¨Missä voisi mitata oman veren d-vitamiini pitoisuuden?
Olisi kiva ihan mielenkiinnosta tietää, että mikä tilanne itselle ja ehkä myös lapsilla on. Itse syön ja annan alle kouluikäisille lapsille 10mg:tä d-vitamiiniä per pv (joskus tietty unohtuu ja joskus annan sitten 20mg) ja talvella yksi viikon etelänmatka, jossa sitä myös saa parhaiten kehoon.
Monet lastenlääkärithän ovat sitä mieltä, että nykyinen suositus on aivan liian pieni. Sen takia olisi kiva tietää veren d-vitamiinipitoisuus.
Ohessa uutinen aiheesta
http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2012/01/d-vitamiinin_vahyy…
Kommentit (15)
Taidan ottaa selvää jos menisimme mittamaan arvoja lasten kanssa. Ja sen perusteella voisi uskaltaa nostaa vrk-annosta vaikka vakituisesti 20-30mg. Arvo Ylpön aikaan 1920-luvulla suositus oli 100mg/vrk ja vielä 1975 se oli 25mg. Miksi sitä aina on laskettu, vaikka todisteet puhuvat nostamisen puolesta?
että samaan aikaan kun d- vitamiinisuosituksia on laskettu jyrkästi, niin nuorten 1 diabetes on kasvanut suureen nousuun.
Tässä mielenkiintoinen uutinen
http://www.iltalehti.fi/raskausjalapset/2011061613903446_rb.shtml
Miksi sitä aina on laskettu, vaikka todisteet puhuvat nostamisen puolesta?
En tiedä. enkä uskalla edes arvailla ettei alettaisi syyttää salaliittoteorioista. Mikään tutkimusietohan ei ole puoltanut noita saantisuositusten laskuja. 1960-luvulla alle 3-vuotiaiden päivttäinen saantisuositus oli 112,5 mikroa/vrk. Nykyään 1/10 tuosta. Samaan aikaan mm I-tyypin diabetes on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Itse olen syönyt aika säännöllisesti 50 mikroa päivässä ja lapsille olen antanut 25 mikroa ympäri vuoden. Omat d-vitamiinitasoni olen mittauttanut, puolen vuoden 50 mikron käytön jälkeen n. 150 mmol.
linkissä kerrotaan d-vitamiinin yliannostusoireista:
http://www.food-info.net/fi/vita/fat.htm
D-vitamiinihan on rasvaliukoinen vitamiini, joten sitä kertyy elimistöön, jos vetää liikaa.
"Myrkytyksen riski lisääntyy vasta 375 nmol/l ylittävillä pitoisuuksilla ja niihin tarvitaan D-vitamiinia yli 1 000 ?g päivässä. Yliannostuksilla pelottelu on ollut aivan perusteetonta."
ja jos mittaustuloksen perusteella nostaa annosta, mittauttaa uudemman kerran parin kolmen kuukauden paasta, varmistaakseen ettei saa liikaa (sekin on tosiaan mahdollista).
"Myrkytyksen riski lisääntyy vasta 375 nmol/l ylittävillä pitoisuuksilla ja niihin tarvitaan D-vitamiinia yli 1 000 ?g päivässä. Yliannostuksilla pelottelu on ollut aivan perusteetonta."
Mutta on ihmisia, joiden endokriininen status on sikali poikkeava etta ovat herkempia yliannokselle kuin muu vaesto, eika sita voi valttamatta etukateen tietaa (oma tyttareni on tallainen tapaus). Eli kylla se mittauttaminen ihan jarkevaa on jos raha ei ole este.
Ihan vaan pilkun viilausta: kyseessä ei ole milligrammat vaan mikrogrammat.
kai sitä kautta on ajateltu ettei lisän tarvitsisi olla niin suuri.
Vaikk fiksumpi mielestäni ottaa se lisänä ja juoda maidot yms. luomuna. ;)
kai sitä kautta on ajateltu ettei lisän tarvitsisi olla niin suuri. Vaikk fiksumpi mielestäni ottaa se lisänä ja juoda maidot yms. luomuna. ;)
Esim yleisimmin käytössä olevaan maitoon on lisätty 0,5 µg D-vit. Käytännössä merkityksetön määrä, varsinkin kun imeytyminen vaatii rasvaa, joka on tätä nykyä melkolailla kiellettyä. Kyllä ravinnosta on aika hankala saada riittäviä määriä D-vitamiinia.
minä syön 100 ja tyttöni 1 vee 50 , hyvää Suomalaista dvitamiiniä, niitäkin on monta erinlaista ja kyllä täällä voidaan hyvin , yliannostusta ei ole tullut :)
Tilaa Zinzinon kuivaveritesti, siinä saat mitattua kaikki kerralla!
Ei kai Zinzinon testillä saa D-vitamiinipitoisuutta. Rasva-arvot ainoastaan.
Varmaan ainakin yksityisiltä lääkäriasemilta voi saada lähetteen labraan. Ehkä myös työterveydestä. Oulussa sosiaalialan oppilaitos tarjoaa laboratiopalveluita myös ulkopuolisille. Siellä voi mittauttaa d-vitaminipitoisuuden, hintaa n 25€/testi. Käytäntö voi olla sama myös muilla paikkakunnilla, kannattaa selvittää.
On oikeasti aivan järjetöntä mittailla esim kolesterolia, joka ei kerro nykymuotoisena mittauksena mitään sv-tautiriskistä samalla kun d-vitamiinipitoisuuksia ei mitata. Varsinkin kun d-vitamiinipitoisuudelle on olemassa suositusohjearvot ja on yleisesti tiedossa, että jos ohjearvot alittuvat ongelmia on tiedossa. Hyvänä esimerkkinä yhä nuoremmilla lapsilla diagnosoidut osteoporoositapaukset. D-vitamiinin saantisuosituksia on myös alennettu viimeisen 40-vuoden aikana, lähinnä mututuntumalla.