Oletko käynyt Norssin tai muun "eliittilukion"?

on ihan kaikenlaista porukkaa, niitä bilettäjiä ja tunnollisia nörttejä. 200 opiskelijaa aina kerralla otetaan sisään, kyllä sieltä löytyy jokaiselle jotakin.



Tunnen monia sen äskettäin käyneitä.

kyllä mahtuu ihan kaikenlaisia. On kympin keskiarvon puurtajia ja on niitä, joille kaikkein siisteintä on iso kaveriporukka, hyvät bileet ja rantaelämä, golf, laskettelu, maailmalla reissailu jne. Kaikkia kuitenkin yhdistää opiskeluhalu, se kiinnostaa oikeasti.

Itse kävin Tsykin, se taisi olla joskus eliittilukion maineessa. Eipä ole enää, kun Kastun luuserit tulivat saman katon alle...

opiskeluun on kyllä hyvät mahkut, joo.

Mutta kyllä niille maan hiljaisille aina vähän naureskeltiin.

Tosiasia on, että sielläkin on raaka peli.

Jos et ole "Stubbin" kaveri, niin putoat pelistä.

Mä olen käynyt Norssin. Mukavaa oli, mutta ei sovi ihmisille, jotka ei tykkää siitä, että naamat vaihtuu koko ajan.

huonoon lukioon ja olla paras kuin hyvään lukioon ja olla huonoin. Nii kirjottiks se syksyllä vai miks nyt pitää lukioo varata? Syksyllä kirjottaa luukserit.

Itse antaisin lapsen valita itse. Lähilukio voisi olla ihan hyvä myös. Yksi ystävistäni meni ressuun, mutta ei se välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu kaikille. Hyvien keskiarvojen lukiossa on melko paljon "suorittaijia", jotka saavat hermoromahduksen, jos kokeesta tulee 9.



Vaativammassa lukiossa ei välttämättä suoriudu yhtään paremmin. Jos menee ihan tavalliseen lukioon, kyllä sieltäkin ponnistaa ihan mihin omat kyvyt riittävät. Opet eivät välttämättä ole "eliittilukioissa" parempia.. siellä oppilaat ovat yleensä hyviä, joten opettajien ei sen kummemmin tarvitse ponnistella opetettavan asian kanssa.

Kannattaa mennä meiluummin huonoon lukioon ja olla paras kuin hyvään lukioon ja olla huonoin. Nii kirjottiks se syksyllä vai miks nyt pitää lukioo varata? Syksyllä kirjottaa luukserit.

jos on edes jotain haaveita ja päämääriä, kannattaa mennä sellaiseen seuraan jossa ihmiset katsoo elämäänsä eteenpäin eikä alkaa helliä ajatusta omasta erinomaisuudesta jossain keskinkertaisuuksien keskellä. Asian voi nähdä monella tavalla.

Olen käynyt eliittilukion (ei kumpikaan mainituista). Taisin olla juuri sellainen päämäärätön tyyppi. Hmm - ehkä pitää olla rehellinen ja sanoa, että se kyllä kyynisti. Mutta jos perhe jaksaa tukea opiskelijaa niin kyllä näkisin, että kunnianhimoisemmassakin seurassa pärjää.

Vaativammassa lukiossa ei välttämättä suoriudu yhtään paremmin. Jos menee ihan tavalliseen lukioon, kyllä sieltäkin ponnistaa ihan mihin omat kyvyt riittävät. Opet eivät välttämättä ole "eliittilukioissa" parempia.. siellä oppilaat ovat yleensä hyviä, joten opettajien ei sen kummemmin tarvitse ponnistella opetettavan asian kanssa.

Toi on niin totta! Opet ei meillä todellakaan välttämättä olleet parempia eli eliittilukion idea ei tosiaankaan rakennu paremmalle opetukselle. Oli meillä toki hyviäkin opeja. Näin siis 90-luvulla.

Itse antaisin lapsen valita itse. Lähilukio voisi olla ihan hyvä myös. Yksi ystävistäni meni ressuun, mutta ei se välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu kaikille. Hyvien keskiarvojen lukiossa on melko paljon "suorittaijia", jotka saavat hermoromahduksen, jos kokeesta tulee 9.

Vaativammassa lukiossa ei välttämättä suoriudu yhtään paremmin. Jos menee ihan tavalliseen lukioon, kyllä sieltäkin ponnistaa ihan mihin omat kyvyt riittävät. Opet eivät välttämättä ole "eliittilukioissa" parempia.. siellä oppilaat ovat yleensä hyviä, joten opettajien ei sen kummemmin tarvitse ponnistella opetettavan asian kanssa.

ensimmäisen lukiovuoteni yhdessä Turun lukiossa, johon vaaditaan alhainen keskiarvo ja koko koulu on täynnä taidehippejä, joille tärkeintä oli luovuus ja kuvataide. Opiskelu oli siitä paikasta kaukana. Hyvät numerot etenkin luonnontieteistä (joihin siinä koulussa ei panostettu lainkaan) irtosivat helposti, muissakin aineissa hyviä numeroita sai tekemällä ei-mitään.

2 viimeistä lukiovuotta vietin toisessa Turun lukiossa, johon vaadittiin korkeampi keskiarvo ja muutenkin paikka oli kai ennen eliittilukion maineessa. Hyvien numeroiden saanti vaati enemmän työtä, mikä oli vain mielestäni parempi. Jos saa hyvää helposti, luulee osaavansa, vaikka oikeasti saattaa olla vain keskinkertainen. Tämä näkyy sitten kirjoituksissakin, kun ihmetelleen että mites sieltä tuli vain B vaikka kursseista on saatu kaseja ja ysejä.

Mielestäni tein aikanani loistavan päätöksen tuossa, kun vaihdoin lukiota. Vaatimustaso kasvoi, minkä myötä myös kirjoitusten tulokset paranivat. En usko, että tuolta toisesta lukiosta olisin kirjoittanut läheskään yhtä hyvin, ja mielestäni tuossa vaativammassa lukiossa opetus oli oikeasti parempaa. Tämä on tietenkin subjektiivinen kokemus, mutta kirjoitusten tulokset kyllä puhuvat puolestaan - tämä helpompi lukio on aina siellä häntäpäässä.

huonoon lukioon ja olla paras kuin hyvään lukioon ja olla huonoin. Nii kirjottiks se syksyllä vai miks nyt pitää lukioo varata? Syksyllä kirjottaa luukserit.

Lapsi on siis menossa lukioon.

Eiköhän ne kirjoitukset yleensä ole siellä lukion loppupuolella...

Et ole tainnut itse lukiota käydäkään.?

olen käynyt mutta en tienny että se on joku "eliittilukio"??? hyvällä ka sinne menin ja 4 L ja 4 E kirjotin... nyt kotiäitinä että se siitä hyödystä :D

Olen käynyt juuri tällaisen eliittilukioksi kutsutun vähän päälle kymmenen vuotta sitten. Nämä "piireihin haluavat" olivat pieni vähemmistö (ja heidänkin kanssaan tuli helposti juttuun) enkä muista kenenkään olleen yksin. Joillain tietenkin oli isompi kaveripiiri, joillain pienempi.



Opettajat varmastikin ovat ihan yhtä "taitavia" keskivertolukioissa, mutta opetusta ja oppimista helpottaa kummasti se, että luokan sisällä ei ole kovin räikeitä tasoeroja. Kilpailuhenkisyys oli korkeintaan leikkimielistä (esim. itse kilpailin parin kaverin kanssa siitä, kuka saa englannin aineeseen ujutettua pisimmän lauseen), ainakin oman kokemukseni perusteella se termi on suurimmaksi osaksi harha, joka syntyy ulkopuolisen silmissä kun oppilaat jossain ovatkin kiinnostuneita oppimastaan.



Huonoin mahdollinen skenaario lahjakkaalle olisi se, että tottuu ilmapiiriin "kasihan on tosi hyvä numero" ja vetää lukion kohtalaisesti läpi ilman minkäänlaista vaivannäköä, mutta jatko-opinnot eivät sujukaan opiskelutekniikan puuttuessa. Väitän, että riski tähän on selvästi suurempi sisäänpääsykeskiarvoltaan matalammassa lukiossa.

Itse menin 2000-luvun keskivaiheilla huonon ka:n lukioon, koska vaihtoehtoina olleista ressusta ja norssista koin, että siellä voisi olla ahdistavia ja nipottavia kilpailuhenkisiä tyyppejä, joilla on ns. menestyjäarvot eli suomeksi sanottuna kusipäitä.



Väärä valinta. Ns. peruslukiossa kaikki tuntuivat käyvän vähän hitaalla, opiskelijan taitoihin esimerkiksi suorittaa kursseja itsenäisesti ei luotettu, tunneilla ei ollut järkevää keskustelua, kaikkea eikä varsinkaan mitään ylimääräistä ehditty käydä jne. Oli sielläkin tietty skarppejakin tyyppejä, mutta se ei ollut välttämättä enemmistö se fiksujen ja aloitteellisten porukka. Opiskelumotivaatio oli itselläni sen neljä vuotta lähes nolla. Päättötodistukseen mennessä ka oli laskenut lähelle kasi puolta, vaikka kirjoitin neljä ällää ja yhden eximian.



Voi olla että ns eliittilukiossa ei ole sen parempia opettajia kuin jossain muualla, mutta väitän vakaasti parin kokeilumyllyn koulutaipaleellani läpikäyneenä, että se, että oppilaiden lähtötaso on a)tasainen ja b)tasaisen hyvä mahdollistaa sen, että opettaja voi pitää sisällöltään vähän progressiivisempia oppitunteja ja haastaa oppilaitaan enemmän.



Jos nuori on luonteeltaan sellainen, että tarvitsee sitä pientä haastamista tai kirjafiksua opiskeluseuraa pysyäkseen vireessä ja motivoituakseen, kannattaa ehdottomasti valita kovin mahdollinen lukio. Jos seura ei ole niin tärkeää ja hyvää jälkeä tulee helpommin omassa rauhassa ilman paineita, haasteita ja kannustusta, kannattaa valita vähemmän opiskeluorientoitunut paikka.



Itseäni ärsyttää tässä lukioiden taso -keskustelussa eniten nimenomaan se, että jos tehdään keskiarvihin ja ylppärituloksiin pohjautuvia listoja, joku älähtää aina siitä, että sehän on parempi saavutus ottaa sisään 7,0 keskiarvolla ja laskea ulos 7,8 kuin ottaa sisään 9,3 ja laskea ulos 9,2. Jos on hyvä koulussa tai ns. lahjakas, miten sen nyt ilmaisee, koulun hyvyys ei näy siinä, kuinka paljon opettajat onnistuvat kehittämään niitä heikoimpia oppilaita. Koulun hyvyys näkyy siinä, että tunneilla ei ole niitä heikkoja oppilaita lainkaan vaan opettaja voi mitoittaa opetuksensa niiden tason mukaan, jotka saavat kokeesta ysin jos lukevat laiskasti eivätkä tee kotiläksyjä.



Yliopistolla tapaamistani ex-ressuista valtaosa on ollut hyviä tyyppejä, eli ei sitä niin kannata pelätä. Siellä on niitä kovien arvojen dynaamisia menestyjiä, erilaisia fantasia/roolipeli/tietokone/ymsnörttejä, hyvin pärjääviä tavallisen mukavia, epäsosiaalisia urpoja, pingottajia, nillittäjiä, peruskilttejä kympin oppilaita, levottomia haaveilijoita. Tapsasin lukioaikoina ressuja, jotka itkivät tai suuttuivat, jos eivät voittaneet tai saaneet kokeista täysiä pisteitä. Tapasin mukavia hippiressuja, jotka ottivat elämän rennosi ja keskittyivät lukemaan kirjallisuutta, kansalaisaktivoitumaan ja juomaan punkkua pullon suusta. Tapasin nörttiressuja, jotka keskittyivät pelaamaan laudalla, koneella ja livenä. Tapsasin tavoitteellisia kokoomusnuoriressuja, joilla oli viiden vuoden kausisuunnitelma ja silitettyjä kauluspaitoja. Kaikkea löytyy mutta kaikki vaan ovat hyviä koulussa.

Vaativammassa lukiossa ei välttämättä suoriudu yhtään paremmin. Jos menee ihan tavalliseen lukioon, kyllä sieltäkin ponnistaa ihan mihin omat kyvyt riittävät. Opet eivät välttämättä ole "eliittilukioissa" parempia.. siellä oppilaat ovat yleensä hyviä, joten opettajien ei sen kummemmin tarvitse ponnistella opetettavan asian kanssa.

Toi on niin totta! Opet ei meillä todellakaan välttämättä olleet parempia eli eliittilukion idea ei tosiaankaan rakennu paremmalle opetukselle. Oli meillä toki hyviäkin opeja. Näin siis 90-luvulla.

Niinpä! Nuo ns. "eliitti"lukiothan ovat saaneet maineensa jostain typerästä yo-arvosanojen tilastoinnista, vaikka selvä juttu on, että jos lukioon sisäänpääsykeskiarvo on ysin pintaan, tulee kirjoituksissakin hyviä tuloksia melkein opetuksen tasosta riippumatta. Ja mitä halutumpi lukio, sitä korkeampi pääsyraja... ja siihen suosituimmuuteen vaikuttavat esim. sijainti, koko, perinteet, koulurakennus, kurssitarjonta... jotka eivät sinällään korreloi millään tavalla opetuksen laadun kanssa. Itse kävin maalaislukion ja kaikki kaverit menivät kaupunkiin. Omassa lukiossani löytyi kyllä valituksen aihetta muuten, mutta opettajista ja opetuksen tasosta ei (poikkeuksia toki oli, mutta ehkä enemmän opettajan persoonaan kuin itse opetukseen liittyen...) Hyviä muistoja siinä suhteessa.

Olen käynyt juuri tällaisen eliittilukioksi kutsutun vähän päälle kymmenen vuotta sitten. Nämä "piireihin haluavat" olivat pieni vähemmistö (ja heidänkin kanssaan tuli helposti juttuun) enkä muista kenenkään olleen yksin. Joillain tietenkin oli isompi kaveripiiri, joillain pienempi.

Opettajat varmastikin ovat ihan yhtä "taitavia" keskivertolukioissa, mutta opetusta ja oppimista helpottaa kummasti se, että luokan sisällä ei ole kovin räikeitä tasoeroja. Kilpailuhenkisyys oli korkeintaan leikkimielistä (esim. itse kilpailin parin kaverin kanssa siitä, kuka saa englannin aineeseen ujutettua pisimmän lauseen), ainakin oman kokemukseni perusteella se termi on suurimmaksi osaksi harha, joka syntyy ulkopuolisen silmissä kun oppilaat jossain ovatkin kiinnostuneita oppimastaan.

Huonoin mahdollinen skenaario lahjakkaalle olisi se, että tottuu ilmapiiriin "kasihan on tosi hyvä numero" ja vetää lukion kohtalaisesti läpi ilman minkäänlaista vaivannäköä, mutta jatko-opinnot eivät sujukaan opiskelutekniikan puuttuessa. Väitän, että riski tähän on selvästi suurempi sisäänpääsykeskiarvoltaan matalammassa lukiossa.

Muuten hyvä, mutta lukiossa ja yliopistossa opiskelu ovat niin kaukana toisistaan, ettei lukiossa yksinkertaisesti opi yliopistoon sopivaa "tekniikkaa", riippumatta siitä minkälainen pinkoilija on ollut. AMK on kuulema koulumaisempi pulju, pätisikö väitteesi sitten siellä?

lähiöyläasteelta Ressuun. Olin siellä kaltaisteni joukossa ja sain hyviä ystäviä. Ihmisiä oli ihan laidasta laitaan, mutta kyllä suurimmalle osalle koulunkäynti oli tosi tärkeä juttu ja nyt 30-40-vuotiaina lähes kaikki ovat hyvissä tehtävissä. Yläasteella tunsin olevani tosi erilainen, mutta lukiossa kaikki muuttui ja pääsin vihdoin elämään nuoruuttani.



Olihan se kyllä tosi rankkaakin, kun ei pärjännyt enää pelkästään tunnilla kuuntelemalla, mutta opetti toisaalta paljon.

Siihen loppui se 9 vuotta kestänyt koulukiusaaminen! Vihdoin sain olla oma itseni, kukaan ei sulkenut ulkopuolelle eikä irvinyt koulumenestykselle.



Suosittelen pojallesi mahdollisimman korken keskiarvon lukiota, pääsee kaltaistensa joukkoon.

Se oli ainakin silloin eliittilukion maineessa.



En ole koskaan viihtynyt missään koulussa niin hyvin kuin siellä. Meillä oli ihana luokka ja koulussa kannustava henki. Mitä tahansa halusit yrittää, rehtori ja opet kyllä auttoi, keksi keinoja, ohjasi eteenpäin - ja palkitsi yrittämisestäkin. Jos joku vaikka halusi opiskella kiinaa, rehtori järjesti sen mahdollisuuden vaikka millä ilveellä.



Sain lukiosta todella hyvät eväät elämää varten. Paitsi, että opetus oli korkeatasoista, niin myös muuten henkisesti sain sellaiset lähtökohdat, että tuli tunne: pystyn mihin vain, mitä halua, jos yritän. Ja jos ei onnistu heti, toisella kerralla sitten. Ja jos ei sittenkään onnistu, niin olen ainakin yrittänyt!



Myös muut oppilaat olivat kannustavia. Solmin parhaat elinikäiset ystävyyssuhteeni juuri lukiossa. Luokallamme oli sellainen henki, että jos joku pärjäsi hyvin, sai esim. hyvän numeron kokeessa, muut tulivat taputtamaan selkään ja totesivat, hyvä sinä!



Toisten saavutuksista ja onnistumisista oltiin iloisia. Vaikeuksissa myötäelettiin.



Paras lukio ikinä.

jokainen saa olla omanlaisensa, keskittyä opiskelemaan ja olla menemättä lauman mukana jos ei kiinnosta. Ketään ei huvit mollata "nörttiä hikaria" kun kaikki on sitä. Jotenkin tuntuu että noissa lukioissa on hieman kypsempää porukkaa joilla tulevaisuuden suunnitelmat on jo selvillä ja kunnianhimoa tavoitella niitä.



Yksi lapsistani kävi Etelä Tapiolan lukion ja nautti suunnattomasti kun koulu antoi tarpeeksi haasteita ja mahdollisuuksia esim kansainvälistymiseen opintomatkojen yms avulla. Teki kyllä enemmän töitä kuin tavislukion käyneet sisaruksensa mutta säilytti tason koko lukion ajan tasaisena (yli 9 ka).