Jos sinua kohtaisi kriisi, tulisiko naapurisi auttamaan sinua pyytämättä?

En edes näe juuri koskaan naapureitani. En tiedä minkänäköisten ihmisten vieressä asun.

Eivät tervehdi, ja ainoa kommunikaatio mitä olen niiltä saanut 5 vuoden nykyisessä paikassa (rivitaloasunto Helsingissä) asumisen aikana on erilaisia valituksia milloin mistäkin. Joten enpä usko että auttaisivat ihan helposti, no ehkä hengenhädässä soittaisivat esim. ambulanssin tai palokunnan mutta tuskin muuta.



Tämä ihmisten kylmyys onkin ollut minulle suurin järkytys näin Etelä-Euroopasta aikoinaan miehen perässä muuttaneena. Luulin alkuun että minua vihataan kun en ole suomalainen, mutta sittemmin olen huomannut että moni syntyperäinenkin kohtaa samanlaista kohtelua ja on äärimmäisen yksinäinen.

Meiltä on vauva kuollut ja silloin itse asiassa apuasaatiin juurikin naapureista ja sukulaisilta. Sen sijaan monet vanhat ystävät kaikkosivat.



Helsingissä tämä, vanha esikaupunkialue.

En ole itse halunnut tutustuakaan kunnolla. Tervehdimme lähinnä postilaatikoilla.

Minä en voisi elää, jos en tuntisi naapureitani. Yhdessä me tässä arkeamme elämme ja lapsiamme kasvatamme.

ja lähellä asuu myös lasten kavereiden vanhempia, joiden äideistä on tullut jo ystäviä. Todellakin tulisivat apuun, naapurin kanssa jeesaillaan toisiamme jokapäiväisessä elämässä jo muutenkin.

Meillä on kivat naapurit, mutta ei olla niin hyviä tuttuja, että varmaankaan tulisivat. Myös itsestä tilanne tuntuisi vähän oudolta. Ennemminkin odottaisin apua sukulaisilta tai ystäviltä.

jollain tasolla jokainen noista viidestä ihan lähimmästä naapurista. Ja tältä asuinalueelta löytyisi ainakin 10 lisää, joilta apua tarjottaisiin jossain muodossa.

Olemme asuneet tässä jo 16 vuotta ja kaupunginosaseuratoiminta on yhdistänyt naapurustoa. Meillä on perheessämme erityislapsia ja koen, että empatiaa on naapurustossa ollut jo aiemminkin. Muutenkin tässä kaup.osassa ollaan empaattisia ja läheisistä välittäviä ainakin jollain tasolla

mutta enpä kaipaisikaan. Mulle riittää että olen naapureiden kanssa "hyvää päivää, kylläpä on tullut paljon lunta"-väleissä.

Osa on vieraampia, mutta muutamien kanssa ollaan oikein hyvissä väleissä. Puolin ja toisin autetaan. Lainataan ja tarjotaan. Olemme onnekkaita ja siksi täällä viihdytäänkin liian hyvin (vuokralaisia olemme).

eli lähinaapurit on töissä miehen yrityksessä ja kriisin tullen "auttaisivat" tekemällä työnsä ilman työnjohtoa.