalli.
Parhaat tulokset syntyvät, kun otetaan lapselta 90 % menetelmistä (paljon kuuntelua, lukemista, rohkeaa puhumista ja virheiden sietämistä) ja käytetään kielioppia vain 10 % apuvälineenä – karttana, josta tarkistetaan suunta silloin, kun eksytään, eikä oppikirjana, joka opetellaan ulkoa ennen matkalle lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
En ymmärtänyt, miten kielioppi on sisäänrakennettu ja miksi muka lapsi oppisi vain yhden kielen? Lapsi voi oppia sujuvasti jopa kolme kieltä - ilman kieliopin opiskelua. Tähän vaaditaan vain kuuntelua, toistoa ja puhumista. Silloin tajuaa, miten asiat sanotaan ja taivutetaan, vaikket osaisi yhden yhtä kielioppisääntöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Höpöhöpöä on, että vain yksi kielioppi on mahdollinen. Kielet pitää vain oppia, tai oikeastaan omaksua, hyvin nuorena, 13 vuotta on ns. kriittinen ikä, joka jälkeen ei ole mahdollista oikeastaan oppia kunnon ääntämystä. Aivoissa tapahtuu joku biologien muutos. Tätä on tutkittu yleisessä kielitieteessä.
-Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti kieliä opiskellessa tulee vastaan se, että osaat kyllä sitä kielioppia, osaat taivuttaa sanoja jne. mutta et sitten osaa tosi paikan tullen sanoa yhtään mitään kyseisellä kielellä. Siis tulee sellainen totaalinen jäätyminen asiakaspalvelutilanteissa.
Tämä on tosi turhauttavaa, jos kielen opiskeluun on panostanut vuosia, mutta sitten sitä ei oikeasti osaa puhua tositilanteessa. Ei edes yksinkertaisia lauseita.
Sukulainen oli vuosia töissä Kiinassa. Oppi puhumaan sellaista peruskiinaa, eli tavalliset arkiset asiat sillä hoituivat. Mitään kursseja ei käynyt ja kieliopista tai kirjoitusmerkeistä ei tiennyt mitään. Eli kyllä jos aikuinen riittävän pitkän ajan on tietyn kielisessä ympäristössä, niin jotain siinä oppii sen kummempia opiskelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapsi käyttää ensimmäiset 1–2 vuotta elämästään pelkkään kuunteluun ennen kuin sanoo sanaakaan, ja hän saa intensiivistä "kielikylpyä" valveillaoloaikanaan noin 12–15 tuntia päivässä. Aikuisella ei yleensä ole aikaa viettää vuosia vain kuunnellen ilman painetta puhua."
:D
Vierailija kirjoitti:
Monesti kieliä opiskellessa tulee vastaan se, että osaat kyllä sitä kielioppia, osaat taivuttaa sanoja jne. mutta et sitten osaa tosi paikan tullen sanoa yhtään mitään kyseisellä kielellä. Siis tulee sellainen totaalinen jäätyminen asiakaspalvelutilanteissa.
Tämä on tosi turhauttavaa, jos kielen opiskeluun on panostanut vuosia, mutta sitten sitä ei oikeasti osaa puhua tositilanteessa. Ei edes yksinkertaisia lauseita.
Hyvänä esimerkkinä on ruotsin opiskelu. Kaikki ovat opiskelleet vuosikausia ruotsia, mutta vain murto-osa osaa sitä arjessa puhua tuosta noin vain arkitilanteissa. Mihin nämä kaikki opiskeluvuodet ovat valuneet? Luulisi kaikkien osaavan peruskeskustelut kaikissa normaaleissa ja helpoissa arkielämän tilanteissa. Mutta tosiasiassa vain pieni osa osaa. Eli jotain on oikeasti pielessä kielten opiskelussa.
"Parhaat tulokset syntyvät, kun otetaan lapselta 90 % menetelmistä (paljon kuuntelua, lukemista, rohkeaa puhumista ja virheiden sietämistä) ja käytetään kielioppia vain 10 % apuvälineenä – karttana, josta tarkistetaan suunta silloin, kun eksytään, eikä oppikirjana, joka opetellaan ulkoa ennen matkalle lähtöä."
Tämä on kyllä totta.
Kun olen käynyt erikoiskursseja tietyistä kielistä, jotka nimenomaan ovat kielioppikursseja, ne eivät ole kehittäneet puhumistaitojani yhtään. Tuntuu, että näiden kurssien jälkeen en osaa yhtään sen enempää puhua ja muodostaa lauseita. Nuo kurssit ovat kuin kaivoon heitettyä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.
Höpö höpö.
Mikä tässä on mielestäsi höpöhöpöä? Tuo sisäänrakennettuus vai? Tämä on toki kiistelty aihe, mutta osoittaahan kreolisaatio asian kuitenkin.
Höpöhöpöä on, että vain yksi kielioppi on mahdollinen. Kielet pitää vain oppia, tai oikeastaan omaksua, hyvin nuorena, 13 vuotta on ns. kriittinen ikä, joka jälkeen ei ole mahdollista oikeastaan oppia kunnon ääntämystä. Aivoissa tapahtuu joku biologien muutos. Tätä on tutkittu yleisessä kielitieteessä.
-Ohis
Enhän minä sanonut, että vain yksi kielioppi on mahdollinen! Vaan että lapsi saa sisäsyntyisenä yhden ja oppii muut. Jos lapsi kasvaa puhtaasti kaksikielisenä (mikä ei ole hirveän tavallista, koska usein toinen kieli on vahvempi), hän yleensä sekoittaa nämä kaksi kielioppia pikkulapsena.
Mä en oikeastaan osaa suomen kielioppia kovinkaan hyvin mutta korvakuulolta kuitenkin pärjään vaikka en osaa mitään akkusatiiveja yms. ollenkaan. Äidinkielen numerot oli aikoinaan 9 ja 8, että jotain olin kuitenkin oppinut varsinaisesti kielioppia opettelemattakin.
Koen kieliopin vaikeana vieraiden kielten opiskelussa, joten varmaan tuollainen muu tapa oppia olisi tehokkaampaa.
Missä on sellainen opinahjo, että kielioppia tulee liikaa eikä pääse puhumaan? Minulla päinvastaiset kokemukset.
Kielioppi on meihin ns. sisäänrakennettu, mutta aivoihin mahtuu ensisijaisena vain yksi. Muut joutuu sitten opettelemaan sen lisäksi.